Se P. Petarin toinen epistola
III. Lucu.
3:1 TEme on nyt se toinen Epistola/ ionga mine teille kirioitan minu'
rachkahani/ iolla mine ylesheräten ia manan teidhen puchtahan
miele'ne/
Tämä on nyt se toinen Epistola/ jonka minä teille kirjoitan minun
rakkahani/ jolla minä ylösherätän ja manaan teidän puhtahan
mielenne/
3:2 ette te muistasitte ne sanat iotca teille ennen sanotut ouat nijlde
pyhildä prophetilde/ Ja mös meiden keskyn päle/ iotca olema HErran
ia Wapactaian Apostolit.
että te muistaisitte ne sanat, jotka teille ennen sanotut ovat niiltä pyhiltä
profetailta/ ja myös meidän käskyn päälle/ jotka olemme HErran ja
Wapahtajan apostolit.
3:3 Ja se ensin tietkä/ ette wimeisinä piäuine tuleuat pilckaiat/ iotca
oman himonsa ielkin waeldauat/ ia sanouat/ Cusa nyt on se Lupaus
henen Tulemisestansa?
Ja se ensin tietäkää/ että wiimeisinä päivinä tulevat pilkkaajat/ jotka
oman himonsa jälkeen waeltavat/ ja sanowat/ Kussa on nyt se lupaus
hänen tulemisestansa?
3:4 Sille sijte peiueste quin Iset ouat nuckuneet/ nin caiki ieuet quin
alghusta Loondocappalet ouat olluet/
Sillä siitä päivästä kuin isät owat nukkuneet/ niin kaikki jäävät kuin
alusta luontokappaleet owat olleet/
3:5 Mutta tietensä eiuet he tadho tiete/ ette Taiuas muinen mös oli/ ia
Maa wedheste/ Ja wedhesä seisodhen/ Jumalan Sanan cautta.
Mutta tietensä eiwät he tahdo tietää/ että taivas muinoin myös oli/ ja
maa wedestä/ ja wedessä seisoen/ Jumalan Sanan kautta.
3:6 Quitengin oli sihen aican/ se Mailma ninen samain cautta wedhen
paisumisen cansa turmeltu.
Kuitenkin oli siihen aikaan/ Se maailma niiden samain kautta weden
paisumisen kanssa turmeltu.
