Se ensimmäinen P. Johannesen epistola
quin hen waelsi.
Joka sanoopi itsensä olewan hänessä/ hänen pitää myös niin
waeltaman kuin hän waelsi.
2:7 Rackat Welieni/ em mine wtta Keskye kirioita teille/ waan sen
wanhan Keskyn ioca teille alghusta oli.
Rakkaat weljeni/ en minä uutta käskyä kirjoita teille/ waan sen wanhan
käskyn, joka teille alusta oli.
2:8 Se wanha Kesky ombi se Sana/ ionga alghusta cwlitta. Taas wdhen
Keskyn mine teille kirioitan/ se quin henese totinen ombi/ ia mös teise.
Sille ette se pimeys on poismennyt/ Ja se totinen walkeus nyt paista.
Se wanha käsky ompi se Sana/ jonka alusta kuulitte. Taas uuden käskyn
minä teille kirjoitan/ se kuin hänessä totinen ompi/ ja myös teissä. Sillä
että se pimeys on pois mennyt/ ja se totinen walkeus nyt paistaa.
2:9 Joca sanopi walkeudhesa oleuans/ Ja wihapi hene' weliens/ hen
ombi wiele pimeydhesa.
Joka sanoopi walkeudessa olewansa/ ja wihaapi hänen weljiänsä/ hän
ompi wielä pimeydessä.
2:10 Joca henen weliense racastapi/ se pysy walkiudhesa/ ia henese ei
ole pahannusta.
Joka hänen weljiänsä rakastaapi/ se pysyy walkeudessa/ ja hänessä ei
ole pahennusta.
2:11 Mutta ioca henen weliens wihapi/ se ombi pimeydese/ ia waeldapi
pimeydhese/ ia ei tiedhe cunga hen menepi/ Sille ette pimeydhet ouat
henen Silmens soghaisnuet.
Mutta joka hänen weljiänsä wihaapi/ se ompi pimeydessä/ ja waeltaapi
pimeydessä/ ja ei tiedä kuhunka hän meneepi/ Sillä että pimeydet owat
hänen silmänsä sokaistuneet.
2:12 Rackat Poicaiseni/ Mine kirioitan teille/ ette teille synnit
andexiannetan henen Nimens tedhen.
Rakkaat poikaseni/ Minä kirjoitan teille/ että teille synnit
anteeksiannetan hänen nimensä tähden.
