7 luku

Rohkaisu – ja varoitussanoja kuningas Aahaalle. Aahaan epäusko; Immanuel – merkki. Juudan hävitys.

1. Aahaan, Jootamin pojan, Ussian pojanpojan, Juudan kuninkaan, aikana lähtivät Resin, Aramin kuningas, ja Pekah, Remaljan poika, Israelin kuningas, sotimaan Jerusalemia vastaan, mutta he eivät voineet valloittaa sitä.

1. Sitte tapahtui Ahaksen Jotamin pojan, Ussian pojan, Juudan kuninkaan aikana, että Retsin Syrian kuningas, ja Peka Remalian poika, Israelin kuningas, vaelsivat Jerusalemiin, sotimaan sitä vastaan; mutta ei he taitaneet sitä voittaa.

1. SE tapahtui Ahaxen Jothamin pojan Usian pojan Judan cuningan aicana että Rezin Syrian Cuningas ja Pekah Remalian poica Israelin Cuningas waelsit Jerusalemijn sotiman sitä wastan mutta ei he tainnet sitä woitta.

2. Ja kun Daavidin huoneelle ilmoitettiin sanoma: Aram on leiriytynyt Efraimiin, niin kuninkaan ja hänen kansansa sydän vapisi, niinkuin metsän puut vapisevat tuulessa.

2. Silloin sanottiin Davidin huoneelle: Syrialaiset luottavat Ephraimiin. Silloin vapisi hänen sydämensä ja hänen kansansa sydän, niinkuin puut vapisevat metsässä tuulesta.

2. Silloin sanottin Dawidin huonelle: Syrialaiset luottawat heitäns Ephraimijn. Silloin wapisi hänen sydämens ja hänen Canssans sydän nijncuin puut wapisewat medzäs tuulesta.

3. Silloin Herra sanoi Jesajalle: Mene Aahasta vastaan, sinä ja sinun poikasi Sear-Jaasub, Ylälammikon vesijohdon päähän, Vanuttajankedon tielle,

3. Mutta Herra puhui Jesaialle: mene nyt Ahasta vastaan, sinä ja poikas SearJasub, ylimmäisen vesilammikon kanavan päähän, tiellä vanuttajakedolle.

3. MUtta HERra puhui Jesaialle: mene Ahasta wastan sinä ja sinun poicas Sear Jaduh wesijuoxun päähän ylemmäisellä puolella lammickota tiellä painajan pellon cohdalla.

4. ja sano hänelle: Ole varuillasi ja pysy rauhallisena, älä pelkää, älköönkä sydämesi säikkykö noita kahta savuavaa kekäleenpätkää: Resinin ja Aramin ynnä Remaljan pojan vihanvimmaa.

4. Ja sano hänelle: kavahda ja pysy alallas, älä pelkää, älköön myös sydämes vapisko näitä kahta suitsevan kekäleen päätä, Retsinin ja Syrialaisten, ja Remalian pojan vihaa.

4. Ja sano hänelle: cawata idzes ja pysy alallas älä pelkä älkön myös sinun sydämes wapisco näitä cahta sammutettawa kekälettä nimittäin Rezinin Syrialaisten ja Remalian pojan wiha.

5. Koska Aram, Efraim ja Remaljan poika ovat hankkineet pahaa sinua vastaan sanoen:

5. Että Syrialaiset ovat pitäneet pahoja juonia sinua vastaan, niin myös Ephraim ja Remalian poika, ja sanovat:

5. Että Syrialaiset owat pitänet pahoja juonia sinua wastan nijn myös Ephraim ja Remalian poica ja sanowat:

6. Lähtekäämme Juudaa vastaan, täyttäkäämme se kauhulla, vallatkaamme se itsellemme ja asettakaamme sinne kuninkaaksi Taabalin poika',

6. Me tahdomme mennä ylös Juudaan, ja herättää häntä, ja jakaa sen keskenämme, ja tehdä siihen Tabealin pojan kuninkaaksi.

6. Me tahdom mennä Judaan ja herättä händä ja jaca keskenäm ja tehdä sijhen Tabealin pojan cuningaxi.

7. niin sanoo Herra, Herra näin: Ei se onnistu, eikä se tapahdu.

7. Sillä näin sanoo Herra, Herra: ei sen pidä pysymän, eikä näin oleman.

7. Sillä näin sano HERra HERra: ei sen pidä pysymän eikä näin oleman:

8. Sillä Aramin pää on Damasko, ja Damaskon pää on Resin — mutta kuusikymmentä viisi vuotta vielä, ja Efraim on muserrettu eikä ole enää kansa — ja Efraimin pää on Samaria,

8. Vaan niinkuin Damasku on Syrian pää, niin pitää Retsinin oleman Damaskun pään. Ja viiden ajastajan perästä seitsemättäkymmentä, pitää Ephraimin tuleman perikatoon, niin ettei heidän enään pidä kansana oleman.

8. Waan nijncuin Damascus on Syrian pää nijn pitä Rezinin oleman Damascun pään. Ja wijden ajastajan peräst seidzemettäkymmendä pitä Ephraimin tuleman peräcaton nijn ettei heidän enä pidä Canssana oleman.

9. ja Samarian pää on Remaljan poika. Ellette usko, niin ette kestä.

9. Ja niinkuin Samaria on Ephraimin pää, niin pitää Remalian poika oleman Samarian pään. Jollette usko, niin ette vahvistu.

9. Ja nijncuin Samaria on Ephraimin pää nijn pitä Remalian poica oleman Samarian pään. Jollette usco nijn et te wahwistu.

10. Ja Herra puhui jälleen Aahaalle sanoen:

10. Ja Herra puhui taas Ahakselle ja sanoi:

10. JA HERra puhui taas Ahaxelle ja sanoi:

11. Pyydä itsellesi merkki Herralta, Jumalaltasi, pyydä alhaalta syvyydestä taikka ylhäältä korkeudesta.

11. Pyydä siunulles merkkiä Herralta sinun Jumalaltas, taikka alhaalle syvyyteen, eli ylhäälle korkeuteen.

11. Pyydä sinulles mercki HERralda sinun Jumalaldas taicka alhalle sywyteen eli ylhälle corkeuteen.

12. Mutta Aahas vastasi: En pyydä enkä kiusaa Herraa.

12. Niin Ahas sanoi: en ano ja en tahdo Herraa kiusata.

12. Nijn Ahas sanoi: en ano ja en tahdo HERra kiusata.

13. Siihen hän lausui: Kuulkaa, te Daavidin suku, eikö se riitä, että te ihmiset väsytätte, kun vielä minun Jumalanikin itseenne väsytätte?

13. Niin hän sanoi: kuulkaat siis te Davidin huone: vähäkö se teille on, että te ihmisiä vastoin teette, mutta myös teette minun Jumalaani vastoin?

13. Nijn hän sanoi: cuulcat sijs te Dawidin huone: wähäkö se teille on että te ihmisiä wastoin teettä mutta myös teettä minun Jumalani wastoin?

14. Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.

14. Sentähden antaa itse Herra teille merkin: katso, neitsy siittää ja synnytää pojan, sen nimi pitää kutsuttaman Immanuel.

14. Sentähden anda idze HERra teille merkin cadzo Neidzy sijttä ja synnyttä pojan sen nimi pitä cudzuttaman ImmanuEl.

15. Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän;

15. Voita ja hunajaa hän syö, tietääksensä hyljätä pahaa ja valita hyvää.

15. Woita ja hunajata hän syö tietäxens hyljätä paha ja walita hywä.

16. sillä ennenkuin poika on oppinut hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän, tulee autioksi maa, jonka kahta kuningasta sinä kauhistut.

16. Sillä ennenkuin poikainen oppii hylkäämään pahaa ja valitsemaan hyvää, pitää se maa, jotas kauhistut, kahdelta kuninkaalta hyljättämän.

16. Sillä ennencuin poicainen oppe hyljämän paha ja walidzeman hywä pitä se maa jotas cauhistut cahdelda hänen Cuningaldans hyljättämän.

17. Herra antaa tulla sinulle, sinun kansallesi ja isäsi suvulle ne päivät, joita ei ole ollut siitä asti, kun Efraim luopui Juudasta — antaa tulla Assurin kuninkaan.

17. Mutta Herra antaa sinun, sinun kansas ja isäs huoneen päälle tulla, Assyrian kuninkaan kautta, ne päivät, jotka ei sitte tulleet ole, kuin Ephraim erkani Juudasta.

17. MUtta HERra anda sinun sinun Canssas ja sinun Isäs huonen päälle tulla Assyrian Cuningan cautta ne päiwät jotca ei sijtte tullet ole cuin Ephraim ercani Judasta.

18. Ja sinä päivänä Herra viheltää kärpäset Egyptin virtain suulta ja mehiläiset Assurin maasta,

18. Ja tapahtuu, että Herra viheltää sinä päivänä kärpäsiä Egyptin virtain äärestä, ja kimalaisia Assurin maalta;

18. Sillä silloin wiheldä HERra kärwäisitä Egyptin weden päästä ja kimalaisia Assurin maalda:

19. ja ne tulevat ja laskeutuvat kaikki vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin, kaikkiin orjantappurapensaisiin ja kaikille juottopaikoille.

19. Että he tulevat ja sioittavat kaikki tyynni itsensä hävinneihin laaksoihin, ja kiven rakoihin, ja kaikkiin mättäisiin ja pensaisiin.

19. Että he tulewat ja sioittawat caicki tyynni idzens cuiwaunuin ojijn ja kiwen racoin ja caickijn mättäisihin ja pensaisihin.

20. Sinä päivänä Herra ajattaa virran tuolta puolen palkatulla partaveitsellä, Assurin kuninkaalla, pään ja häpykarvat; viepä se vielä parrankin.

20. Silloin Herra ajelee pään ja karvat jaloista, ja ottaa pois parran palkatulla partaveitsellä, niiden kautta, jotka silä puolella virtaa ovat, Assyrian kuninkaan kautta.

20. Silloin HERra ajele pään ja carwat jalwoista ja otta pois parran palcatulla partaweidzellä nimittäin nijden cautta jotca sillä puolen wesiä owat nijncuin Assyrian Cuningan cautta.

21. Siihen aikaan pitää mies lehmäsen ja pari lammasta,

21. Siihen aikaan pitää yhden miehen yhtä lehmää ja kahta lammasta kaitseman,

21. Sijhen aican pitä yhden miehen yhtä lehmä ja cahta lammasta caidzeman/

22. mutta runsaan maidon tulon tähden hän syö voita; sillä voita ja hunajaa syövät kaikki maahan jäljelle jääneet.

22. Ja saaman niin paljon rieskaa, että hän saa syödä voita; sillä se joka jää maahan, saa voita ja hunajaa syödä.

22. Ja saaman nijn paljo riesca että hän saa syödä woita:

23. Ja siihen aikaan jokainen paikka, jossa kasvaa tuhat viinipuuta, arvoltaan tuhat hopeasekeliä, joutuu orjantappurain ja ohdakkeiden valtaan.

23. Sillä siihen aikaan tapahtuu, että kussa nyt on tuhannen viinapuuta, jotka maksavat tuhannen hopiapenninkiä, siellä pitää orjantappurat ja ohdakkeet oleman.

23. Sillä se joca jää maahan saa woita ja hunajata syödä: sillä sijhen aican tapahtu että cusa nyt on tuhannen wijnapuuta jotca maxawat tuhannen hopiapenningitä siellä pitä orjantappurat ja ohdacket oleman nijn että sinne mennän nuolella ja joudzella.

24. Sinne on mentävä nuolet ja jousi mukana, sillä koko maa on pelkkää orjantappuraa ja ohdaketta.

24. Ja sinne mennään nuolella ja joutsella; sillä koko maassa pitää oleman orjantappurat ja ohdakkeet;

24. Sillä coco maasa pitä oleman orjantappurat ja ohdacket:

25. Ei yhdelläkään niistä vuorista, joita nyt kuokalla kuokitaan, enää mennä orjantappurain ja ohdakkeiden pelosta; ne jäävät härkien laitumeksi ja lammasten tallattavaksi.

25. Niin ettei taideta tulla kaikkiin niihin mäkiin, joita lapiolla kaivetaan, orjantappurain, mätästen ja ohdakkeiden tähden; vaan härjät annetaan siinä käydä, ja lampaat sitä tallata.

25. Nijn ettei taita tulda caickin nijhin mäkihijn joiden ymbäri tapa on hacaten caiwa orjantappurain mätästen ja ohdakesten peitoxen tähden waan härjät annetan sijnä käydä ja lambat sitä tallata.