60 luku

Siionin ihanuus.

1. Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi.

1. Nouse, ole kirkas; sillä sinun valkeutes tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitses.

1. NOuse ole kircas: sillä sinun walkeudes tule ja HERran cunnia coitta sinun ylidzes.

1. NOuse yles/ ole kircas/ Sille ette sinun Walkiudhes tulepi/ ia HERRAN Cunnia sinun ylitzes coittapi. (Nouse ylös/ ole kirkas/ Sillä että sinun walkeutesi tuleepi/ ja HERRAN kunnia sinun ylitsesi koittaapi.)

2. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.

2. Sillä katso, pimeys peittää maan, ja synkeys kansan; mutta Herra koittaa sinun ylitses, ja hänen kunniansa pitää sinun päälläs nähtämän.

2. Sillä cadzo pimeys peittä maan ja syngeys Canssan mutta HERra coitta sinun päälles ja hänen cunnians pitä sinun ylidzes nähtämän.

2. Sille catzos/ Pimeys peittepi Maan/ ia syngeus Canssa/ Mutta sinun päles HERRA ylescoittapi/ ia henen cunnians pite sinun ylitzes nächtemen. (Sillä katsos/ Pimeys peittääpi maan/ ja synkeys kansaa/ Mutta sinun päällesi HERRA ylöskoittaapi/ ja hänen kunniansa sinun ylitsesi nähtämän.)

3. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti.

3. Ja pakanat pitää vaeltaman sinun valkeudessas, ja kuninkaat sinun paisteessas, joka sinun ylitses koittaa.

3. Ja pacanat pitä waeldaman sinun walkeudesas ja Cuningat sinun paistesas cuin sinun ylidzes coitta.

3. Ja pacanat pite waeldaman sinun walkiudhesas/ ia Kuningat sinun paistesas/ quin sinun ylitzes coittapi. (Ja pakanat pitää waeltaman sinun walkeudessasi/ ja kuninkaat sinun paisteessasi/ kuin sinun ylitsesi koittaapi.)

4. Nosta silmäsi, katso ympärillesi: kaikki nämä ovat kokoontuneet, tulevat sinun tykösi; sinun poikasi tulevat kaukaa, sinun tyttäriäsi kainalossa kannetaan.

4. Nosta silmäs, katso ympärilles, kaikki nämät kootut tulevat sinun tykös; sinun poikas tulevat kaukaa, ja sinun tyttäres kylkien vieressä kasvatetaan.

4. Nosta silmäs cadzo ymbärilles caicki nämät cootut tulewat sinulle sinun poicas tulewat cauca ja sinun tyttäres kylkein wieresä caswatetan.

4. Ylesnosta sinun silmes/ catzos ymberilles/ Caiki näme cootudh tuleuat sinulle/ Sinun Poias tuleuat cauca/ ia sinun Tytteres kylkien wieresse ylescasuatetaan. (Ylösnosta sinun silmäsi/ katso ympärillesi/ Kaikki nämä kootut tulewat sinulle/ sinun poikasi tulewat kaukaa/ ja sinun tyttäresi kylkien wieressä ylöskaswatetaan.)

5. Silloin sinä saat sen nähdä, ja sinä loistat ilosta, sinun sydämesi sykkii ja avartuu, kun meren aarteet kääntyvät sinun tykösi, kansojen rikkaudet tulevat sinulle.

5. Silloin sinä saat sen nähdä ja iloitset, sinun sydämes ihmettelee, ja levittää itsensä, kuin suuri paljous meren tykönä kääntyy sinun tykös, ja pakanain voima tulee sinulle.

5. Silloin sinä saat ilos nähdä ja pacahdat sinun sydämes ihmettele ja lewittä hänens.

5. Silloin sine saat ilos nädhä/ ia wlospacadhat/ ia sinun Sydhemes imechtele/ ia wlosleuitte henense. (Silloin sinä saat ilosi nähdä/ ja ulospakahdat/ ja sinun sydämesi ihmettelee/ ja uloslewittää hänensä.)

6. Kamelien paljous peittää sinut, Midianin ja Eefan varsat; kaikki tulevat Sabasta, kantavat kultaa ja suitsutusta ja Herran ylistystä ilmoittavat.

6. Kamelein paljous on peittävä sinun, nopsat Midianin ja Ephan kamelit; ne kaikki tulevat Sabasta; kultaa ja pyhää savua he tuovat, ja he ilmoittavat Herran kiitoksen.

6. Cosca se suuri paljous meren tykönä hänens käändä sinun tygös ja pacanain woima tule sinulle: sillä Camelein paljous on peittäwä sinun ne nopsat Midianin ja Ephan Camelit. Caicki tulewat Sabast culda ja pyhä sawua he tuowat ja he ilmoittawat HERran kijtoxen.

6. Cosca se swri palious Meren tykene kiendepi henens sinun tyges/ ia se pacanaiden woima sinulle/ Ja Camelienwarsat Midiast ia Ephast. Caiki he Sabast tuleuat/ Culta ia Pyhesaw he toouat/ ia HERRAN kijtoxen he ilmoittauat. (Koska se suuri paljous meren tykönä kääntääpi hänensä sinun tykösi/ ja se pakanaiden woima sinulle/ ja kamelien warsat Midiasta ja Ephasta. Kaikki he Sabasta tulewat/ Kultaa ja pyhää sawua he tuowat/ ja HERRAN kiitoksen he ilmoittawat.)

7. Kaikki Keedarin laumat kokoontuvat sinun tykösi, Nebajotin oinaat palvelevat sinua; minulle otollisina ne nousevat minun alttarilleni, ja minä kirkastan kirkkauteni huoneen.

7. Kaikki Kedarin laumat kokoontuvat sinun tykös, ja Nebajotin oinaat palvelevat sinua: ne pitää minun otolliselle alttarilleni uhrattaman, sillä minä tahdon minun kunniani huoneen kaunistaa.

7. Caicki laumat Kedaris pitä coconduman sinun tygös ja jäärät Nabajothis pitä sinua palweleman. Heidän pitä minun otolliselle Altarilleni uhrattaman sillä minä tahdon minun Maijestetini huonen caunista.

7. Caiki Laumat Kedaris pite sinun tyges cocondeman/ Ja ne Järet Nabaiothis pite sinua palueleman. Heiden pite minun otolisen Altarini päle wffrattaman/ Sille mine tadhon minun Maiestetini Honen caunista. (Kaikki laumat Kedarissa pitää sinun tykösi kokoontuman/ Ja ne jäärät Nabajotissa pitää sinua palweleman. Heidän pitää minun otollisen alttarini päällä uhrattaman/ Sillä minä tahdon minun majesteetin huoneen kaunistaa.)

8. Keitä ovat nuo, jotka lentävät niinkuin pilvet ja niinkuin kyyhkyset lakkoihinsa?

8. Kutka ovat nuo, jotka lentävät niinkuin pilvet, ja niinkuin mettiset akkunoillensa?

8. CUtca owat ne jotca lendäwät nijncuin pilwet ja nijncuin mettiset heidän ackunoillens?

8. Cutka ouat ne/ iotca lendeuet ninquin Piluet/ ia ninquin Mettiset heiden Ackunoillens? (Kutka owat ne/ jotka lentäwät niinkun pilwet/ ja niinkuin mettiset heidän akkunoillensa?)

9. Merensaaret odottavat minua, ja etumaisina tulevat Tarsiin-laivat tuodakseen sinun lapsesi kaukaa; hopeansa ja kultansa heillä on mukanansa Herran, sinun Jumalasi, nimelle, Israelin Pyhälle, sillä hän kirkastaa sinut.

9. Sillä minua luodot odottavat, ja haahdet meressä ensimäisinä tuomaan sinun lapses tähän kaukaa; heidän hopiansa ja kultansa heidän kanssansa, Herran sinun Jumalas ja Israelin Pyhän nimeen, joka sinua kunnioitti.

9. Luodot odottawat minua ja hahdet meresä jo aica tähänasti. Että he toisit sinun lapses tähän cauca ja heidän hopians ja culdans sinun HERras Jumalas ja Israelin Pyhän nimeen joca sinua cunnioitti.

9. Ne Caaret odhottauat minua/ ia ne Meren Hahdet/ io aica tehenasti. Ette he sinun Lapses cauca tehen toisit ynne heiden Hopians ia Cultans cansa/ sinun HERRAS Jumalas Nimeen ia sen Pyhen Israelis/ ioca sinua cunnioitti. (Ne kaaret odottawat minua/ ja ne meren haahdet/ jo aika tähänasti. Että sinun lapsesi kaukaa tähän toisit ynnä heidän hopeansa ja kultansa kanssa/ sinun HERRASI Jumalasi nimeen ja sen Pyhän Israelissa/ joka sinua kunnioitti.)

10. Ja muukalaiset rakentavat sinun muurisi, ja heidän kuninkaansa palvelevat sinua; sillä vihassani minä löin sinua, mutta mielisuosiossani minä sinua armahdan.

10. Muukalaisten lapset pitää sinun muuris rakentaman, ja heidän kuninkaansa pitää sinua palveleman; sillä vihassani löin minä sinua, ja armoissani minä armahdan sinua.

10. Muucalaiset pitä sinun muuris rakendaman ja heidän Cuningans pitä sinua palweleman: sillä minun wihasan löin minä sinua ja minun armosan minä armahdan sinua.

10. Mucalaiset pite sinun Mwris rakendaman/ ia heiden Kuningaans pite sinua palueleman. Sille minun wihasani mine löin sinua/ ia minun Armosani mine armaitzen sinua. (Muukalaiset pitää sinun muurisi rakentaman/ ja heidän kuninkaansa pitää sinua palweleman. Sillä minun wihassani minä löin sinua/ ja minun armossani minä armaitsen sinua.)

11. Sinun porttisi pidetään aina auki, ei niitä suljeta päivällä eikä yöllä, että kansojen rikkaudet tuotaisiin ja heidän kuninkaansa saatettaisiin sinun tykösi.

11. Ja sinun porttis pitää alati avoinna oleman, ja ei pidä päivällä eikä yöllä suljettaman, että pakanain voima tuotaisiin, ja heidän kuninkaansa saatettaisiin sinun tykös.

11. Ja sinun porttis pitä alati awoi oleman ja ei pidä päiwällä eikä yöllä suljettaman: että pacanain woima tuodaisin sinun tygös ja heidän Cuningans saatetaisin sinun tygös.

11. Ja sinun Portis pite alati auoi seisoman/ eike Peiuelle eike öelle pidhe kijnisuliettaman. Ette se Pacanain woima sinun tyges todhaisijn/ ia heiden Kuningaans sinun tyges wiedheisijn. (Ja sinun porttisi pitää alati awoin seisoman/ eikä päiwällä eikä yöllä pidä kiinni suljetteman. Että ne pakanain woima sinun tykösi tuotaisiin/ ja heidän kuninkaansa sinun tykösi wietäisiin.)

12. Sillä se kansa tai valtakunta, joka ei sinua palvele, hukkuu, ja ne kansat hävitetään perinjuurin.

12. Sillä ne pakanat ja valtakunnat, jotka ei tahdo sinua palvella, pitää hukkuman, ja pakanat pitää peräti hukutettaman.

12. Sillä jotca pacanat eli waldacunnat ei tahdo sinua palwella ne pitä huckuman ja pacanat pitä autiaxi tuleman.

12. Sille iotca Pacanat eli Waldakunnat ei tacdho sinua paluella/ ne pite huckuman/ ia ne Pacanat pite autiaxi tuleman. (Sillä jotka pakanat eli waltakunnat ei tahdo sinua palwella/ ne pitää hukkuman/ ja ne pakanat pitää autioksi tuleman.)

13. Libanonin kunnia tulee sinun tykösi, kypressit, jalavat ynnä hopeakuuset, kaunistamaan minun pyhäkköni paikkaa, ja minä saatan jalkaini sijan kunniaan.

13. Libanonin kunnia pitää tuleman sinun tykös, honka, tammi ja buksipuu ynnä, kaunistamaan minun pyhää siaani; sillä minä tahdon jalkani sian kunnioittaa.

13. Libanonin cunnian pitä tuleman sinun tygös honga tammi ja Buxpuu caunistaman sitä minun pyhä siani: sillä minä tahdon minun jalcani sian cunnioitta.

13. Sen Libanin cunnian pite sinun tyges tuleman/ Honga/ Cwsi/ ynne Busipuun cansa/ caunistaman site minun Pyhyteni sia/ Sille mine tadhon minun Jalcani Sian cunnioitta. (Sen Libanin kunnian pitää sinun tykösi tuleman/ honka/ kuusi/ ynnä busipuun kanssa/ kaunistamaan sitä minun pyhyyteni sijaa/ Sillä minä tahdon minun jalkani sijan kunnioittaa.)

14. Ja kumarassa käyden tulevat sinun tykösi sinun sortajaisi pojat, ja kaikki sinun pilkkaajasi heittäytyvät sinun jalkaisi juureen. He nimittävät sinut Herran kaupungiksi, Israelin Pyhän Siioniksi.

14. Heidän pitää myös kumaroissansa sinun tykös tuleman, jotka sinua sortaneet ovat, ja kaikki, jotka sinua pilkanneet ovat, pitää lankeeman sinun jalkais eteen, ja kutsuman sinun Herran kaupungiksi, Israelin Pyhän Zioniksi.

14. Heidän pitä myös cumaroisans sinun tygös tuleman jotca sinua sortanet owat ja caicki jotca sinua pilcannet owat pitä langeman sinun jalcais eteen. Ja heidän pitä cudzuman sinua HERran Caupungixi Zionin sen pyhän Israelis.

14. Heiden pite mös cumaroisans sinun tyges tuleman/ iotca sinua alaspainanuet ouat/ ia caiki quin sinua pilcanuet ouat/ pite mahanlangeman sinun Jalcais eteen. Ja heiden pite sinua cutzuman HERRAN Caupungixi/ sen Pyhen Israelis Zionin. (Heidän pitää myös kumaroissans sinun tykösi tuleman/ jotka sinua alaspainaneet owat/ ja kaikki kuin sinua pilkanneet owat/ pitää maahanlankeeman sinun jalkais eteen. Ja heidän pitää sinua kutsuman HERRAN kaupungiksi/ sen Pyhän Israelissa Zionin.)

15. Sen sijaan, että sinä olet ollut hyljätty ja vihattu, niin ettei ollut kauttasi kulkijaa, teen minä sinut korkeaksi iankaikkisesti, iloksi polvesta polveen.

15. Ettäs olet hyljätty ja vihattu ollut, kussa ei kenkään vaeltanut, tahdon minä sinua ijankaikkiseksi korkeudeksi tehdä, ja iloksi suvusta sukuun;

15. Sillä ettäs olet hyljätty ja wihattu ollut cusa ei kengän waeldanut tahdon minä sinua ijancaickisexi coreudexi tehdä ja iloxi ijancaickisest.

15. Sille senuoxi/ ettes olit Ylenannettu ia Wihattu ollut/ cussa eikengen waeldanut/ tadhon mine sinua ijancaikisexi Pramixi tedhe/ ia iloxi ijancaikisesta. (Sillä senwuoksi/ ettäs olit ylenannettu ja wihattu ollut/ kussa eikenkään waeltanut/ tahdon minä sinua iankaikkisesti prameaksi tehdä/ ja iloksi iankaikkisesti.)

16. Ja sinä saat imeä kansojen maidon, imeä kuningasten rintoja, saat tuntea, että minä, Herra, olen sinun auttajasi, että Jaakobin Väkevä on sinun lunastajasi.

16. Että sinun pitää pakanain rieskaa imemän, ja kuningasten nisät pitää sinua imettämän: ettäs tuntisit minun Herraksi sinun vapahtajakses, ja että minä, Jakobin väkevä, olen sinun lunastajas.

16. Että sinun pitä pacanoista riesca imemän ja Cuningasten nisät pitä sinua imettämän. Ettäs tundisit minun HERraxi sinun wapahtajaxes ja että minä wäkewä Jacobis olen sinun lunastajas.

16. Ette sinun pite Pacanoista Rieska imemen/ Ja ne Kuningain rinnat pite sinua imettemen. Ettes tundisit/ ette mine se HERRA olen sinun Wapactaias/ Ja mine se Wäkeue Jacobis/ olen sinun Lunastaias. (Että sinun pitää pakanoista rieska imemän/ Ja ne kuninkain rinnat pitää sinua imettämän. Ettäs tuntisit/ että minä se HERRA olen sinun wapahtajasi/ Ja minä se Wäkewä Jakobissa/ olen sinun lunastajasi.)

17. Minä tuon vasken sijaan kultaa, ja raudan sijaan minä tuon hopeata, puun sijaan vaskea ja kiven sijaan rautaa. Ja minä panen sinulle esivallaksi rauhan ja käskijäksi vanhurskauden.

17. Minä tahdon saattaa kultaa vasken siaan, ja hopiaa raudan siaan, ja vaskea puiden siaan ja rantaa kivien sijaan ja tahdon tehdä vaivas rauhaksi, ja työs vanhurskaudeksi.

17. Minä tahdon saatta culda wasken siaan ja hopiata raudan siaan ja waske puiden siaan ja rauta kiwein siaan. Ja minä tahdon tehdä sinun hallidzias rauhallisexi ja sinun tettäjäs wanhurscaxi.

17. Mine tadhon Culta wasken edest/ ia Hopia raudhan edest saatta/ ia cuparia puidhen edest/ ia Rauta Kiuein edest. Ja mine tadhon tedhe/ ette sinun Esimiestes pite Rauha opettaman/ ia sinun Wanhimmas Wanhurskautta sarnaman. (Minä tahdon kultaa wasken edestä/ ja hopeaa raudan edestä saattaa/ ja kuparia puiden edestä/ ja rautaa kiwein edestä. Ja minä tahdon tehdä/ että sinun esimiestesi pitää rauhaa opettaman/ ja sinun wanhimmas wanhurskautta saarnaaman.)

18. Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi, ei tuhoa, ei turmiota sinun rajaisi sisällä, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi.

18. Ei enään sinun maallas vääryyttä kuuluman pidä, ei vahinkoa, eikä kadotusta sinun äärissäs; vaan sinun muuris pitää autuudeksi ja sinun porttis kiitokseksi kutsuttaman.

18. Ei sillen sinun maallas wääryttä cuuluman pidä ei wahingota eikä cadotusta sinun ärisäs: waan sinun muuris pitä autuudexi ja sinun porttis kijtoxexi cudzuttaman.

18. Eipe sillen pidhe sinun Maallas wäryen cwluman/ eike wahingon eli cadhotusen sinun Ärises. Waan sinun Mwris pite Terueydhexi/ ia sinun Portis Kijtosexi cutzuttaman. (Eipä silleen pidä sinun maallasi wääryyden kuuluman/ eikä wahingon eli kadotuksen sinun ääressäsi. Waan sinun muurisi pitää terweydeksi/ ja sinun porttisi kiitokseksi kutsuttaman.)

19. Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä, eikä valaise sinua kuun kumotus, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi.

19. Ei auringon pidä enään päivällä sinulle paistaman, eikä kuun valon sinua valaiseman; vaan Herra on sinun ijankaikkinen valkeutes, ja sinun Jumalas on sinun ylistykses.

19. Ei Auringon pidä sillen päiwällä sinulle paistaman eikä Cuun walon pidä sinua walistaman: waan HERra on sinun ijancaickinen walkeudes ja sinun Jumalas on sinun ylistyxes.

19. Eipe Auringon pidhe sillen peiuellä sinulle paistaman/ ia sen Cuun walun ei pidhe sinua walistaman/ Waan sen HERRAN pite sinun ijancaikisen Walkiudes/ ia sinun Jumalas pite sinun ylistoxes oleman. (Eipä auringon pidä silleen päiwällä sinulle paistaman/ ja sen kuun walon ei pidä sinua walistaman/ Waan sen HERRAN pitää sinun iankaikkisen walkeudessa/ ja sinun Jumalasi pitää sinun ylistyksesi oleman.)

20. Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät.

20. Ei sinun aurinkos enään laske, eikä kuus kadota valoansa; sillä Herra on sinun ijankaikkinen valkeutes, ja sinun murhepäiväs loppuvat.

20. Ei sinun Auringos sillen laske eikä Cuus cadota waloans: sillä HERra on sinun ijancaickinen walkeudes ja sinun murhepäiwäs loppuwat.

20. Sinun Auringoises ei pidhe sillen laskeman/ eike sinun Cuus walkuans cadhottaman. Sille HERRAN pite sinun ijancaikisen Walkiudhes oleman/ ia sinun Murehpeiues loppuuat. (Sinun aurinkoisesi ei pidä silleen laskeman/ eikä sinun kuusi walkuansa kadottaman. Sillä HERRAN pitää sinun iankaikkisen walkeudessa oleman/ ja sinun murhepäiwäsi loppuwat.)

21. Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita, he saavat periä maan iankaikkisesti, he, minun istutukseni vesa, minun kätteni teko, minun kirkkauteni ilmoitukseksi.

21. Ja sinun kansas on kaikki vanhurskas oleva, ja maan piirin ijankaikkisesti omistava, niinkuin minun istutukseni vesat ja käsialani ovat minulle ylistykseksi.

21. Ja sinun Canssas on caicki wanhurscas olewa ja maan pijrin ijancaickisest omistawa nijncuin minun istutuxen wesat ja käsialani owat ylistyxexi.

21. Ja sinun Canssas pite aiua Wanhurskaat oleman/ ia pite Maanpirin ijancaikisesta omistaman/ Ninquin ne minun Istutoxeni wesat/ ia minun käsialani ouat/ ylistoxexi. (Ja sinun kansasi pitää aiwan wanhurskaat oleman/ ja pitää maanpiirin iankaikkisesti omistaman/ Niinkuin minun istutukseni wesat/ ja minun käsialaani owat/ ylistykseksi.)

22. Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.

22. Vähäinen pitää tuhanneksi tuleman, ja piskuinen väkeväksi kansaksi: minä Herra tahdon sen ajallansa toimittaa.

22. Sijtä pienimmäst on tuhatta tulewa ja sijtä huonommast wäkewä Canssa. Minä HERra tahdon näitä pian toimitta.

22. Sijte pienimest pite Tuhat oleman/ ia sijte Honoimasta yxi wäkeue Canssa. Minepe HERRA/ tadhon aialans neite pian vlostoimitta. (Siitä pienimmästä pitää tuhat oleman/ ja siitä huonoimmasta yksi wäkewä kansa. Minäpä HERRA/ tahdon ajallansa näitä pian ulostoimittaa.)