44 luku

Israel Herran siunaamana elpyy. Herra on ainoa totinen Jumala. Jumalankuvien valmistus. Israelin synnit annetaan anteeksi. Koores, Herran kutsumana, tuo pelastuksen.

1. Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani, ja Israel, jonka minä olen valinnut.

1. Niin kuule nyt, minun palveliani Jakob, ja Israel, jonka minä valitsin.

1. NIin cuule nyt minun palwelian Jacob ja Israel jonga minä walidzin.

1. NIn cwle nyt minun Paluelian Jacob/ Ja Israel ionga mine vloswalitzin. (Näin kuule nyt minun palwelijani Jakob/ Ja Israel jonka minä uloswalitsin.)

2. Näin sanoo Herra, sinun Luojasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta, joka sinua auttaa: Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut.

2. Näin sanoo Herra, joka sinun tehnyt ja valmistanut on äitis kohdusta, joka sinua auttaa: älä pelkää, minun palveliani Jakob, ja sinä hurskas, jonka minä valitsin.

2. Näin sano HERra joca sinun tehnyt ja walmistanut on joca sinua autti hamast äitis cohdusta. Älä pelkä minun palwelian Jabob ja sinä hurscas jonga minä walidzin.

2. Nein sanopi HERRA/ ioca sinun tehnyt ia walmistanut on/ ioca sinua hamast eitis codhusta auttapi. Ele sinuas pelke minun paluelian Jacob/ ia sine Hurskas/ ionga mine vloswalitzin. (Näin sanoopi HERRA/ joka sinun tehnyt ja walmistanut on/ joka sinua hamasta äitisi kohdusta auttaapi. Älä sinuas pelkää minun palwelijan Jakob/ ja sinä hurskas/ jonka minä uloswalitsin.)

3. Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,

3. Sillä minä tahdon vuodattaa vedet janoovaisen päälle, ja virrat kuivan päälle; minä tahdon vuodattaa henkeni sinun siemenes päälle, ja siunaukseni jälkeentulevaistes päälle.

3. Sillä minä tahdon wuodatta wedet janowaisen päälle ja wirrat carkian päälle. Minä tahdon wuodatta minun hengeni sinun siemenes päälle ja minun siunauxeni sinun jälkentulewaistes päälle.

3. Sille mine tadhon Wedhet sen Janouaisen päle vloswodhatta/ ia wirdhat sen carkian päle. Mine tadhon minun Hengeni sinun Siemenes päle vloswodhata/ ia minun Siugnauxeni sinun Jelkintuleuaistes päle. (Sillä minä tahdon wedet sen janoawaisen päälle uloswuodattaa/ ja wirrat sen karkean päälle. Minä tahdon minun henkeni sinun siemenesi päälle uloswuodattaa/ ja minun siunaukseni sinun jälkeentulewaistesi päälle.)

4. niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla.

4. Että he kasvaisivat niinkuin ruoho, ja niinkuin pajut vesivirtain tykönä.

4. Että he caswaisit nijncuin ruoho ja nijncuin pajut wesiwirtain tykönä.

4. Ette he casuaisit ninquin Rohot/ ia ninquin Paiut wesiwirtain tykene. (Että he kaswaisit niinkuin ruohot/ ja niinkuin pajut wesiwirtain tykönä.)

5. Mikä sanoo: Minä olen Herran oma, mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: Herran oma, ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.

5. Tämän pitää sanoman: Herran minä olen, ja se pitää Jakobin nimellä kutsuttaman, ja tämän pitää itsensä omalla kädellänsä Herralle kirjoittaman, ja pitää nimitettämän Israelin nimellä.

5. Tämän pitä sanoman: HERran minä olen ja se pitä Jacobin nimen alla cudzuttaman. Ja tämän pitä idzens omalla kädelläns HERralle kirjoittaman ja pitä nimitettämän Israelin nimellä.

5. Temen pite sanoman/ HERRAN mine olen/ ia se pite Jacobin Nimen alla cutzuttaman. Ja temen pite itzens omalla kädhellens HERRALLE kirioittaman/ Ja pite nimitettemen Israelin Nimelle. (Tämän pitää sanoman/ HERRAN minä olen/ ja se pitää Jakobin nimen alla kutsuttaman. Ja tämän pitää itsensä omalla kädellänsä HERRALLE kirjoittaman/ Ja pitää nimitettämän Israelin nimelle.)

6. Näin sanoo Herra, Israelin kuningas, ja sen lunastaja, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.

6. Näin sanoo Herra Israelin kuningas, ja hänen pelastajansa Herra Zebaot: minä olen ensimäinen ja minä olen viimeinen, ja paitsi minua ei ole yhtään Jumalaa.

6. Näin sano HERra Israelin Cuningas ja hänen pelastajans HERra Zebaoth: Minä olen ensimäinen ja minä olen wijmeinen ja paidzi minua ei ole yhtän Jumalata.

7. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on.

7. Ja kuka on minun kaltaiseni, joka kutsuu ja ilmoittaa sen, ja sen minulle valmistaa? minä, joka asetan kansat maailman alusta: anna heidän ilmoittaa merkkejä ja mitä tuleva on.

7. Ja cuca on minun caltaisen joca cudzu ja ilmoitta ja sen minulle walmista? minä joca asetan Canssat mailman algusta:

8. Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota, minä en ketään tunne.

8. Älkää peljätkö ja älkäät hämmästykö. Enkö minä silloin antanut kuulla, ja ilmoittaa sitä sinulle? Sillä te olette minun todistajani. Onko joku Jumala paitsi minua? Ei ole yhtään turvaa, en minä tiedä ketään.

8. Anna heidän ilmoitta merkejä ja mitä tulewa on? Älkät peljätkö ja älkät hämmästykö: Engö minä silloin andanut cuulla ja ilmoitta sitä sinulle? Sillä te oletta minun todistajani Ongo jocu Jumala paidzi minua? Ei ole yhtän lohdutust en minä tiedä ketän.

9. Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään.

9. Epäjumalain tekiät ovat kaikki turhat, ja joista he paljon pitävät, ei ne ole mitään tarpeelliset; he ovat heidän todistajansa, ja ei näe mitään, eikä mitään ymmärrä: sentähden pitää heidän häpiään tuleman.

9. EPäjumalain tekiät owat caicki turhat ja mistä he paljon pitäwät ei ole mitän tarpellinen He owat heidän todistajans ja ei näe mitän eikä mitän ymmärrä sentähden pitä heidän häpiään tuleman.

10. Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta.

10. Kutka ovat ne, jotka Jumalan tekevät, ja valavat epäjumalan, joka ei mihinkään kelpaa?

10. Cutca owat ne cuin Jumalan tekewät ja walawat epäjumalan joca ei mihingän kelpa.

11. Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt!

11. Katso, kaikki heidän kumppaninsa tulevat häpiään, sillä he ovat tekiät ihmisistä. Jos he kaikki kokoontuisivat ja astuisivat edes, niin heidän pitää kuitenkin pelkäämän ja häpiään tuleman.

11. Cadzo caicki heidän cumpanins tulewat häpiään: sillä he owat tekiät ihmisist. Jos he caicki coconduisit nijn heidän pitä cuitengin pelkämän ja häpiään tuleman.

12. Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy.

12. Rautaseppä tarttuu rautaan pihdeillä, pitää sen hiilissä ja valmistaa sen vasaralla, ja takoo sitä kaikella käsivartensa väellä; kärsii myös nälkää, siihenasti ettei hän enää voi, eikä juo vettä, siihenasti että hän väsyy.

12. Yxi taco rauta pihdeillä pitä sen hijlisä ja walmista sen wasaralla ja taco sitä caikella hänen käsiwartens wäellä kärsi myös nälkä sijhenasti ettei hän enä woi eikä juo wettä sijhenasti cuin hän näändy.

13. Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimilla, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan.

13. Puuseppä veistelee puuta, ja mittaa sitä nuoralla, ja arvoittelee sen langalla, ja hakkaa sen, ja piirittää sen sirkkelillä; ja tekee sen miehen kuvaksi, niinkuin kauniiksi ihmiseksi, jonka pitäis asuman huoneessa.

13. Toinen weistele puuta ja mitta sitä nuoralla ja arwoittele sen langalla ja hacka sen ja pijrittä sen Cirklillä ja teke sen miehen cuwaxi nijncuin caunixi ihmisexi jonga pidäis asuman huonesa.

14. Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi.

14. Hän hakkaa sedripuita, ja ottaa böökiä ja tammea, joka metsän puiden seassa vahvistuu, ja sedripuuta , joka istutettu on ja sateesta on kasvanut.

14. Hän käy puiden seas medzäsä hacataxens Cedripuita ja ottaxens Böökiä ja Tamme ja Cedripuuta joca istutettu on ja satesta on caswanut/

15. Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.

15. Joka kelpaa ihmiselle polttaa, ja josta lämmitellä saadaan, jonka palamisella myös leipää kypsennetään; siitä hän myös tekee Jumalan, ja palvelee sitä; hän tekee siitä epäjumalan ja lankee sen eteen polvillensa.

15. Joca kelpa ihmisille poltta josta lämmitellä saadan jonga palamisella myös leipiä kypsetän: Sijtä hän teke jumalan ja palwele sitä hän teke sijtä epäjumalan ja lange sen eteen polwillens.

16. Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean.

16. Puolen polttaa hän tulessa, ja toisen puolen tykönä syö hän lihaa, hän paistaa paistin ja ravitsee itsensä, lämmittää myös itsiänsä, ja sanoo: hoi! minä olen lämmin, että sain nähdä tulen.

16. Puolen poltta hän tulesa ja toisen puolen tykönä syö hän liha hän paista paistin ja rawidze idzens lämmittä idzens ja sano: hoi minun helle minä iloidzen tulesta.

17. Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani.

17. Mutta mitä siitä jää, siitä tekee hän jumalan epäjumalaksensa; sen eteen lankee hän polvillensa, ja kumartelee sitä, rukoilee ja sanoo: vapahda minua, sillä sinä olet minun jumalani.

17. Mutta jäänestä teke hän jumalan epäjumalaxens sen eteen lange hän polwillens ja cumartele sitä rucoile ja sano: wapahda minua: sillä sinä olet minun jumalan.

18. Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä.

18. Ei he tiedä eikä ymmärrä mitään; sillä he ovat sovaistut, niin että heidän silmänsä ei näe mitään, ja heidän sydämensä ei äkkää mitään.

18. Ei he tiedä eikä ymmärrä mitän: sillä he owat sowaistut nijn että heidän silmäns ei näe mitän ja heidän sydämens ei äckä mitän.

19. Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!

19. Ja ei he johdata sydämeensä, ei ole siinä yhtään tointa eli järkeä, että he sittenkin ajattelisivat: minä olen puolen polttanut tulessa, ja olen hiilillä kypsentänyt leipiä, ja paistanut lihaa ja syönyt; pitäiskö minun nyt tekemän sen, mikä jäänyt on, kauhistukseksi? ja pitäiskö minun kumartaman kantoa?

19. Ja ei he johdata sydämeens ei ole sijnä yhtän toime eli järke että he sijttekin ajattelisit: minä olen puolen polttanut tules ja olen hijlillä kypsendänyt leipiä ja paistanut liha ja syönyt: pidäiskö minun nyt tekemän sen cuin jäänyt on cauhistuxexi? ja pidäiskö minun cumartaman cando?

20. Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?

20. Hän ravitsee itsiänsä tuhalla, hänen vimmattu sydämensä pettää hänen, ettei hän taida sieluansa pelastaa, eikä ajattele: eikö petos ole minun oikiassa kädessääni?

20. Hän elättä idzens tuhwalla hänen wimmattu sydämens pettä hänen ettei hän taida sieluans pelasta ei hän cuitengan ajattele: eikö petos ole minun oikiasa kädesäni?

21. Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel, sillä sinä olet minun palvelijani. Minä olen sinut valmistanut, sinä olet minun palvelijani: en unhota minä sinua, Israel.

21. Ajattele näitä, Jakob ja Israel, sillä sinä olet minun palveliani; minä olen sinun valmistanut, ettäs minun palveliani olisit, Israel, älä minua unohda.

21. AJattele sitä Jacob ja Israel: sillä sinä olet minun palwelian minä olen sinun walmistanut ettäs minun palwelian olisit Israel älä minua unohda.

21. Aiattele sen päle Jacob ia Israel/ Sille sine olet minun Paluelian/ Mine olen sinun cuuannut/ ettes minun Paluelian olisit/ Israel ele minua vnodha. (Ajattele sen päälle Jakob ja Israel/ Sillä sinä olet minun palwelijani/ Minä olen sinun kuwannut/ ettäs minun palwelijan olisit/ Israel älä minua unohda.)

22. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi niinkuin pilven ja sinun syntisi niinkuin sumun. Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut.

22. Minä pyyhin sinun pahat tekos pois niinkuin pilven, ja sinun syntis niinkuin sumun; käännä sinuas minun puoleeni, sillä minä sinun lunastin.

22. Minä pyhin sinun pahat tecos pois nijncuin pilwen ja sinun syndis nijncuin sumun käännä sinuas minun puoleen: sillä minä sinun lunastin.

22. Mine poispyhin ninquin Piluen sinun Pahatteghos/ ia sinun Synnis ninquin Sumun/ Käenne sinuas minuhun pein/ Sille mine sinun lunastin. (Minä poispyyhin niinkuin pilwen sinun pahat tekosi/ ja sinun syntisi niinkuin sumun/ Käännä sinuas minuun päin/ Sillä minä sinun lunastin.)

23. Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee; riemuitkaa, te maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, ynnä metsä ja kaikki sen puut; sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa.

23. Iloitkaat te taivaat, sillä Herra itse sen teki; riemuitse sinä maa täällä alhaalla, paukkukaat te vuoret ihastuksella, metsä ja kaikki hänen puunsa; sillä Herra lunasti Jakobin, ja on Israelissa kunniallinen.

23. Iloitcat te taiwat: sillä HERra idze sen teki ihastu sinä maa täällä alhalla pauckucat te wuoret ihastuxella medzä ja caicki hänen puuns: sillä HERra lunasti Jacobin ja on Israelis cunnialinen.

23. Iloitka te Taiuat/ sille itzepe HERRA sen teki/ Ihastu sine Maa tällä alhalla/ paucuckat te Woret ihastoxella/ metze ia caiki puudh henesse. Sille HERRA Lunasti Jacobin/ ia ombi cunnialinen Israelis. (Iloitkaa te taiwaat/ sillä itsepä HERRA sen teki/ Ihastu sinä maa täällä alhaalla/ paukkukaat te wuoret ihastuksella/ metsä ja kaikki puut hänessä. Sillä HERRA lunasti Jakobin/ ja ompi kunniallinen Israelissa.)

24. Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta: Minä olen Herra, joka teen kaiken, joka yksinäni jännitin taivaan, joka levitin maan — kuka oli minun kanssani? —

24. Näitä sanoo Herra sinun lunastajas, joka sinun äitis kohdusta valmistanut on: minä olen Herra joka kaikki teen, joka taivaat yksinäni venytän, ja levitän maan ilman apulaista;

24. NÄitä sano HERra sinun lunastajas joca sinun äitis cohdusta walmistanut on: Minä olen se HERra joca caicki teke joca taiwat yxinäni wenytän ja lewitän maan ilman apulaiseta.

24. Neite sanopi se HERRA sinun Lunastaias/ ioca sinun Eitis Codhusta cuuannut ombi. Mine olen se HERRA ioca caiki teke/ Joca Taiuat yxineni vlosuenyten ia Maan vlosleuiten ilman apulaista. (Näitä sanoopi se HERRA sinun lunastajasi/ joka sinun äitisi kohdusta kuwannut ompi. Minä olen se HERRA joka kaikki tekee/ Joka taiwaat yksinäni uloswenytin ja maan uloslewitin ilman apulaista.)

25. joka teen tyhjäksi valhettelijain merkit, teen taikurit tyhmiksi, joka panen tietäjät peräytymään ja muutan heidän tietonsa typeryydeksi.

25. Joka noitain merkit tyhjäksi teen, ja tietäjät teen hulluksi; joka viisaat ajan takaperin, ja heidän taitonsa teen hulluudeksi.

25. Joca noitain merkit tyhjäxi teen ja tietäjät teen hulluxi. Joca wijsat ajan tacaperin ja heidän taitons teen hulludexi.

25. Joca Noitain merkit tyhiexi teen/ Ja ne Welholiset hullutan. Joca ne Wijsat tacaperin aijan/ ia heiden Constins Hulludhexi teen. (Joka noitain merkit tyhjäksi teen/ Ja ne welholliset hullutan. Joka ne wiisaat takaperin ajan/ ja heidän konstinsa hulluudeksi teen.)

26. Mutta palvelijani sanan minä toteutan ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon. Minä olen se, joka Jerusalemille sanon: Sinussa asuttakoon! ja Juudan kaupungeille: Teidät rakennettakoon! Sen rauniot minä kohotan.

26. Mutta hän vahvistaa palveliansa sanan ja käskyläistensä neuvon täyttää. Joka Jerusalemille sanon: ole asuva: ja Juudan kaupungeille: olkaat rakennetut, ja heidän aukionsa minä nostan ylös.

26. Mutta hän wahwista hänen palwelians sanan ja hänen käskyläistens neuwon täyttä. Joca Jerusalemille sano: ole asuwa: ja Judan Caupungeille: olcat raketut ja minä heidän aukions nostan.

26. Mutta hen wahuista henen Paluelians Sanan/ ia henen Keskyleistens Neuuon teuttepi. Joca Jerusalemil sanopi/ Ole asuua/ ia nijlle Judan Caupungille/ Olcat raketut/ ia mine heiden Aukions ylesoijennan. (Mutta hän wahwistaa hänen palwelijansa sanan/ ja hänen käskyläistensä neuwon täyttääpi. Joka Jerusalemille sanoopi/ Ole asuwa/ ja niille Judan kaupungille/ Olkaat raketut/ ja minä heidän aukionsa ylösojennan.)

27. Minä olen se, joka sanon syvyydelle: Kuivu; minä kuivutan sinun virtasi!

27. Joka syvyydelle sanon: tule kuivaksi: minä tahdon sinun virtas kuivata.

27. Minä joca sywydelle sanon: loppucat: ja wirroille: cuiwucat.

27. Mine ioca Sywydhelle sanon. Poiskatoka/ ia nijlle Wirghoille/ poisquiuetucat. (Minä joka sywyydelle sanon. Pois kadotkaa/ ja niille wirroille/ pois kuiwettukaat.)

28. joka sanon Koorekselle: Minun paimeneni! Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: Sinut rakennettakoon! ja temppelille: Sinut perustettakoon!

28. Joka sanon Korekselle: hän on minun paimeneni, ja hänen pitää kaiken minun tahtoni täyttämän; niin että Jerusalemille sanotaan: ole rakennettu, ja templille: ole perustettu.

28. Minä joca sanon Corexelle: hän on minun paimenen ja hänen pitä caiken minun tahtoni täyttämän. Nijn että Jerusalemille sanotan: ole rakettu: ja Templille: ole perustettu.

28. Mine ioca sanon Coresil/ Hen on minun Paimenen/ ia pite caiki minun tactoni teuttemen. Nin ette Jerusalemil sanotan/ Ole rakettu/ ia Templil/ ole perustettu. (Minä joka sanon Kooresille/ Hän on minun paimeneni/ ja pitää kaikki minun tahtoni täyttämän. Niin että Jerusalemille sanotaan/ Ole rakettu/ ja templille/ ole perustettu.)