17 luku

Elia ennustaa kuivuutta ja kätkeytyy Keritin purolle. Elia asuu Sarpatin lesken luona ja herättää hänen poikansa henkiin.

1. Tisbeläinen Elia, eräs Gileadiin asettuneita siirtolaisia, sanoi Ahabille: Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta.

1. Ja Elia Tisbiläinen Gileadin asuja sanoi Ahabille: niin totta kuin Herra Israelin Jumala elää, jonka edessä minä seison, ei pidä näillä vuorilla kastetta eikä sadetta tuleman, muutoin kuin minun sanani jälkeen.

1. JA Elia se Thesbiteri Gileadin asuja sanoi Ahabille: nijn totta cuin HERra Israelin Jumala elä jonga edes minä seison ei pidä näillä wuosilla castetta eikä sadetta tuleman muutoin jollen minä sitä sano.

1 And Elijah the Tishbite, who was of the travelers of Gilead, said to Ahab, As Jehovah, the God of Israel, lives, before whom I stand, there will not be dew nor rain these years, but according to my word.

1. And Elijah the Tishbite, who was of the inhabitants of Gilead, said unto Ahab, As the LORD God of Israel liveth, before whom I stand, there shall not be dew nor rain these years, but according to my word.

1. Og Thisbiteren Elias, en af dem, som boede i Gilead, sagde til Akab: Saa vist som Herren, Israels Gud, lever, for hvis Ansigt jeg staar, skal der hverken komme Dug eller Regn i disse Aar, uden efter mit Ord.

1. Och Elia den Thisbiten, utaf de Gileads inbyggare, sade till Achab: Så sant som Herren Israels Gud lefver, för hvilkom jag står, det skall i dessa år hvarken dagg eller regn komma, utan jag säger det.

1. Ja Elias Tisba-mees Kileadi-ma rahwa seast ütles Ahabi wasto: Ni töest kui Jehowa Israeli Jummal ellab, kelle ees ma seisan, ei pea kastet egga wihma neil aastail enne ollema, kui agga mo susanna peäle.

1. Elijas iš Gileado Tišbos tarė Ahabui: ‘‘Kaip gyvas Viešpats, Izraelio Dievas, kuriam aš tarnauju, ateinančiais metais nebus nei rasos, nei lietaus, nebent man paliepus’‘.

1. Und es sprach Elia, der Thisbiter, aus den Bürgern Gileads, zu Ahab: So wahr der HERR, der Gott Israels, lebt, vor dem ich stehe, es soll diese Jahre weder Tau noch Regen kommen, ich sage es denn.

1. Alors Élie, le Thishbite, l'un de ceux qui s'étaient établis en Galaad, dit à Achab: L'Éternel, le Dieu d'Israël, en la présence de qui je me tiens, est vivant! pendant ces années-ci, il n'y aura ni rosée ni pluie, sinon à ma parole.

1. ENTÓNCES Elías Tesbita, que era de los moradores de Galaad, dijo a Acab: Vive Jehová Dios de Israel, delante del cual yo estoy, que no habrá lluvia, ni roció en estos años, sino por mi palabra.

1 En Elia, de Thisbiet, van de inwoneren van Gilead, zeide tot Achab: Zo waarachtig als de HEERE, de God Israels, leeft, voor Wiens aangezicht ik sta, indien deze jaren dauw of regen zijn zal, tenzij dan naar mijn woord!

1. Tedy rzekł Elijasz Tesbita, jeden z obywateli Galaadu, do Achaba: Jako żywy Pan, Bóg Izraelski, przed którego oblicznością stoję, że nie będzie tych lat rosy, ani deszczu, jedno według słów ust moich.

1. És szóla Thesbites Illés, a Gileád lakói közül, Akhábnak: Él az Úr, az Izráel Istene, a ki előtt állok, hogy ez esztendőkben sem harmat, sem [1†] eső nem lészen; hanem csak az én beszédem szerint.

1 И сказал Илия Фесвитянин, из жителей Галаадских, Ахаву: жив Господь Бог Израилев, пред Которым я стою! в сии годы не будет ни росы, ни дождя, разве только по моему слову.

1. І сказав Ілия Тесбій, із горожан Галаадських, до Ахаба: Так певно, як живе Господь, Бог Ізрайлїв, що я стою на службі в його, сього року не буде нї роси, нї дощу, хиба на моє слово.

2. Ja hänelle tuli tämä Herran sana:

2. Ja Herran sana tuli hänen tykönsä sanoen:

2. JA HERran sana tuli hänen tygöns sanoden:

2 And the word of Jehovah came to him, saying,

2. And the word of the LORD came unto him, saying,

2. Og Herrens Ord skete til ham og sagde:

2. Och Herrans ord kom till honom, och sade:

2. Ja Jehowa sanna sai temma kätte ja ütles:

2. Viešpats kalbėjo jam, sakydamas:

2. Und das Wort des HERRN kam zu ihm und sprach:

2. Et la parole de l'Éternel lui fut adressée en ces termes:

2. Y fué palabra de Jehová a el, diciendo:

2 Daarna geschiedde het woord des HEEREN tot hem, zeggende:

2. I stało się słowo Paóskie do niego, mówiąc:

2. És lőn az Úrnak beszéde ő hozzá, mondván:

2 И было к нему слово Господне:

2. І прийшло до його слово Господнє таке:

3. Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.

3. Mene tästä pois ja käännä itses itään päin, ja lymytä sinus Keritin ojan tykö, joka on Jordanin kohdalla.

3. Mene tästä pois ja käännä sinus itän päin ja lymytä sinus Chritin ojan tygö joca on Jordanin tykönä.

3 You get from here and turn eastward and hide yourself by the brook Cherith that is before the Jordan.

3. Get thee hence, and turn thee eastward, and hide thyself by the brook Cherith, that is before Jordan.

3. Gak herfra og vend dig imod Østen og skjul dig ved Bækken Krith, som er lige over for Jordanen.

3. Gack bort hädan, och vänd dig österut, och fördölj dig vid den bäcken Cherith, som löper för Jordan.

3. Minne siit ärra ja pöra ennast hom̃iko pole, ja olle warjol Kritti jöe äres, mis on Jordani kohhal.

3. ‘‘Eik iš čia ir pasislėpk prie Kerito upelio priešais Jordaną.

3. Gehe weg von hinnen und wende dich gegen Morgen und verbirg dich am Bach Krith, der gegen den Jordan fließt;

3. Va-t'en d'ici, tourne-toi vers l'Orient, et cache-toi au torrent de Kérith, qui est en face du Jourdain.

3. Apártate de aquí, y vuélvete al oriente, y escóndete en el arroyo de Carit, que está ántes del Jordan.

3 Ga weg van hier, en wend u naar het oosten, en verberg u aan de beek Krith, die voor aan de Jordaan is.

3. Odejdź stąd, a obróć się na wschód słoóca, i skryj się u potoku Charyt, który jest przeciwko Jordanowi.

3. Menj el innét, és menj napkelet felé, és rejtezzél el a Kérith patakja mellett, mely a Jordán felé folyik.

3 пойди отсюда и обратись на восток и скройся у потока Хорафа, что против Иордана;

3. Ізійди звідсї й поверни на схід сонця, та й сховайсь, коло потока Хората, що навпроти Йорданї:

4. Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä.

4. Ja sinun pitää juoman ojasta: ja minä olen käskenyt kaarnetten elättää sinua siellä.

4. Ja sinun pitä juoman ojasta ja minä olen käskenyt Carnetten elättä sinua siellä.

4 And it will be, that you will drink of the brook and I have commanded the ravens to feed you there.

4. And it shall be, that thou shalt drink of the brook; and I have commanded the ravens to feed thee there.

4. Og det skal ske, at du skal drikke af Bækken, og jeg har budet Ravnene, at de skulle forsørge dig der.

4. Och du skall dricka af bäckenom; och jag hafver budit korpom, att de skola der föda dig.

4. Ja se sünnib, et sa jöest wöttad jua, ja kaarnaid ollen ma käsknud sind seäl toita.

4. Gerk iš upelio, o varnams Aš įsakiau aprūpinti tave maistu’‘.

4. und sollst vom Bach trinken; und ich habe den Raben geboten, daß sie dich daselbst sollen versorgen.

4. Tu boiras au torrent, et j'ai commandé aux corbeaux de t'y nourrir.

4. Y beberás del arroyo, y yo he mandado a los cuervos, que te den allí de comer.

4 En het zal geschieden, dat gij uit de beek drinken zult; en Ik heb de raven geboden, dat zij u daar onderhouden zullen.

4. I będziesz pił z potoku: a rozkazałem krukom, aby cię tam żywili.

4. És a patakból lesz néked italod; a hollóknak pedig megparancsoltam, hogy tápláljanak téged ott.

4 из этого потока ты будешь пить, а воронам Я повелел кормить тебя там.

4. З сього потока пити меш, а крукам повелїв я обмислювати тебе їдою там.

5. Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella.

5. Hän meni ja teki Herran sanan jälkeen, ja meni istui Keritin ojan tykönä, joka on Jordanin kohdalla.

5. Hän meni sinne ja teki HERran sanan jälken ja meni ja istui Chritin ojan tykönä joca on Jordanin tykönä.

5 So he went and did according to the word of Jehovah, for he went and dwelt by the brook Cherith that is before the Jordan.

5. So he went and did according unto the word of the LORD: for he went and dwelt by the brook Cherith, that is before Jordan.

5. Og han gik og gjorde efter Herrens Ord og gik og blev, ved Bækken Krith, som er lige over for Jordanen.

5. Han gick dit, och gjorde efter Herrans ord, och gick bort, och satte sig vid bäcken Cherith, som löper för Jordan.

5. Ja ta läks ja teggi Jehowa sanna järrele, ja läks ja jäi ellama Kritti jöe äre, mis Jordani kohhal.

5. Jis nuėjo ir darė, ką Viešpats buvo jam įsakęs. Jis apsistojo prie Kerito upelio priešais Jordaną.

5. Er aber ging hin und tat nach dem Wort des HERRN und ging weg und setzte sich am Bach Krith, der gegen den Jordan fließt.

5. Il partit donc et fit selon la parole de l'Éternel; il s'en alla et demeura au torrent de Kérith, qui est en face du Jourdain.

5. Y él fué, e hizo conforme a la palabra de Jehová: y fuése y asentó junto al arroyo de Carit, que está ántes del Jordán.

5 Hij ging dan heen, en deed naar het woord des HEEREN; want hij ging en woonde bij de beek Krith, die voor aan de Jordaan is.

5. I poszedł, a uczynił według słowa Paóskiego, i przyszedłszy usiadł u potoku Charyt, który był przeciwko Jordanowi.

5. Elméne azért, és az Úrnak beszéde szerint cselekedék; és elméne és leüle a Kérith patakja mellett, a mely a Jordán felé folyik.

5 И пошел он и сделал по слову Господню; пошел и остался у потока Хорафа, что против Иордана.

5. І вчинив він по наказу Господньому, пійшов та й пробував на бурчацї Хоратї, що навпроти Йорданї.

6. Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta.

6. Ja kaarneet veivät hänelle leipää ja lihaa, huomeneltain ja ehtoona, ja hän joi ojasta.

6. Ja Carnet weit hänelle leipä ja liha huomeneltain ja ehtona ja hän joi ojasta.

6 And the ravens brought him bread and flesh in the morning and bread and flesh in the evening and he drank of the brook.

6. And the ravens brought him bread and flesh in the morning, and bread and flesh in the evening; and he drank of the brook.

6. Og Ravnene bragte ham Brød og Kød om Morgenen og Brød og Kød om Aftenen, og han drak af Bækken.

6. Och korpar förde honom bröd och kött, om morgon och om afton; och han drack utaf bäcken.

6. Ja kaarnad töid temmale leiba ja lihha hom̃iko, ja leiba ja lihha öhto, ja temma jöi jöest.

6. Varnai atnešdavo jam duonos ir mėsos kas rytą ir vakarą, o iš upelio jis atsigerdavo.

6. Und die Raben brachten ihm das Brot und Fleisch des Morgens und des Abends, und er trank vom Bach.

6. Et les corbeaux lui apportaient du pain et de la viande le matin, du pain et de la viande le soir; et il buvait au torrent.

6. Y los cuervos le traían pan y carne por la mañana, y pan y carne a la tarde, y bebía del arroyo.

6 En de raven brachten hem des morgens brood en vlees, desgelijks brood en vlees des avonds; en hij dronk uit de beek.

6. A kruki przynosiły mu chleb i mięso rano, także chleb i mięso w wieczór; a pił z potoku.

6. És a hollók [2†] hoztak néki kenyeret és húst reggel és este, és a patakból ivott.

6 И вороны приносили ему хлеб и мясо поутру, и хлеб и мясо по вечеру, а из потока он пил.

6. І приносили йому круки хлїба й мясива уранцї й хлїба й мясива ввечері, а з бурчака він пив.

7. Mutta jonkun ajan kuluttua puro kuivui, koska siinä maassa ei ollut satanut.

7. Ja monikahtain päiväin perästä kuivui oja; sillä ei ollut sadetta maakunnassa.

7. JA monicahtain päiwäin perästä cuiwi oja: sillä ei ollut sadetta maacunnas.

7 And it happened after a while, that the brook dried up because there was no rain in the land.

7. And it came to pass after a while, that the brook dried up, because there had been no rain in the land.

7. Og det skete efter en Tids Forløb, da blev Bækken tør, thi der var ikke Regn i Landet.

7. Och det skedde efter några dagar, att bäcken förtorkades; ty intet regn vardt i landet.

7. Ja se sündis aasta pärrast, et se jöggi ärrakuiwis, sest seäl maal ei olnud wihma.

7. Po kurio laiko upelis išdžiūvo, nes krašte nebuvo lietaus.

7. Und es geschah nach etlicher Zeit, daß der Bach vertrocknete; denn es war kein Regen im Lande.

7. Mais il arriva qu'au bout de quelque temps le torrent fut à sec, parce qu'il n'y avait pas eu de pluie au pays.

7. Pasados algunos dias, el arroyo se secó; porque no había llovido sobre la tierra.

7 En het geschiedde ten einde van vele dagen, dat de beek uitdroogde; want geen regen was in het land geweest.

7. Lecz po wyjściu niektórych dni wysechł on potok; bo nie padał deszcz na ziemię.

7. És lőn néhány nap múlva, hogy kiszáradt a patak; mert nem volt eső a földre.

7 По прошествии некоторого времени этот поток высох, ибо не было дождя на землю.

7. По якомуся ж часї висох потік, бо не було в землї дощу.

8. Ja hänelle tuli tämä Herran sana:

8. Niin tuli Herran sana hänen tykönsä, sanoen:

8. Nijn tuli HERran sana hänen tygöns sanoden:

8 And the word of Jehovah came to him, saying,

8. And the word of the LORD came unto him, saying,

8. Da skete Herrens Ord til ham og sagde:

8. Då kom Herrans ord till honom, och sade:

8. Ja Jehowa sanna sai temma kätte ja ütles:

8. Viešpats kalbėjo jam, sakydamas:

8. Da kam das Wort des HERRN zu ihm und sprach:

8. Alors la parole de l'Éternel lui fut adressée en ces termes:

8. Y fué a él palabra de Jehová, diciendo:

8 Toen geschiedde het woord des HEEREN tot hem, zeggende:

8. I stało się słowo Paóskie do niego, mówiąc:

8. És lőn az Úrnak beszéde ő hozzá, mondván:

8 И было к нему слово Господне:

8. І прийшло до його слово Господнє таке:

9. Nouse ja mene Sarpatiin, joka on Siidonin aluetta, ja asetu sinne. Katso, minä olen käskenyt leskivaimon elättää sinua siellä.

9. Nouse ja mene Sarpatiin, joka Sidonin tykönä on, ja pysy siellä: katso, minä olen käskenyt leskivaimon sinua siellä elättää.

9. Nouse ja mene Zarpathijn joca Zidonin tykönä on ja pysy siellä sillä minä olen käskenyt lesken sinua siellä elättä.

9 Arise, get you to Zarephath, which belongs to Sidon and dwell there. Behold, I have commanded a widow there to sustain you.

9. Arise, get thee to Zarephath, which belongeth to Zidon, and dwell there: behold, I have commanded a widow woman there to sustain thee.

9. Staa op og gak til Sarepta, som er ved Sidon, og bliv der; se, jeg har budet der en Enke, at hun skal forsørge dig.

9. Statt upp, och gack till Zarpath, som vid Zidon ligger, och blif der; ty jag hafver der befallt ene enko, att hon skall föda dig,

9. Wotta kätte, minne Sarepta, mis Sidoni-maal, ja jä siñna ellama, wata, ma ollen seäl üht leske-naest käsknud sind toita.

9. ‘‘Eik į Sareptą Sidono krašte ir ten pasilik. Aš įsakiau vienai našlei aprūpinti tave’‘.

9. Mache dich auf und gehe gen Zarpath, welches bei Sidon liegt, und bleibe daselbst; denn ich habe einer Witwe geboten, daß sie dich versorge.

9. Lève-toi, va-t'en à Sarepta, qui appartient à Sidon, et demeure là. Voici, j'ai commandé là à une femme veuve de te nourrir.

9. Levántate, véte a Sarepta de Sidón, y allí morarás: he aquí que yo he mandado allí a una mujer viuda que te sustente.

9 Maak u op, ga heen naar Zarfath, dat bij Sidon is, en woon aldaar; zie, Ik heb daar een weduwvrouw geboden, dat zij u onderhoude.

9. Wstaó, idź do Sarepty Sydoóskiej, i mieszkaj tam; otom tam rozkazał niewieście wdowie, aby cię żywiła.

9. Kelj fel, és menj el Sareptába, a mely Sídonhoz tartozik, és légy ott; ímé megparancsoltam ott egy [3†] özvegyasszonynak, hogy gondoskodjék rólad.

9 встань и пойди в Сарепту Сидонскую, и оставайся там; Я повелел там женщине вдове кормить тебя.

9. Встань і йди в Сарепту Сидонську, та й пробувай там. Дав я там удові повелїннє кормити тебе.

10. Niin hän nousi ja meni Sarpatiin. Ja kun hän tuli kaupungin portille, niin katso, siellä oli leskivaimo keräilemässä puita. Hän huusi tälle ja sanoi: Tuo minulle vähän vettä astiassa juodakseni.

10. Ja hän nousi ja meni Sarpatiin; ja kuin hän kaupungin porttiin tuli, katso, leskivaimo oli siellä ja haki puita, ja hän puhui hänelle, sanoen: tuo minulle vähä vettä astiassa juodakseni.

10. Ja hän nousi ja meni Zarpathijn. Ja cosca hän Caupungin porttijn tuli cadzo nijn leski oli siellä ja haki puita ja hän puhui hänelle sanoden: tuo minulle wähä wettä astias juodaxeni.

10 So he arose and went to Zarephath. And when he came to the gate of the city, behold, a widow was there gathering sticks. And he called to her and said, I beseech you, fetch me a little water in a vessel that I may drink.

10. So he arose and went to Zarephath. And when he came to the gate of the city, behold, the widow woman was there gathering of sticks: and he called to her, and said, Fetch me, I pray thee, a little water in a vessel, that I may drink.

10. Og han stod op og gik til Sarepta og kom til Stadsporten, og se, der var en Enke, som sankede Ved; og han kaldte ad hende og sagde: Kære, hent mig lidt Vand i Karret, at jeg kan drikke.

10. Och han stod upp och gick till Zarpath. Och då han kom till stadsporten, si, då var enkan der, och hemtade ved. Och han talade till henne, och sade: Hemta mig litet vatten i kärilet, att jag må dricka.

10. Ja ta wottis kätte, ja läks Sarepta ja tulli liñna wärrawa ette, ja wata, seäl olli üks lesk-naene puid noppimas; ja ta hüdis tedda ja ütles: Wötta, pallun ma, ja to mulle pissut wet ühhe riistaga, et ma saan jua.

10. Jis nuėjo į Sareptą. Prie miesto vartų jis pamatė našlę, rankiojančią malkas. Elijas kreipėsi į ją: ‘‘Atnešk man truputį vandens atsigerti’‘.

10. Und er machte sich auf und ging gen Zarpath. Und da er kam an das Tor der Stadt, siehe, da war eine Witwe und las Holz auf. Und er rief ihr und sprach: Hole mir ein wenig Wasser im Gefäß, daß ich trinke!

10. Il se leva donc et s'en alla à Sarepta; et, comme il arrivait à la porte de la ville, voici, il y avait là une femme veuve qui ramassait du bois; il l'appela et lui dit: Je te prie, prends-moi un peu d'eau dans un vase, et que je boive.

10. Entónces él se levantó; y se fué a Sarepta. Y como llegó a la puerta de la ciudad, he aquí una mujer viuda que estaba allí cogiendo serojas: y él la llamó, y díjole: Ruégote que me traigas una poca de agua en un vaso, que beba.

10 Toen maakte hij zich op, en ging naar Zarfath. Als hij nu aan de poort der stad kwam, ziet, zo was daar een weduwvrouw, hout lezende; en hij riep tot haar, en zeide: Haal mij toch een weinig waters in dit vat, dat ik drinke.

10. Tedy on wstawszy szedł do Sarepty, i przyszedł do bramy miasta, a oto tam niewiasta wdowa zbierała drwa; który zawoławszy jej, rzekł: Przynieś mi proszę trochę wody w naczyniu, abym się napił.

10. És felkelvén, elméne Sareptába, és mikor a város kapujához érkezett, ímé egy özvegyasszony volt ott, a ki fát szedegetett, és megszólítván azt, monda néki: Hozz, kérlek, egy kevés vizet nékem valami edényben, hogy igyam.

10 И встал он и пошел в Сарепту; и когда пришел к воротам города, вот, там женщина вдова собирает дрова. И подозвал он ее и сказал: дай мне немного воды в сосуде напиться.

10. І рушив та й подавсь у Сарепту. І як прийшов до воріт города, аж ось вдовиця збірає собі тріски. І озветься до неї та й просить: Дай менї трохи води в глечик напитись.

11. Kun hän meni hakemaan, huusi hän hänelle ja sanoi: Tuo minulle myös palanen leipää kädessäsi.

11. Kuin hän meni tuomaan, huusi hän häntä ja sanoi: tuo myös minulle pala leipää kädessäs.

11. Cosca hän meni tuoman huusi hän händä ja sanoi: tuo myös minulle pala leipä kädesäs.

11 And as she was going to fetch it, he called to her and said, I beseech you, bring me a morsel of bread in your hand.

11. And as she was going to fetch it, he called to her, and said, Bring me, I pray thee, a morsel of bread in thine hand.

11. Da gik hun at hente, og han kaldte ad hende og sagde: Kære, tag mig et Stykke Brød med, i din Haand.

11. Då hon nu åstad gick till att hemtat, ropade han efter henne, och sade: Bär mig ock en beta bröd med.

11. Ja ta läks toma; siis hüdis Elias tedda takka ja ütles: To ommas käes, pallun ma, üks palloke leiba.

11. Jai einant, jis dar šūktelėjo: ‘‘Atnešk ir duonos kąsnelį!’‘

11. Da sie aber hinging, zu holen, rief er ihr und sprach: Bringe mir auch einen Bissen Brot mit!

11. Et elle s'en alla pour en prendre; mais il la rappela et lui dit: Je te prie, prends en ta main une bouchée de pain pour moi.

11. Y yendo ella para traérsela, él la volvió a llamar, y díjole: Ruégote que me traigas también un bocado de pan en tu mano.

11 Toen zij nu heenging om te halen, zo riep hij tot haar, en zeide: Haal mij toch ook een bete broods in uw hand.

11. A gdy ona szła, aby przyniosła, tedy na nię zawołał, i rzekł: Przynieś mi też proszę sztuczkę chleba w ręce twojej.

11. De mikor az elment, hogy vizet hozzon, utána kiáltott, és monda néki: Hozz, kérlek, egy falat kenyeret is kezedben.

11 И пошла она, чтобы взять; а он закричал вслед ей и сказал: возьми для меня и кусок хлеба в руки свои.

11. Як пійшла ж вона по воду, кликнув він услїд їй та й просить: Принеси менї, будьласко, й хлїба шматок.

12. Mutta hän vastasi: Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole leipäkakkuakaan, vaan ainoastaan kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän öljyä astiassa. Ja katso, kerättyäni pari puuta minä menen leipomaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitten kuollaksemme.

12. Hän sanoi: niin totta kuin Herra sinun Jumalas elää, ei ole minulla leipää, mutta pivo jauhoja vakkaisessa ja vähä öljyä astiassa: ja katso, minä kokoon kaksi puuta ja menen valmistamaan itselleni ja pojalleni, syödäksemme ja sitte kuollaksemme.

12. Hän sanoi: nijn totta cuin HERra sinun Jumalas elä ei ole minulla leipä mutta pio jauhoja wackaises ja wähä öljyä astias: ja cadzo minä cocon yhden puun eli caxi ja menen sitä walmistaman minulleni ja minun pojalleni syödäxem ja cuollaxem.

12 And she said, As Jehovah your God lives, I do not have a cake, but a handful of meal in the pitcher and a little oil in the jar. And behold, I am gathering two sticks, that I may go in and dress it for me and my son that we may eat it and die.

12. And she said, As the LORD thy God liveth, I have not a cake, but an handful of meal in a barrel, and a little oil in a cruse: and, behold, I am gathering two sticks, that I may go in and dress it for me and my son, that we may eat it, and die.

12. Men hun sagde: Saa vist som Herren din Gud lever, jeg har ikke en Kage, kun en Haandfuld Mel i en Krukke og lidet Olie, i et Krus; og se, jeg sanker et Par Stykker Brænde og gaar ind og vil lave det til mig og til min Søn, at vi maa æde det og dø.

12. Hon sade: Så sant som Herren din Gud lefver, jag hafver intet bröd, utan en hand full af mjöl uti skäppone, och litet oljo i krukone; och si, jag hafver hemtat ett trä eller tu; och går bort att reda det till, mig och minom son, att vi måge äta och dö;

12. Ja se naene ütles: Ni töeste kui Jehowa so Jummal ellab, ep olle mul kakkokestki, kui agga peotäis jahho wakkas ja pissut ölli krusis, ja wata, ma ollen noppind kaks halgo, ja lähhän ja teen sest leiba ennesele ja omma poiale, et meie sedda söme, ja pärrast surreme ärra.

12. Ji atsakė: ‘‘Kaip gyvas Viešpats, tavo Dievas, nieko neturiu, tik saują miltų statinaitėje ir truputį aliejaus puodelyje. Štai renku truputį malkų. Parėjusi paruošiu sau ir savo sūnui valgį ir, suvalgę jį, numirsime’‘.

12. Sie sprach: So wahr der HERR, dein Gott, lebt, ich habe nichts gebackenes, nur eine Handvoll Mehl im Kad und ein wenig Öl im Krug. Und siehe, ich habe ein Holz oder zwei aufgelesen und gehe hinein und will mir und meinem Sohn zurichten, daß wir essen und sterben.

12. Mais elle répondit: L'Éternel ton Dieu est vivant! je n'ai pas une galette; je n'ai qu'une poignée de farine dans une cruche, et un peu d'huile dans une fiole; et voici, je ramasse deux bûches, puis je rentrerai et j'apprêterai cela pour moi et pour mon fils; nous le mangerons, et après nous mourrons.

12. Y ella respondió: Vive Jehová Dios tuyo, que no tengo pan cocido: que solamente un púño de harina tengo en la tinaja, y un poco de aceite en una botija: y ahora cogía dos serojas, para entrarme y aparejarlo para mí y para mi hijo, y que lo comamos, y después nos muramos.

12 Maar zij zeide: Zo waarachtig als de HEERE, uw God, leeft, indien ik een koek heb, dan alleen een hand vol meels in de kruik, en een weinig olie in de fles! En zie ik heb een paar houten gelezen, en ik ga heen, en zal het voor mij en voor mijn zoon bereiden, dat wij het eten, en sterven.

12. I odpowiedziała: Jako żywy Pan, Bóg twój, żeć niemam pieczonego chleba, oprócz z garść pełną mąki w garncu, a trochę oliwy w baóce; a oto zbieram trochę drewek, abym szła, i zgotowała to sobie i synowi swemu, a zjadłszy to, abyśmy pomarli.

12. Az pedig monda: Él az Úr, a te Istened, hogy nincs semmi sült kenyerem, csak egy marok lisztecském van a vékában, és egy kevés olajom a korsóban, és most egy kis fát szedegetek, és haza megyek, és megkészítem azt magamnak és az én fiamnak, hogy megegyük és azután meghaljunk.

12 Она сказала: жив Господь Бог твой! у меня ничего нет печеного, а только есть горсть муки в кадке и немного масла в кувшине; и вот, я наберу полена двадров, и пойду, и приготовлю это для себя и для сына моего; съедим это и умрем.

12. Вона ж каже: Так певно, як Господь, Бог твій, живе, нема в мене нїчого печеного, тільки з пригорщ муки в глеку та трошки олїї в банцї. Оце назбіраю трохи трісок та, вернувшись додому, зготую чого собі та синові, а як ізїмо, тодї вже й помремо.

13. Niin Elia sanoi hänelle: Älä pelkää; mene ja tee, niinkuin olet sanonut. Mutta leivo minulle ensin pieni kaltiainen ja tuo se minulle. Leivo sitten itsellesi ja pojallesi.

13. Ja Elia sanoi hänelle: älä pelkää, mene ja tee niinkuin sinä sanonut olet; kuitenkin leivo minulle vähä kyrsäinen siitä ensin ja tuo minulle; mutta itselles ja pojalles pitää myös sinun siitä sen jälkeen tekemän:

13. Elia sanoi hänelle: älä pelkä mene ja tee nijncuins sanonut olet cuitengin leiwo minulle wähä kyrsäinen sijtä ja tuo tänne: mutta sinulles ja sinun pojalles pitä myös sinun sijtä tekemän:

13 And Elijah said to her, Do not fear, go and do as you have said. But make me of it a little cake first and bring it forth to me and afterward make for you and for your son.

13. And Elijah said unto her, Fear not; go and do as thou hast said: but make me thereof a little cake first, and bring it unto me, and after make for thee and for thy son.

13. Og Elias sagde til hende: Frygt ikke, gak ind, gør det efter dine Ord; dog lav mig først en liden Kage deraf og bring mig den ud, siden skal du lave dig og din Søn noget.

13. Elia sade till henne: Frukta dig intet; gack åstad, och gör såsom du sagt hafver; dock gör mig först ett litet bröd deraf, och bär mig det hitut; men dig och dinom son skall du ock så sedan göra.

13. Ja Elias ütles ta wasto: Ärra karda; minne, te omma sanna järrele: agga te mulle sest esmalt üks pissoke kook ja to mo kätte, ja pärrast te ennesele ja omma poiale.

13. Elijas jai atsakė: ‘‘Nebijok! Parėjus padaryk, kaip sakei, tik iškepk man pirma mažą paplotėlį ir atnešk jį man, o sau ir sūnui paskui padarysi.

13. Elia sprach zu ihr: Fürchte dich nicht! Gehe hin und mach's, wie du gesagt hast. Doch mache mir am ersten ein kleines Gebackenes davon und bringe mir's heraus; dir aber und deinem Sohn sollst du darnach auch machen.

13. Et Élie lui dit: Ne crains point, rentre, fais comme tu l'as dit; toutefois fais-m'en premièrement une petite galette; tu me l'apporteras dehors, et après tu en feras pour toi et pour ton fils.

13. Y Elías le dijo: No hayas temor: vé, haz como has dicho; empero házme a mí primero de ahí una pequeña torta debajo de la ceniza y traémela: y después harás para tí y para tu hijo.

13 En Elia zeide tot haar: Vrees niet, ga heen, doe naar uw woord; maar maak mij vooreerst een kleinen koek daarvan, en breng mij dien hier uit; doch voor u en uw zoon zult gij daarna wat maken.

13. Tedy rzekł do niej Elijasz: Nie bój się. Idź, uczyó jakoś rzekła: wszakże uczyó mi z tego pierwej podpłomyk mały, i przynieś mi; potem też sobie i synowi swemu uczynisz.

13. Monda pedig néki Illés: Ne félj, menj el, cselekedjél a te beszéded szerint; de mindazáltal nékem süss abból először egy kis pogácsát, és hozd ide; magadnak és a te fiadnak pedig azután süss;

13 И сказал ей Илия: не бойся, пойди, сделай, что тысказала; но прежде из этого сделай небольшой опреснок для меня и принеси мне; а для себяи для своего сына сделаешь после;

13. Ілия ж каже їй: Не журися, йди додому та й зроби, як казала єси; тільки наперід спечи менї коржика та й принеси сюди, собі ж і синові твойму зготуєш опісля:

14. Sillä näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jauhot eivät lopu ruukusta, eikä öljyä ole puuttuva astiasta siihen päivään asti, jona Herra antaa sateen maan päälle.

14. Sillä näin sanoo Herra Israelin Jumala: Ei jauhot vakkaisesta pidä loppuman ja öljy astiasta ei pidä puuttuman, siihen päivään asti kuin Herra antaa sataa maan päälle.

14. Sillä nijn sano HERra Israelin Jumala: ettei jauhot wackaisest pidä loppuman ja öljy astiast ei pidä puuttuman sijhen päiwään että HERra anda sata maan päälle.

14 For Jehovah says thus, the God of Israel, The pitcher of meal will not be used up, neither will the jar of oil fail, until the day that Jehovah sends rain upon the earth.

14. For thus saith the LORD God of Israel, The barrel of meal shall not waste, neither shall the cruse of oil fail, until the day that the LORD sendeth rain upon the earth.

14. Thi saa siger Herren, Israels Gud: Melet i Krukken skal ikke fortæres, og Oliekruset skal ikke blive tomt indtil den Dag, at Herren skal give Regn over Jorderige.

14. Ty så säger Herren Israels Gud, att mjölet i skäppone skall icke varda uttärdt, och oljan i krukone skall icke förminskas, intill den dag Herren låter regna på jordena.

14. Sest nenda ütleb Jehowa Israeli Jummal: Jahho ei pea mitte wakkast löpma egga ölli krusist wähhenema se päwani, kui Jehowa wihma annab Ma peäle.

14. Nes Viešpats, Izraelio Dievas, sako: ‘Miltai statinaitėje nesibaigs ir puodelyje aliejaus nesumažės iki tos dienos, kol Viešpats žemei duos lietaus’ ‘‘.

14. Denn also spricht der HERR, der Gott Israels: Das Mehl im Kad soll nicht verzehrt werden, und dem Ölkrug soll nichts mangeln bis auf den Tag, da der HERR regnen lassen wird auf Erden.

14. Car ainsi a dit l'Éternel, le Dieu d'Israël: La farine qui est dans la cruche ne manquera point, et l'huile qui est dans la fiole ne finira point, jusqu'au jour où l'Éternel enverra de la pluie sur la terre.

14. Porque Jehová Dios de Israel dijo así: La tinaja de la harina no faltará, ni la botija del aceite se disminuirá, hasta aquel día en que Jehová dará lluvia sobre la haz de la tierra.

14 Want zo zegt de HEERE, de God Israels: Het meel van de kruik zal niet verteerd worden, en de olie der fles zal niet ontbreken, tot op den dag, dat de HEERE regen op den aardbodem geven zal.

14. Albowiem tak powiedział Pan, Bóg Izraelski: Mąka z garnca tego nie będzie strawiona, ani oliwy z tej baóki ubędzie, aż do dnia, gdy Pan spuści deszcz na ziemię.

14. Mert azt mondja az Úr, Izráel Istene, hogy sem a vékabeli liszt el nem fogy, sem a korsóbeli [4†] olaj meg nem kevesül addig, míg az Úr esőt ád a földnek színére.

14 ибо так говорит Господь Бог Израилев: мука в кадке не истощится, и масло в кувшине не убудет до того дня, когда Господь даст дождь на землю.

14. Так бо глаголе Господь, Бог Ізрайлїв: Борошно в гладисцї не зменьшиться й олїї в питунцї не убуде до того дня, аж пішле Господь на землю дощ.

15. Niin hän meni ja teki, niinkuin Elia oli sanonut. Ja hänellä sekä myös Elialla ja vaimon perheellä oli syötävää pitkäksi aikaa.

15. Ja hän meni ja teki niinkuin Elia puhunut oli. Ja hän söi ja myös vaimo perheinensä kauvan aikaa.

15. Hän teki nijncuin Elia puhunut oli ja meni. Ja hän söi ja myös waimo perheinens cauwan aica.

15 And she went and did according to the saying of Elijah. And she and he and her house, ate (many) days.

15. And she went and did according to the saying of Elijah: and she, and he, and her house, did eat many days.

15. Og hun gik og gjorde efter Elias's Ord; og hun aad, ja, han og hun og hendes Hus i en god Tid.

15. Hon gick åstad, och gjorde såsom Elia sagt hade. Och han åt; och hon desslikes, och hennes hus, en tid lång.

15. Ja ta läks ja teggi Elia sanna järrele, ja Elias söi, ja se naene ja ta perre ühhe aasta:

15. Parėjusi namo, ji padarė, kaip Elijas sakė. Ir valgė ji, jis ir jos namai kasdien.

15. Sie ging hin und machte, wie Elia gesagt hatte. Und er aß und sie auch und ihr Haus eine Zeitlang.

15. Elle s'en alla donc, et fit comme Élie avait dit; et elle en mangea, elle et sa famille, ainsi que lui, pendant longtemps.

15. Entónces ella fué, e hizo como le dijo Elías, y comió él, y ella, y su casa algunos dias.

15 En zij ging heen, en deed naar het woord van Elia; zo at zij, en hij, en haar huis, vele dagen.

15. I poszła, a uczyniła podług słowa Elijaszowego, i jadła ona i on, i wszystka czeladź jej, aż się wypełniły te dni.

15. És ő elméne, és az Illés beszéde szerint cselekedék, és evék mind ő, mind amaz, mind annak háznépe, naponként.

15 И пошла она и сделала так, как сказал Илия; и кормилась она, и он,и дом ее несколько времени.

15. І пійшла вона й зробила, як промовив їй Ілия, й їла вона, й він і дом її.

16. Jauhot eivät loppuneet ruukusta, eikä öljyä puuttunut astiasta, sen Herran sanan mukaan, jonka hän oli Elian kautta puhunut.

16. Ei jauhot loppuneet vakkaisesta eikä öljy astiasta, Herran sanan jälkeen, jonka hän Elian kautta puhunut oli.

16. Ja ei jauhot loppunet wackaisest eikä öljy astiast HERran sanan jälken cuin hän Elian cautta puhunut oli.

16 The pitcher of meal was not used up, neither did the jar of oil fail, according to the word of Jehovah, which he spoke by Elijah.

16. And the barrel of meal wasted not, neither did the cruse of oil fail, according to the word of the LORD, which he spake by Elijah.

16. Melet i Krukken blev ikke fortæret, og Oliekruset blev ikke tomt, efter Herrens Ord, som han talte ved Elias.

16. Och vardt mjölet icke uttärdt i skäppone; och icke heller förminskades oljan i krukone, efter Herrans ord, som han genom Elia sagt hade.

16. Jahho ei löppend wakkast ärra egga ölli ei wähhenend krusist Jehowa sanna järrele, mis ta Elia läbbi räkinud.

16. Statinaitėje miltai nesibaigė ir aliejaus puodelyje nesumažėjo, kaip Viešpats pasakė per Eliją.

16. Das Mehl im Kad ward nicht verzehrt, und dem Ölkrug mangelte nichts nach dem Wort des HERRN, daß er geredet hatte durch Elia.

16. La farine de la cruche ne manqua point, et l'huile de la fiole ne finit point, selon la parole que l'Éternel avait prononcée par Élie.

16. Y la tinaja de la harina nunca faltó, ni la botija del aceite menguó, conforme a la palabra de Jehová, que había dicho por Elías.

16 Het meel van de kruik werd niet verteerd, en de olie van de fles ontbrak niet, naar het woord des HEEREN, dat Hij gesproken had door den dienst van Elia.

16. Nie była strawiona mąka z onego garnca, ani oliwy z baóki ubyło, według słowa Paóskiego, które powiedział przez Elijasza.

16. A vékabeli liszt nem [5†] fogyott el, sem pedig a korsóbeli olaj nem kevesült meg, az Úrnak beszéde szerint, a melyet szólott Illés által.

16 Мука в кадке не истощалась, и масло в кувшине не убывало, по слову Господа, которое Он изрек чрез Илию.

16. Муки в глецї не меншіло й олїї в банцї не убувало, по слову Господньому, що сказав через Ілию.

17. Sen jälkeen vaimon, talon emännän, poika sairastui; ja hänen tautinsa kävi hyvin kovaksi, niin ettei hänessä enää ollut henkeä.

17. Sen jälkeen tapahtui, että perheen emännän poika sairasti, ja hänen sairautensa oli niin raskas, ettei henkeä hänessä silleen ollut.

17. SIitte sairasti perhen emännän poica ja hänen sairaudens oli nijn rascas ettei henge hänes sillen ollut.

17 And it happened after these things, that the son of the woman, the mistress of the house, fell sick and his sickness was so severe that there was no breath left in him.

17. And it came to pass after these things, that the son of the woman, the mistress of the house, fell sick; and his sickness was so sore, that there was no breath left in him.

17. Og det skete efter disse Handeler, at samme Kvindes, Husets Ejerindes, Søn blev syg, og hans Sygdom var saare svar, indtil der ikke mere var Aande i ham.

17. Sedan detta skedt var, vardt qvinnones, hans värdinnos, son krank; och hans krankhet vardt så stark, att ingen ande var mer uti honom.

17. Ja kui need asjad said sündinud, siis sai se naese se koia emmanda poeg haigeks, ja ta haigus wottis wägga woimust, senni kui hing ei jänud ta sisse.

17. Po to susirgo tos moters, šeimininkės, sūnus. Jo liga buvo tokia sunki, kad jis liovėsi kvėpavęs.

17. Und nach diesen Geschichten ward des Weibes, seiner Hauswirtin, Sohn krank, und seine Krankheit war sehr hart, daß kein Odem mehr in ihm blieb.

17. Après ces choses, il arriva que le fils de la maîtresse de la maison tomba malade; et la maladie s'aggrava tellement qu'il ne resta plus de souffle en lui.

17. Después de estas cosas aconteció, que cayó enfermo el hijo de la señora de la casa, y la enfermedad fué tan grave, que no quedó en él resuello.

17 En het geschiedde na deze dingen, dat de zoon dezer vrouw, der waardin van het huis, krank werd; en zijn krankheid werd zeer sterk, totdat geen adem in hem overgebleven was.

17. I stało się potem, że się rozniemógł syn onej niewiasty, pani domu onego, a była niemoc jego bardzo ciężka, tak, że w nim tchu nie zostało.

17. És lőn ezek után, hogy megbetegedék a ház gazdasszonyának fia, és az ő betegsége felette nagy vala, annyira, hogy már a lélekzete is elállott.

17 После этого заболел сын этой женщины, хозяйки дома, и болезнь егобыла так сильна, что не осталось в нем дыхания.

17. Послї сього занедужав син удовин, що її була господа, а недуга його так була тяжка, що вже й дихати не міг.

18. Silloin vaimo sanoi Elialle: Mitä minulla on tekemistä sinun kanssasi, Jumalan mies? Sinä olet tullut minun luokseni saattamaan minun pahat tekoni muistoon ja tuottamaan kuoleman minun pojalleni.

18. Ja hän sanoi Elialle: mitä minulla on sinun kanssas, sinä Jumalan mies? Sinä olet tullut minun tyköni, että minun pahatekoni muistettaisiin ja minun poikani kuolis.

18. Ja hän sanoi Elialle: mitä minun on sinun cansas tekemist sinä Jumalan mies? sinä olet tullut minun tygöni että minun pahateconi muistetaisin ja minun poican cuolis?

18 And she said to Elijah, What have I to do with you, O you man of God? You have come to me to bring my sin to remembrance and to kill my son!

18. And she said unto Elijah, What have I to do with thee, O thou man of God? art thou come unto me to call my sin to remembrance, and to slay my son?

18. Og hun sagde til Elias: Hvad har jeg at gøre med dig, du Guds Mand? du er kommen til mig at lade min Misgerning kommes i Hu og at dræbe min Søn.

18. Och hon sade till Elia: Hvad hafver jag med dig göra, du Guds man? Du äst ingången till mig, att mina missgerningar skulle ihågkommas, och min son dräpas.

18. Ja ta ütles Elia wasto: Mis mul sinnoga teggemist, sa Jummala mees? sa olled mo jure tulnud, et sa mo üllekohhut mele tulletad ja mo poega surmad.

18. Tuomet ji tarė Elijui: ‘‘Kas man ir tau, Dievo vyre? Ar tu atėjai priminti mano kaltes ir numarinti mano sūnų?’‘

18. Und sie sprach zu Elia: Was habe ich mit dir zu schaffen, du Mann Gottes? Bist du zu mir hereingekommen, daß meiner Missetat gedacht und mein Sohn getötet würde.

18. Et elle dit à Élie: Qu'y a-t-il entre moi et toi, homme de Dieu? Es-tu venu chez moi pour renouveler la mémoire de mon iniquité, et pour faire mourir mon fils?

18. Y ella dijo a Elías: ¿Qué tengo yo contigo varón de Dios? ¿Has venido a mí para traer en memoria mis iniquidades, y para hacerme morir mi hijo?

18 En zij zeide tot Elia: Wat heb ik met u te doen, gij man Gods? Zijt gij bij mij ingekomen, om mijn ongerechtigheid in gedachtenis te brengen, en om mijn zoon te doden?

18. Przetoż rzekła do Elijasza: Cóż mnie i tobie, mężu Boży? przyszedłeś do mnie, abyś przywiódłszy na pamięć nieprawość moję, umorzył syna mego?

18. Monda azért Illésnek: Mit vétettem ellened, Istennek embere? Azért jöttél hozzám, hogy eszembe juttassad álnokságomat, és megöljed az én fiamat?

18 И сказала она Илии: что мне и тебе, человек Божий? ты пришел ко мне напомнить грехи мои и умертвить сына моего.

18. І каже вона Ілиї: Що менї чинити з тобою, чоловіче Божий? Прийшов єси до мене тільки про те, щоб нагадати мої провини, щоб за те вмер син мій.

19. Mutta hän sanoi hänelle: Anna poikasi minulle. Ja hän otti tämän hänen sylistään ja vei hänet yliskammioon, jossa asui, ja pani hänet vuoteellensa.

19. Hän sanoi hänelle: tuo minulle poikas. Ja hän otti hänet, hänen sylistänsä, ja vei hänen ylistupaan, kussa hän asui, ja pani hänen omaan vuoteesensa,

19. Hän sanoi: tuo tänne poicas ja hän otti hänen hänen sylistäns ja meni ylistupaan cusa hän asui ja pani hänen omaan wuoteseens.

19 And he said to her, Give me your son. And he took him out of her bosom and carried him up into the chamber where he abode and laid him upon his own bed.

19. And he said unto her, Give me thy son. And he took him out of her bosom, and carried him up into a loft, where he abode, and laid him upon his own bed.

19. Og han sagde til hende: Giv mig hid din Søn; og han tog ham af hendes Skød og bar ham op paa Salen, hvor han boede, og han lagde ham paa sin Seng.

19. Han sade till henne: Få mig din son hit. Och han tog honom utu hennes sköte, och gick upp i salen, der han vistades, och lade honom på sina säng;

19. Ja Elias ütles ta wasto: Anna omma poeg mo kätte; ja ta wöttis tedda temma süllest ja wiis tedda üllema tuppa, kus ta sees ellas, ja panni tedda mahha omma wodi peäle,

19. Jis jai atsakė: ‘‘Duok man savo sūnų’‘. Paėmęs jį iš jos, užnešė į aukštutinį kambarį, kuriame gyveno, ir paguldė savo lovoje.

19. Er sprach zu ihr: Gib mir her deinen Sohn! Und er nahm ihn von ihrem Schoß und ging hinauf auf den Söller, da er wohnte, und legte ihn auf sein Bett

19. Et il lui dit: Donne-moi ton fils. Et il le prit d'entre ses bras, et le porta dans la chambre haute où il demeurait, et il le coucha sur son lit.

19. Y él le dijo: Dáme acá tu hijo: entónces él le tomó de su regazo, y le llevó a la cámara donde él estaba, y púsole sobre su cama;

19 En hij zeide tot haar: Geef mij uw zoon. En hij nam hem van haar schoot, en droeg hem boven in de opperzaal, waar hij zelf woonde, en hij leide hem neder op zijn bed.

19. I rzekł do niej: Daj mi syna twego; i wziąwszy go z łona jej, wniósł go na salę, na której mieszkał, i położył go na łożu swojem.

19. És monda néki: Add ide a te fiadat. És ő elvevé azt az ő kebeléről, és felvivé a felházba, a melyben ő lakik vala, és az ő ágyára fekteté.

19 И сказал он ей: дай мне сына твоего. И взял его с рук ее, и понес его в горницу, где он жил, и положил его на свою постель,

19. Він же сказав їй: Дай менї сюди синка твого. І взяв його з її лона, понїс його в горішню сьвітличку, де жив, та й положив на постелї в себе.

20. Ja hän huusi Herraa ja sanoi: Herra, minun Jumalani, oletko tehnyt niin pahoin tätä leskeä kohtaan, jonka vieraana minä olen, että olet surmannut hänen poikansa?

20. Ja huusi Herran tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani! oletkos niin pahoin tehnyt tätä leskeä vastaan, jonka tykönä minä holhotaan, ettäs tapat hänen poikansa?

20. Ja huusi HERran tygö ja sanoi: HERra minun Jumalan oletkos nijn pahoin tehnyt tätä leske wastan jonga tykönä minä holhotan ettäs tapat hänen poicans?

20 And he cried to Jehovah and said, O Jehovah my God, have you also brought evil upon the widow with whom I journey by slaying her son?

20. And he cried unto the LORD, and said, O LORD my God, hast thou also brought evil upon the widow with whom I sojourn, by slaying her son?

20. og han raabte til Herren og sagde: Herre, min Gud! har du virkelig bragt Ulykke over denne Enke, som jeg opholder mig hos, saa at du dræber hendes Søn?

20. Och ropade till Herran, och sade: Herre, min Gud, hafver du ock så illa gjort emot denna enkona, som jag gäster när, att du dräper hennes, son?

20. Ja hüdis Jehowa pole ja ütles: Jehowa mo Jummal, kas sa olled ka selle lesse-naesele, kelle jures minna ikka kui woöras asset ollen, pahha teinud, et sa ta poia surmanud.

20. Jis šaukėsi Viešpaties, sakydamas: ‘‘Viešpatie, mano Dieve, argi našlei, pas kurią aš gyvenu, Tu siųsi nelaimę, numarindamas jos sūnų?’‘

20. und rief den HERRN an und sprach: HERR, mein Gott, hast du auch der Witwe, bei der ich ein Gast bin, so übel getan, daß du ihren Sohn tötetest?

20. Puis il cria à l'Éternel et dit: Éternel mon Dieu, est-ce que tu affligerais même cette veuve, chez qui je demeure, au point de faire mourir son fils?

20. Y clamando a Jehová, dijo: ¿Jehová Dios mío, aun la viuda en cuya casa yo soy hospedado, has afligido, matándole su hijo?

20 En hij riep den HEERE aan, en zeide: HEERE, mijn God, hebt Gij dan ook deze weduwe, bij dewelke ik herberge, zo kwalijk gedaan, dat Gij haar zoon gedood hebt?

20. I wołał do Pana, a rzekł: Panie, Boże mój, izali też utrapisz wdowę, u której mieszkam, iżeś zabił syna jej?

20. Akkor kiálta az Úrhoz, és monda: Én Uram, Istenem, nyomorúságot hozol erre az özvegyre is, a kinél én lakom, hogy az ő fiát megölöd?

20 и воззвал к Господу и сказал: Господи Боже мой! неужели Ты и вдове,у которой я пребываю, сделаешь зло, умертвив сына ее?

20. Тодї озвавсь до Господа й промовив: Господи, Боже мій! чи ти ж бо заподїєш таке зло вдовицї, де я гостюю, що вмре її синок?

21. Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin.

21. Ja hän ojensi itsensä kolmasti nuorukaisen päälle, ja huusi Herran tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani, anna tämän nuorukaisen sielu tulla häneen jällensä!

21. Ja hän ojensi idzens colmasti nuorucaisen päälle ja huusi HERran tygö ja sanoi: HERra minun Jumalan anna tämän nuorucaisen sielu tulla häneen jällens.

21 And he stretched himself upon the child three times and cried to Jehovah and said, O Jehovah my God, I beseech you, let this child's soul come into him again.

21. And he stretched himself upon the child three times, and cried unto the LORD, and said, O LORD my God, I pray thee, let this child's soul come into him again.

21. Saa udstrakte han sig over Barnet tre Gange og raabte til Herren og sagde: Herre, min Gud! Kære, lad dette Barns Sjæl komme inden i det igen!

21. Och han räckte sig ut öfver pilten i tre gånger, och ropade till Herran, och sade: Herre min Gud, låt denna piltens själ åter komma i honom.

21. Ja ta sirrutas ennast se poisi peäle kolmkord, ja hüdis Jehowa pole ja ütles: Jehowa mo Jummal, tulgo, pallun ma, se poisi hing jälle ta sisse.

21. Po to jis tris kartus išsitiesė ant vaiko ir meldėsi: ‘‘Viešpatie, mano Dieve, meldžiu, tesugrįžta šio vaiko siela pas jį’‘.

21. Und er maß sich über dem Kinde dreimal und rief den HERRN an und sprach: HERR, mein Gott, laß die Seele dieses Kindes wieder zu ihm kommen!

21. Et il s'étendit sur l'enfant, par trois fois; et il cria à l'Éternel, et dit: Éternel mon Dieu, je te prie, que l'âme de cet enfant rentre en lui!

21. Y midióse sobre el niño tres veces, y clamó a Jehová, y dijo: Jehová Dios mío, ruégote que vuelva el alma de este niño a sus entrañas.

21 En hij mat zich driemaal uit over dat kind, en riep den HEERE aan, en zeide: HEERE, mijn God, laat toch de ziel van dit kind in hem wederkomen.

21. A rozciągnąwszy się nad dziecięciem po trzy kroć, wołał do Pana, mówiąc: Panie, Boże mój, niechaj się proszę wróci dusza dzieciątka tego w ciało jego.

21. És ráborult háromszor a [6†] gyermekre, és felkiáltott az Úrhoz, mondván: Én Uram, Istenem, térítsd vissza e gyermek lelkét ő belé!

21 И простершись над отроком трижды, он воззвал к Господу и сказал: Господи Боже мой! да возвратится душа отрока сего в него!

21. І нахилився тричі над хлопцем, й озвавсь до Господа й промовив: Господи, Боже мій! дай же бо так, щоб душа сього хлопчика вернулась у його.

22. Ja Herra kuuli Eliaa, ja pojan sielu tuli häneen takaisin, ja hän virkosi henkiin.

22. Ja Herra kuuli Elian äänen: ja hänen sielunsa tuli häneen jälleen, ja hän virkosi.

22. Ja HERra cuuli Elian änen ja hänen sieluns tuli häneen jällens ja hän wircois.

22 And Jehovah listened to the voice of Elijah and the soul of the child came into him again and he revived.

22. And the LORD heard the voice of Elijah; and the soul of the child came into him again, and he revived.

22. Og Herren hørte Elias's Røst, og Barnets Sjæl kom inden i det igen, og det blev levende.

22. Och Herren hörde Elia röst; och piltens själ kom igen till honom, och han fick lif.

22. Ja Jehowa kulis Elia sanna, ja se poisi hing tulli jälle ta sisse, ja ta sai ellawaks.

22. Viešpats išklausė Elijo maldą, vaiko siela sugrįžo pas jį, ir jis atgijo.

22. Und der HERR erhörte die Stimme Elia's; und die Seele des Kindes kam wieder zu ihm, und es ward lebendig.

22. Et l'Éternel exauça la voix d'Élie; et l'âme de l'enfant rentra en lui, et il recouvra la vie.

22. Y Jehová oyó la voz de Elías, y el alma del niño volvió a sus entrañas, y revivió.

22 En de HEERE verhoorde de stem van Elia; en de ziel van het kind kwam weder in hem, dat het weder levend werd.

22. I wysłuchał Pan głos Elijaszowy: i wróciła się dusza dziecięcia w ciało jego, i ożyło.

22. És meghallgatta az Úr Illés szavát, és megtért a gyermekbe a lélek, és megélede.

22 И услышал Господь голос Илии, и возвратилась душа отрока сего в него, и он ожил.

22. І почув Господь поклик Ілиїин, і душа хлопцева вернулась у його, так що він ожив.

23. Ja Elia otti pojan ja toi hänet yliskammiosta alas huoneeseen ja antoi hänet hänen äidillensä. Ja Elia sanoi: Katso, poikasi elää.

23. Ja Elia otti pojan ja kantoi ylistuvasta alas huoneesen, ja antoi äidillensä, ja sanoi: katso, sinun poikas elää.

23. Ja Elia otti pojan ja cannoi ylistuast alas huoneseen ja andoi äitillens ja sanoi: cadzo täsä elä sinun poicas.

23 And Elijah took the child and brought him down out of the chamber into the house and delivered him to his mother. And Elijah said, See, your son lives.

23. And Elijah took the child, and brought him down out of the chamber into the house, and delivered him unto his mother: and Elijah said, See, thy son liveth.

23. Og Elias tog Barnet og førte det ned fra Salen i Huset og gav hans Moder det, og Elias sagde: Se, din Søn lever.

23. Och Elia tog pilten, och bar honom neder utaf salen i huset, och fick honom hans moder, och sade: Si der, din son, lefver.

23. Ja Elias wöttis se poisi ja wiis tedda üllemast toast mahha kotta, ja andis tedda temma emmale, ja Elias ütles: Wata so poeg on ellus.

23. Elijas, paėmęs vaiką, jį nuvedė iš aukštutinio kambario žemyn ir, atiduodamas jo motinai, tarė: ‘‘Žiūrėk, tavo sūnus gyvas!’‘

23. Und Elia nahm das Kind und brachte es hinab vom Söller ins Haus und gab's seiner Mutter und sprach: Siehe da, dein Sohn lebt!

23. Alors Élie prit l'enfant, et le descendit de la chambre haute dans la maison, et le donna à sa mère; et il dit: Regarde, ton fils vit.

23. Y tomando Elías al niño, trájole de la cámara a la casa, y dióle a su madre, y díjole Elías: Mira, tu hijo vive.

23 En Elia nam het kind, en bracht het af van de opperzaal in het huis, en gaf het aan zijn moeder; en Elia zeide: Zie, uw zoon leeft.

23. Tedy wziął Elijasz dziecię, i zniósł je z sali do domu, a oddał go matce jego, i rzekł Elijasz: Wej, syn twój żyje.

23. És felvévén Illés a gyermeket, alávivé őt a felházból a házba, és adá őt az ő anyjának, és monda Illés: Lássad, él a te fiad!

23 И взял Илия отрока, и свел его из горницы в дом, и отдал его матери его, и сказал Илия: смотри, сын твой жив.

23. Ілия ж узяв хлопця, понїс його з верхньої сьвітлички в господу, та й передав матері, й промовив: Дивись, син твій ожив.

24. Niin vaimo sanoi Elialle: Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi.

24. Ja vaimo sanoi Elialle: nyt minä ymmärrän, ettäs olet Jumalan mies, Herran sana on tosi sinun suussas.

24. Ja waimo sanoi Elialle: nyt minä ymmärrän ettäs olet Jumalan mies ja HERran sana on tosi sinun suusas.

24 And the woman said to Elijah, Now I know that you are a man of God and that the word of Jehovah in your mouth is truth.

24. And the woman said to Elijah, Now by this I know that thou art a man of God, and that the word of the LORD in thy mouth is truth.

24. Kvinden sagde til Elias: Nu ved jeg dette, at du er en Guds Mand, og at Herrens Ord i din Mund er Sandhed.

24. Och qvinnan sade till Elia: Nu förnimmer jag, att du äst en Guds man, och Herrans ord i dinom mun är visst.

24. Ja se naene ütles Elia wasto: Nüüd tunnen minna, et sa Jummala mees olled, ja et Jehowa sanna so suus on tödde.

24. Moteris atsakė Elijui: ‘‘Dabar žinau, kad tu esi Dievo vyras ir kad Viešpaties žodis tavo lūpose yra tiesa’‘.

24. Und das Weib sprach zu Elia: Nun erkenne ich, daß du ein Mann Gottes bist, und des HERRN Wort in deinem Munde ist Wahrheit.

24. Et la femme dit à Élie: Je connais maintenant que tu es un homme de Dieu, et que la parole de l'Éternel qui est dans ta bouche est la vérité.

24. Entónces la mujer dijo a Elías: Yo conozco ahora que tú eres varón de Dios: y que la palabra de Jehová es verdad en tu boca.

24 Toen zeide die vrouw tot Elia: Nu weet ik, dat gij een man Gods zijt, en dat het woord des HEEREN in uw mond waarheid is.

24. I rzekła niewiasta do Elijasza: Terazem poznała, iżeś jest mąż Boży, a słowo Paóskie w uściech twoich jest prawda.

24. És monda az asszony Illésnek: Most tudtam meg, hogy te Isten embere vagy, és hogy az [7†] Úrnak beszéde a te ajkadon: igazság.

24 И сказала та женщина Илии: теперь-то я узнала, что ты человек Божий,и что слово Господне в устах твоих истинно.

24. І сказала женщина Ілиї: Тепер я знаю, що ти чоловік Божий, та що слово Господнє в устах твоїх - правда.