Se ensimmäinen P. Johannesen epistola
hurskas/ että hän meille synnit anteeksi antaapi/ Ja puhdistaapi meitä
kaikesta wääryydestä.
1:10 Jos me sanome/ eipe me syndie tehnyet ole/ nin me teemme
henen walecteliaxi/ ia henen Sanansa ei ole meise.
Jos me sanomme/ Eipä me syntiä tehneet ole/ Niin me teemme hänen
walehtelijaksi/ ja hänen Sanansa ei ole meissä.
II Lucu.
2:1 MInun Lapsiseni/ neme mine kirioitan teille/ senpäle ettei te syndie
tekisi. Ja ios iocu syndie tekis/ nin ombi meille yxi Edestwastaia Isen
tykene/ IesuS CHRISTUS/ ioca wanhurskas ombi/
Minun lapsiseni/ nämä minä kirjoitan teille/ sen päälle, ettei te syntiä
tekisi. Ja jos joku syntiä tekin/ niin ompi meille yksi edeswastaaja Isän
tykönä/ Jesus Kristus/ joka wanhurskas ompi/
2:2 Ja se sama ombi se Souindo meiden syndien edheste. Mutta ei
waiuon meiden/ waan mös caiken Mailman edheste.
Ja se sama ompi sowinto meidän syntien edestä. Muuta ei waiwoin
meidän/ waan myös kaiken maailman edestä.
2:3 Ja sijte me merkitze'me ette me henen tunnema/ ios me henen
keskynse pidhemme.
Ja siitä me merkitsemme, että me hänet tunnemme/ jos me hänen
käskynsä pidämme.
2:4 Joca sanopi/ Mine tu'nen hene'/ ia ei pide hene' keskyiens se on
walectelia/ Ja henese ei ole Totuus.
Joka sanoopi/ Minä tunnen hänen/ ja ei pidä hänen käskyjänsä, se on
walehtelija/ ja hänessä ei ole totuus.
2:5 Mutta ioca hene' Sanansa pitepi/ Totisesta o'bi henese Jumala'
Rackaus teudheline'/ Sijte me tiedeme ette me henese olema.
Mutta joka hänen Sanansa pitääpi/ Totisesti ompi hänessä Jumalan
rakkaus täydellinen/ Siitä me tiedämme että me hänessä olemme.
2:6 Joca sanopi itzens oleuan henese/ henen pite mös nin waeldaman
