Se ensimmäinen P. Johannesen epistola
ette te taruitze/ ette iocu teite opettapi/ waan nin quin se woidhellus
teite caikinaisista opettapi/ nin ombi se tosi ia ei ole Waleh/ Ja ninquin
se teite opetti/ nin te henese pysykät.
Ja se woidellus jonka te Häneltä saaneet olette/ pysyypi teissä/ Ja ette
te tarwitse/ että joku teitä opettaapi/ waan niin kuin se woidellus teitä
kaikkinaisista opettaapi/ niin ompi se tosi ja ei ole wale/ Ja niinkuin se
teitä opetti/ niin te hänessä pysykäät.
2:28 Ja nyt Lapsucaiseni pysykät henese/ Senpäle/ ette coska hen
ilmestupi/ madhais meille olla Turua/ ia ei hepien tuleman henen
edhesens henen tulemisesans/
Ja nyt lapsukaiseni pysykäät hänessä/ Senpäälle/ että koska hän
ilmestyypi/ mahtais meillä olla turwa/ ja ei häpeän tuleman hänen
edessänsä hänen tulemisessansa/
2:29 Jos te tiedhet ette he' hurscas ombi/ nin tieteket mös se/ ette
iocainen quin oikeutta tekepi/ heneste hen ombi syndynyt.
Jos te tiedät että hän hurskas ompi/ niin tietäkäät myös se/ että
jokainen kuin oikeutta tekeepi/ hänestä hän ompi syntynyt.
III. Lucu.
3:1 CAtzocat quingacaltaisen rackaudhen se Ise ombi meille osottanut/
ette me Jumalan Lapsixi nimitete'me. Sen tedhen ei Mailma teite tunne.
Sille ettei hen tunne hende.
Katsokaat kuinka kaltaisen rakkauden se Isä ompi meille osoittanut/
että me Jumalan lapsiksi nimitämme. Sen tähden ei maailma teitä tunne.
Sillä ettei hän tunne häntä.
3:2 Minun rackani/ me olema nyt Jumalan Lapset/ ia ei ole se wiele
ilmestynyt mixi me tulemma/ Mutta Me tiedhemme coska se ilmestypi
nin me henen caltaisexens tulema/ Sille me sama henen nädhä ninquin
hen on.
Minun rakkaani/ me olemme nyt Jumalan lapset/ ja ei ole se wielä
ilmestynyt miksi me tulemme/ Mutta me tiedämme koska se ilmestyypi
