22 luku

Näkylaakson (Jerusalemin) paatumus. Sebna ja Eljakim.

1. Ennustus Näkylaaksosta. Mikä sinun on, kun sinä kaikkinesi katoille nouset,

1. Tämä on Näkylaakson kuorma: mikä sinun nyt on, että te niin kaikki olette astuneet kattoin päälle?

1. TÄmä on Näkylaxon cuorma: mikä teidän on että te nijn caicki juoxette caton päälle?

2. sinä humuavainen, pauhaava kaupunki, sinä remuava kylä? Surmattusi eivät ole miekan surmaamia, eivät sotaan kuolleita.

2. Sinä olet täynnä humua: kaupunki täynnä väkeä, iloinen kaupunki: sinun lyötys ei ole miekalla lyödyt, ja ei ole kuolleet sodassa.

2. Sinä olet täynäns humu Caupungi täynäns wäke iloinen Caupungi sinun lyötys ei ole miecalla lyödyt ja ei ole cuollet sodasa.

3. Kaikki sinun päämiehesi yhdessä pakenivat, joutuivat vangiksi, jousta vailla; keitä ikinä sinun omiasi tavattiin, ne vangittiin kaikki tyynni, kuinka kauas pakenivatkin.

3. Vaan kaikki sinun päämiehes ovat poikenneet joutsesta pois, ja ovat vangitut; kaikki kuin sinussa löyttiin, ovat vangitut, ja kauvas paenneet.

3. Waan caicki sinun päämiehes owat poikennet joudzesta pois ja owat fangitut caicki cuin sinusa löyttin owat fangitut ja cauwas paennet.

4. Sentähden minä sanon: Kääntäkää katseenne minusta pois: minä itken katkerasti; älkää tunkeilko minua lohduttamaan, kun tytär, minun kansani, tuhoutuu.

4. Sentähden minä sanon: menkäät pois minun tyköäni, antakaat minun itkeä vaikiasti; älkäät ahkeroitko lohduttaa, minun kansani tyttären hävityksen tähden.

4. Sentähden minä sanon: mengät pois minun tyköni andacat minun itke waikiast älkät ahkeroitco minua lohdutta minun Canssani häwityxen tähden:

5. Sillä hämmingin, hävityksen ja häiriön päivän on Herra, Herra Sebaot, pitävä Näkylaaksossa. Muurit murrettiin, vuorille kohosi huuto.

5. Sillä se on kapinan, sortamisen ja surun päivä Herralta, Herralta Zebaotilta, Näkylaaksossa muurien kukistamisen tähden, ja huudon tähden vuorella;

5. Sillä se on capinan sortamisen ja surun päiwä HERralda HERralda Zebaothilda Näkylaxosa muurein alda caiwamisen tähden ja huudon tähden wuorella.

6. Eelam nosti viinen, tullen vaunuineen, väkineen ja ratsumiehineen, ja Kiir paljasti kilven.

6. Että Elam lähtee viinellä, vaunuilla, väellä, ratsasmiehillä, ja Kir välkkyy kilvistä.

6. Että Elam lähte wijnellä waunuilla wäellä radzasmiehillä ja Kir wälcky kilweistä.

7. Ihanimmat laaksosi täyttyivät vaunuista, ratsumiehet asettuivat asemiin portin eteen.

7. Ja tapahtuu, että sinun valitut laaksos ovat täynnä vaunuja; ja ratsastajat sioittavat itsensä portin eteen.

7. Ja tapahtu että sinun walitut laxos owat täynäns waunuja ja radzastajat sioittawat idzens owein eteen.

8. Hän riisui Juudalta verhon, ja sinä päivänä sinä loit katseesi Metsätalon asevarastoon.

8. Silloin pitää Juudan peite avattaman, että aseet nähdään silloin metsähuoneessa.

8. Silloin pitä Judan peitoxen awattaman että aset nähdän silloin medzähuonesa.

9. Te huomasitte monta repeämää Daavidin kaupungin muurissa ja kokositte vedet Alalammikkoon;

9. Ja te olette näkevä monta reikää Davidin kaupungissa; ja kokootte veden alimmaiseen lammikkoon.

9. Ja te oletta näkewät monda reickä Dawidin Caupungis ja cocotte weden alemmaiseen lammickoon

10. te luitte Jerusalemin talot ja hajotitte taloja vahvistaaksenne muurin,

10. Teidän pitää lukeman huoneet Jerusalemissa, ja teidän pitää jaottaman huoneet vahvistaaksenne muureja.

10. Teidän pitä lukeman huonet Jerusalemis teidän pitä jaottaman huonet wahwistaxenne muureja.

11. ja te teitte molempien muurien välille paikan, johon Vanhan lammikon vedet koottiin. Mutta hänen puoleensa te ette katsoneet, joka tämän tuotti, häntä te ette nähneet, joka tämän kauan sitten valmisti.

11. Ja teidän pitää tekemän vesihaudan molempain muurien välille, vanhan kalalammin vedestä; kuitenkin ette katso häntä, joka tämän tekee, ettekä katsele sitä, joka senkaltaisia on kaukaa toimittanut.

11. Ja teidän pitä tekemän wesihaudan molembain muurein wälille sijtä wanhasta lammin wedestä cuitengin et te cadzo händä joca tämän teke etkä cadzele sitä joca sencaltaisia on cauca toimittanut.

12. Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään.

12. Sentähden antaa Herra, Herra Zebaot, silloin julistaa, että itketään ja murehditaan, ja hiukset ajellaan ja puetaan säkkiin.

12. Sentähden anda HERra HERra Zebaoth silloin julista että itketän ja murehditan ja hiuxet ajellan ja puetan säckijn.

13. Mutta katso: on ilo ja riemu, raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus, lihan syönti ja viinin juonti! Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.

13. (Vaikka nyt) katso, ilo ja riemu, teurastaa härkiä, tappaa lampaita, syödä lihaa, juoda viinaa, (ja sanoa): syökäämme ja juokaamme, meidän pitää kuitenkin huomenna kuoleman.

13. Waicka ei nyt mitän muuta ole cadzo cuin ilo ja riemu teurasta härkiä tappa lambaita syödä liha juoda wijna ja sanoa: syökäm ja juocam meidän pitä cuitengin huomena cuoleman.

14. Niin kuului minun korviini Herran Sebaotin ilmoitus: Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot.

14. Tämä on, (sanoo) Herra Zebaot, minun korvilleni tullut: mitämaks, jos minä tämän pahan teon annan anteeksi, siihenasti kuin te kuolette, sanoo Herra, Herra Zebaot.

14. Tämä on HERran Zebaothin corwille tullut mitämax jos minä tämän pahan tegon annan andexi sijhenasti cuin te cuoletta sano HERra HERra Zebaoth.

15. Näin sanoo Herra, Herra Sebaot: Mene tuon huoneenhaltijan tykö, Sebnan tykö, joka on linnan päällikkönä.

15. Näin sanoo Herra, Herra Zebaot: mene tavarahuoneen haltian Sebnan tykö ja sano hänelle:

15. NÄin sano HERra HERra Zebaoth: mene Rentmestarin tygö Sebnan Hoffmestarin tygö ja sano hänelle:

16. Mitä sinulla täällä on asiaa, ja keitä sinulla täällä on, kun tänne itsellesi haudan hakkautat, hakkautat hautasi korkeuteen, kallioon itsellesi asunnon koverrat?

16. Mitä sinun tässä on, kenenkä oma sinä olet? ettäs annat hakata itselles haudan niinkuin se, joka hakkauttaa itsellensä haudan korkeuteen, ja olet niinkuin se, joka antaa itsellensä tehdä asumasian vuorelle?

16. Mitä sinun täsä on kenengä oma sinä olet? ettäs annat hacata idzelles haudan corkeuteen ja olet nijncuin se joca anda idzellens tehdä asumasian wuorelle.

17. Katso, Herra heittää sinua, mies, rajusti: hän kouraisee sinut kokoon,

17. Katso, Herra ajaa sinun pois, niinkuin väkevä mies heittää jonkun pois, ja peittää sinun kokonansa,

17. Cadzo HERra hylkä sinun nijncuin wäkewä mies heittä jongun pois ja temma sinun alas:

18. kääräisee sinut keräksi ja paiskaa pallona menemään maahan, jossa on laajuutta joka suuntaan. Sinne sinä kuolet, ja sinne jäävät sinun kunniavaunusi, sinä herrasi huoneen häpeä.

18. Ja pyörittää sinun kohta, ja peräti niinkuin kierikan aukialle kedolle; siellä sinun pitää kuoleman, siellä pitää sinun kalliit vaunus, sinun Herras huoneen kanssa, tuleman häväistykseksi.

18. Ja pyöryttä sinun nijncuin kierican aukealla kedolla siellä sinun pitä cuoleman siellä pitä sinun callit waunus sinun herras huonen cansa tuleman häwäistyxexi.

19. Minä syöksen sinut pois paikastasi; hän kukistaa sinut asemastasi.

19. Ja minä kukistan sinun säädystäs, ja sinä pannaan pois viraltas.

19. Ja minä cukistan sinun säädystäs ja panen sinun pois wiraldas.

20. Mutta sinä päivänä minä kutsun palvelijani Eljakimin, Hilkian pojan,

20. Ja silloin pitää tapahtuman, että minä kutsun palveliani Eliakimin, Hilkian pojan,

20. Ja silloin cudzun minä palweliani Eliakimin Hilkian pojan:

21. ja puetan hänen yllensä sinun ihokkaasi, vyötän hänet sinun vyölläsi ja panen sinun valtasi hänen käteensä, niin että hän on oleva isänä Jerusalemin asukkaille ja Juudan suvulle.

21. Ja panen hänen yllensä sinun hamees, ja vyötän hänen sinun vyölläs, ja annan sinun valtas hänelle; että hän on niiden isä, jotka Jerusalemissa ja Juudan huoneessa asuvat.

21. Ja panen hänen päällens sinun hames ja wyötän hänen sinun wyölläs ja annan sinun waldas hänelle että hän on nijden Isä jotca Jerusalemis ja Judan huonesa asuwat.

22. Ja minä panen Daavidin huoneen avaimen hänen olallensa; ja hän avaa, eikä kukaan sulje, ja hän sulkee, eikä kukaan avaa.

22. Ja panen Davidin huoneen avaimen hänen olallensa, että hän avaa, ja ei kenkään sulje, että hän sulkee, ja ei kenkään avaa.

22. Ja panen Dawidin huonen awaimen hänen oljillens että hän awaja ja ei kengän sulkis että hän sulkis ja ei kengän awaja.

23. Minä lyön hänet vaarnaksi vahvaan paikkaan, ja hän tulee kunniaistuimeksi isänsä suvulle.

23. Ja lyön hänen niinkuin naulan vahvaan paikkaan; ja hänellä on oleva kunnian istuin, hänen isänsä huoneessa,

23. Ja minä lyön hänen naulan werost wahwaan paickaan ja hänellä on olewa cunnian istuin hänen Isäns huones.

24. Hänen varaansa ripustautuu hänen isänsä suvun kaikki paljous, vesat ja versot, kaikki pienet astiat, maljat ja ruukut kaikki.

24. Että hänen päällensä ripustetaan kaikki hänen isänsä huoneen kunnia, lapset ja lasten lapset, kaikki pienet kappaleet, juoma-astiat, ja kaikkinaiset kanteleet.

24. Että hänen päällens ripustetan caicki hänen Isäns huonen cunnia lapset ja lasten lapset caicki pienet cappalet juomaastiat ja caickinaiset candelet.

25. Sinä päivänä, sanoo Herra Sebaot, pettää vahvaan paikkaan lyöty vaarna, se katkeaa ja putoaa, ja kuorma, joka oli sen varassa, särkyy. Sillä Herra on puhunut.

25. Silloin, sanoo Herra Zebaot, naula pitää otettaman pois, joka vahvassa paikassa on, niin että hänen pitää rikkoontuman, lankeeman, putooman, ja se kuorma kuin hänen päällänsä on, pitää hukkuman; sillä Herra sen sanoo.

25. Silloin sano HERra Zebaoth naula pitä otettaman pois joca wahwasa paicasa on nijn että hänen pitä rickanduman langeman putoman ja hänen cuormans huckuman: sillä HERra sen sano.