Se ensimmäinen P. Johannesen epistola
tiedätte että jokaisella murhaajalla ei ole se iankaikkinen elämä hänessä
pysywä.
3:16 Sijte me tunsimma Rackaudhen/ Ette hen ombi Hengensä meiden
edhesten pannut/ Ja meiden mös pite Welieine edheste Hengennä
panemen.
Siitä me tunsimme rakkauden/ Että hän ompi Henkensä meidän edestän
pannut/ ja meidän myös pitää weljeinne edestä henkemme paneman.
3:17 Mutta ios iollaki ombi temen Mailman Hywuytte/ ia näkis henen
Weliens taruitzeuan/ ia sulkepi henen sydhemens pois heneste/ quinga
Jumalan Rackaus pysypi henesä?
Mutta jos jollakin ompi tämän maailman hywyyttä/ ja näkis hänen
weljensä tarwitsewan/ ja sulkeepi hänen sydämensä pois hänestä/
kuinka Jumalan rakkaus pysyypi hänessä?
3:18 Minun Lapsucaiseni/ elkem racastaco sanalla eli Kielelle/ Waan
Töön ia Totudhen cansa.
Minun lapsukaiseni/ älkäämme rakastako sanalla eli kielellä/ waan työn
ja totuuden kanssa.
3:19 Sijte me tunnemma/ ette me Totudhesta olema/ ia taidhame
henen Casuonsa edhes meiden sydhemenne hilitä/
Siitä me tunnemme/ että me totuudesta olemme/ ja taidamme hänen
kaswonsa edes meidän sydämemme hillitä/
3:20 nin ette ios meiden sydemenne meite Domitzepi/ Sijtte Jumala
swre'bi on quin meiden sydhemenne/ ia tietäpi caiki.
niin että jos meidän sydämemme meitä tuomitseepi/ Sitten Jumala
suurempi on kuin meidän sydämemme/ ja tietääpi kaikki.
3:21 Te Rackahimat ios ei meiden sydhemenne meite Domitze/ nin
meille ombi Turua Jumalan tyköna/
Te rakkahimmat jos ei meidän sydämemme meitä tuomitse/ niin meille
ompi turwa Jumalan tykönä/
3:22 ia mite me anoma/ nin me henelde saama/ ette me henen
keskynsä pidhe'me/ ia teem nijtä iotca hene' edhesens kelpauat.
