12 luku

Valtakunnan jakautuminen. Jerobeam valitaan Pohjois-Israelin kuninkaaksi. Kuvain palvelus Beetelissä ja Daanissa.

1. Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi.

1. Ja Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli silloin tullut Sikemiin, tekemään häntä kuninkaaksi.

1. JA Rehabeam meni Sichemijn: sillä coco Israel oli silloin tullut Sichemijn tekemän händä Cuningaxi.

1 And Rehoboam went to Shechem, for all Israel came to Shechem to make him king.

1. And Rehoboam went to Shechem: for all Israel were come to Shechem to make him king.

1. Og Roboam drog til Sikem; thi al Israel var kommen til Sikem for at gøre ham til Konge.

1. Och Rehabeam drog till Sichem; förty hela Israel var kommen till Sichem, till att göra honom till Konung.

1. Ja Reabeam läks Sekemi, sest keik Israel olli tulnud Sekemi, tedda kunningaks töstma.

1. Roboamas nuėjo į Sichemą, kur buvo susirinkę visi izraelitai paskelbti jį karaliumi.

1. Und Rehabeam zog gen Sichem; denn das ganze Israel war gen Sichem gekommen, ihn zum König zu machen.

1. Or Roboam se rendit à Sichem; car tout Israël était venu à Sichem pour l'établir roi.

1. Y VINO Roboam a Siquem; por- que todo Israel había venido en Siquem para hacerle rey.

1 En Rehabeam toog naar Sichem, want het ganse Israel was te Sichem gekomen, om hem koning te maken.

1. Tedy jechał Roboam do Sychem; bo w Sychem zebrał się był wszystek Izrael, aby go postanowili królem.

1. És elméne Roboám [1†] Síkembe; mert Síkembe gyűlt fel az egész Izráel, hogy királylyá tegyék őt.

1 И пошел Ровоам в Сихем, ибо в Сихем пришли все Израильтяне, чтобывоцарить его.

1. І подавсь Робоам у Сихем, бо в Сихемі скупивсь увесь Ізраїль, щоб окликнути його царем.

2. Kun Jerobeam, Nebatin poika, kuuli sen — hän oli vielä Egyptissä, jonne hän oli paennut kuningas Salomoa, ja Jerobeam asui Egyptissä,

2. Ja Jerobeam Nebatin poika kuuli sen ollessansa Egyptissä, johon hän kuningas Salomon edestä paennut oli: (ja Jerobeam viipyi Egyptissä.)

2. Ja Jerobeam Nebathin poica cuuli sen Egyptis ollesans johonga hän Cuningas Salomon edest paennut oli wijwyi hän Egyptis.

2 And it happened, when Jeroboam the son of Nebat heard of it (for he was yet in Egypt where he had fled from the presence of king Solomon and Jeroboam dwelt in Egypt,

2. And it came to pass, when Jeroboam the son of Nebat, who was yet in Egypt, heard of it, (for he was fled from the presence of king Solomon, and Jeroboam dwelt in Egypt;)

2. Og det skete, der Jeroboam, Nebats Søn, hørte det - han var endnu i Ægypten, hvorhen han var flygtet fra Kong Salomos Ansigt, og Jeroboam boede i Ægypten,

2. Och då Jerobeam, Nebats son, det hörde, der han ännu i Egypten var, dit han för Konung Salomo flydd var, kom han igen utur Egypten.

2. Ja se sündis, et Jarobeam Nebati poeg sedda kulis, sest ta olli alles Egiptusses, kuhho ta olli ärrakargand kunninga Salomoni eest, ja Jarobeam ellas Egiptusses.

2. Nebato sūnus Jeroboamas, kuris buvo pabėgęs nuo karaliaus Saliamono į Egiptą, išgirdo apie tai dar būdamas Egipte.

2. Und Jerobeam, der Sohn Nebats, hörte das, da er noch in Ägypten war, dahin er vor dem König Salomo geflohen war, und blieb in Ägypten.

2. Et quand Jéroboam, fils de Nébat, l'apprit, il était encore en Égypte où il s'était enfui de devant le roi Salomon, et il demeurait en Égypte.

2. Y aconteció, que como lo oyó Jeroboam, hijo de Nabat, que estaba en Egipto: (porque había huido de delante del rey Salomón, y habitaba en Egipto;)

2 Het geschiedde nu, als Jerobeam, de zoon van Nebat, dit hoorde, daar hij nog in Egypte was (want hij was van het aangezicht van den koning Salomo gevloden; en Jerobeam woonde in Egypte),

2. I stało się, gdy usłyszał Jeroboam, syn Nabata, który był jeszcze w Egipcie; (bo był uciekł przed królem Salomonem, i mieszkał Jeroboam w Egipcie.)

2. Mikor pedig meghallotta ezt Jeroboám, a Nébát fia, (a ki még Égyiptomban [2†] volt, a hová futott volt Salamon király elől, és Égyiptomban tartózkodék Jeroboám,

2 И услышал о том Иеровоам, сын Наватов, когда находился еще в Египте, куда убежал от царя Соломона, и возвратился Иеровоам из Египта;

2. Скоро ж почув про се Еробоам Небатенко, що був ще в Египтї, втїкши туди від царя Соломона, вернувсь Еробоам із Египту;

3. mutta he lähettivät kutsumaan hänet — niin Jerobeam ja koko Israelin seurakunta tuli saapuville, ja he puhuivat Rehabeamille sanoen:

3. Ja he olivat lähettäneet häntä kutsumaan; ja Jerobeam tuli ja koko Israelin joukko, ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:

3. Ja he lähetit händä cudzuman. Ja Jerobeam tuli caiken Israelin joucon cansa ja puhuit Rehabeamille ja sanoit:

3 and they sent and called him), that Jeroboam and all the assembly of Israel came and spoke to Rehoboam, saying,

3. That they sent and called him. And Jeroboam and all the congregation of Israel came, and spake unto Rehoboam, saying,

3. og de sendte hen og kaldte ham - saa kom Jeroboam og al Israels Menighed, og de talte med Roboam og sagde:

3. Och de sände bort, och läto kalla honom. Och Jerobeam samt med hela Israels menighet kommo, och talade med Rehabeam, och sade:

3. Ja nemmad läkkitasid ja kutsusid tedda, ja Jarobeam tulli ja keik Israeli koggodus, ja räkisid Reabeami wasto ja ütlesid:

3. Jie pasiuntė ir pasikvietė jį. Jeroboamas ir visas Izraelis atėjo ir kalbėjo Roboamui:

3. Und sie sandten hin und ließen ihn rufen. Und Jerobeam samt der ganzen Gemeinde Israel kamen und redeten mit Rehabeam und sprachen:

3. Mais on l'envoya appeler. Ainsi Jéroboam et toute l'assemblée d'Israël vinrent et parlèrent à Roboam, en disant:

3. Enviaron y llamáronle. Vino pues Jeroboam y toda la congregación de Israel, y hablaron a Roboam, diciendo:

3 Dat zij henen zonden, en lieten hem roepen; en Jerobeam en de ganse gemeente van Israel kwamen en spraken tot Rehabeam, zeggende:

3. Tedy posłali i wezwali go. Przetoż przyszedłszy Jeroboam, i wszystko zgromadzenie Izraelskie, rzekli do Roboama, mówiąc:

3. És hozzá küldvén, elhivaták őt); elmenének Jeroboám és az Izráel egész gyülekezete, és szólának Roboámnak, mondván:

3 и послали за ним и призвали его. Тогда Иеровоам и все собрание Израильтян пришли и говорили Ровоаму и сказали:

3. І послали по його й прикликали його. І прибув Еробоам і вся громада Ізраїльська, й промовляли до Робоама так:

4. Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi; mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani meidän niskaamme, niin me palvelemme sinua.

4. Sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut: niin huojenna nyt sinä isäs kova palvelus ja raskas ijes, jonka hän meidän päällemme pannut on, niin me palvelemme sinua.

4. Sinun Isäs on meidän ikem rascauttanut nijn huojenna nyt sinä se cowa palwelus ja rascas ijes jonga hän meidän päällem pannut on nijn me olemma sinun alemmaises.

4 Your father made our yoke grievous. Now therefore make you lighter the grievous service of your father and his heavy yoke which he put upon us and we will serve you.

4. Thy father made our yoke grievous: now therefore make thou the grievous service of thy father, and his heavy yoke which he put upon us, lighter, and we will serve thee.

4. Din Fader gjorde vort Aag haardt; men gør du os nu din Faders haarde Tjeneste og hans svare Aag, som han lagde paa os, lettere, saa ville vi tjene dig.

4. Din fader hafver gjort vårt ok för svårt; så gör nu du den hårda tjensten, och det svåra oket lättare, det han oss pålagt hafver, så vilje vi vara dig underdånige.

4. So issa on meie peäle kange ikke pannud, ja nüüd te sinna omma issa kange tenistus ja ta raske ikke kergemaks, mis ta meie peäle on pannud, siis tahhame so allamaks jäda.

4. ‘‘Tavo tėvas uždėjo mums sunkų jungą. Dabar palengvink savo tėvo mums uždėtą naštą, tai mes tau tarnausime’‘.

4. Dein Vater hat unser Joch zu hart gemacht; so mache du nun den harten Dienst und das schwere Joch leichter, das er uns aufgelegt hat, so wollen wir dir untertänig sein.

4. Ton père a mis sur nous un joug pesant; mais toi, allège maintenant cette rude servitude de ton père et ce joug pesant qu'il nous a imposé, et nous te servirons.

4. Tu padre agravó nuestro yugo, mas ahora tú disminuye algo de la dura servidumbre de tu padre, y del yugo pesado que puso sobre nosotros, y servirte hemos.

4 Uw vader heeft ons juk hard gemaakt; gij dan nu, maak uws vaders harden dienst, en zijn zwaar juk, dat hij ons opgelegd heeft, lichter, en wij zullen u dienen.

4. Ojciec twój włożył na nas jarzmo ciężkie; ale ty teraz ulżyj nam niewoli srogiej ojca twego, i jarzma jego ciężkiego, które włożył na nas, a będziemyć służyli.

4. A te atyád igen megnehezítette a mi [3†] igánkat, de te most könnyebbítsd meg atyádnak kemény szolgálatát, és a nehéz igát, a melyet mi reánk vetett, és szolgálunk néked.

4 отец твой наложил на нас тяжкое иго, ты же облегчи нам жестокую работу отца твоего и тяжкое иго, которое он наложил на нас, и тогда мы будем служить тебе.

4. Батько твій наложив на нас важке ярмо; полегчи нам тяжку службу й важенне ярмо, що батько твій наложив, так будемо служити тобі.

5. Hän vastasi heille: Menkää ja odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin minun tyköni. Ja kansa meni.

5. Mutta hän sanoi heille: menkäät pois kolmanteen päivään asti ja tulkaat jälleen minun tyköni; ja kansa meni.

5. Mutta hän sanoi heille: mengät pois colmanden päiwän asti ja tulcat jällens minun tygöni. Ja Canssa meni.

5 And he said to them, Depart yet for three days, then come again to me. And the people departed.

5. And he said unto them, Depart yet for three days, then come again to me. And the people departed.

5. Og han sagde til dem: Gaar hen endnu i tre Dage, og kommer igen til mig; og Folket gik.

5. Men han sade till dem: Går edra färde intill tredje dagen, och kommer så till mig igen. Och folket gick sina färde.

5. Ja ta ütles nende wasto: Minge weel kolmeks päwaks, ja tulge siis taggasi mo jure: ja rahwas läksid ärra.

5. Jis jiems atsakė: ‘‘Eikite ir po trijų dienų sugrįžkite pas mane’‘. Ir žmonės nuėjo.

5. Er aber sprach zu ihnen: Gehet hin bis an den dritten Tag, dann kommt wieder zu mir. Und das Volk ging hin.

5. Et il leur répondit: Allez, et, dans trois jours, revenez vers moi. Ainsi le peuple s'en alla.

5. Y él les dijo: Idos, y de aquí a tres dias volvéd a mí. Y el pueblo se fué.

5 En hij zeide tot hen: Gaat heen tot aan den derden dag, komt dan weder tot mij. En het volk ging heen.

5. Który im rzekł: Odejdźcie, a po trzech dniach wróćcie się do mnie. I odszedł lud.

5. És monda nékik: Menjetek el, és harmadnap mulva jőjjetek vissza hozzám. És a nép elméne.

5 И сказал он им: пойдите и чрез три дня опять придите ко мне. И пошел народ.

5. І відказав він їм: Ійдїте ще на три днї назад і прийдїте тодї знов до мене. І нарід розійшовсь.

6. Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhain kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli, ja kysyi: Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?

6. Niin kuningas Rehabeam piti neuvoa vanhempain kanssa, jotka hänen isänsä Salomon edessä seisoivat, kuin hän vielä eli, ja sanoi: kuinka te neuvotte vastaamaan tätä kansaa?

6. NIjn Cuningas Rehabeam piti neuwo wanhimmitten cansa jotca hänen Isäns Salomon edes seisoit cosca hän wielä eli ja sanoi: cuinga te neuwotte wastaman tätä Canssa.

6 And king Rehoboam took counsel with the old men who had stood before Solomon his father while he yet lived, saying, What counsel give you* to me to return an answer to this people?

6. And king Rehoboam consulted with the old men, that stood before Solomon his father while he yet lived, and said, How do ye advise that I may answer this people?

6. Og Kong Roboam raadførte sig med de ældste, som havde staaet for hans Fader Salomos Ansigt, der han var levende, og sagde: Hvorledes raade I at give dette Folk Svar tilbage?

6. Och Konung Rehabeam höll råd med de äldsta, som för hans fader Salomo stodo, då han lefde, och sade: Huru råden I, att vi måge gifva desso folkena svar?

6. Ja kunningas Reabeam piddas nou nende wannemattega, kes ta issa Salomoni ees ollid seisnud, kui ta ellus olli, ja ütles: Mis nou añate teie, et ma woin selle rahwale middagi wastada.

6. Karalius Roboamas tarėsi su senesniaisiais, kurie stovėdavo priešais jo tėvą Saliamoną, kai jis dar buvo gyvas: ‘‘Patarkite man, ką atsakyti tautai’‘.

6. Und der König Rehabeam hielt einen Rat mit den Ältesten, die vor seinem Vater Salomo standen, da er lebte, und sprach: Wie ratet ihr, daß wir diesem Volk eine Antwort geben?

6. Et le roi Roboam consulta les vieillards qui avaient été auprès de Salomon, son père, pendant sa vie, et il leur dit: Quelle réponse me conseillez-vous de faire à ce peuple?

6. Entonces el rey Roboam tomó consejo con los ancianos que habían estado delante de Salomón su padre cuando vivía, y dijo: ¿Cómo aconsejáis vosotros que responda a este pueblo?

6 En de koning Rehabeam hield raad met de oudsten, die gestaan hadden voor het aangezicht van zijn vader Salomo, als hij leefde, zeggende: Hoe raadt gijlieden, dat men dit volk antwoorden zal?

6. Tedy wszedł w radę król Roboam z starszymi, którzy stawali przed Salomonem, ojcem jego, za żywota jego, mówiąc: Co wy radzicie, jakąbym miał dać odpowiedź ludowi temu?

6. És tanácsot tarta Roboám király a vénekkel, a kik Salamon, az ő atyja előtt állottak vala életében, mondván: Micsoda tanácsot adtok ti, hogy milyen választ adjak e népnek?

6 Царь Ровоам советовался со старцами, которые предстояли пред Соломоном, отцом его, при жизни его, и говорил: как посоветуете вы мне отвечать семународу?

6. І радився царь Робоам із старими мужами, що стояли перед батьком його Соломоном за живота його, й промовив: Як ви порадите менї, щоб дав я відповідь людям сим?

7. He vastasivat hänelle ja sanoivat: Jos sinä tänä päivänä rupeat tämän kansan palvelijaksi ja palvelet heitä, jos kuulet heitä ja puhut heille hyviä sanoja, niin he ovat sinun palvelijoitasi kaiken elinaikasi.

7. He puhuivat hänelle sanoen: jos sinä palvelet tänäpänä tätä kansaa ja noudat heidän mielensä, ja vastaat heitä ja annat heille hyviä sanoja; niin he ovat sinun palvelias kaiken sinun elinaikas.

7. He sanoit hänelle: jos sinä palwelet tänäpän tätä Canssa ja noudat heidän mielens ja cuulet ja annat heille hywiä sanoja nijn he owat sinun alammaises sinun elinaicas.

7 And they spoke to him, saying, If you will be a servant to this people this day and will serve them and answer them and speak good words to them, then they will be your servants forever.

7. And they spake unto him, saying, If thou wilt be a servant unto this people this day, and wilt serve them, and answer them, and speak good words to them, then they will be thy servants for ever.

7. Og de sagde til ham saaledes: Dersom du vil være dette Folk til Tjeneste i Dag, og tjene dem og svare dem vel og tale gode Ord til dem, da blive de dine Tjenere alle Dage.

7. De sade till honom: Om du i denna dag gör desso folkena en tjenst, och är dem till vilja, och hörer dem, och gifver dem god ord, så blifva de dig underdånige så länge du lefver.

7. Ja nemmad rääksid temma wasto ja ütlesid: Kui sa tänna selle rahwale sullaseks olled ja neid tenid, ja wastad neile ja rägid nende wasto head sannad: siis jäwad nemmad sulle sullasiks iggapäwa.

7. Tie jam kalbėjo: ‘‘Jei šiandien būsi tarnas šitiems žmonėms, tarnausi jiems ir kalbėsi švelniais žodžiais, jie visados bus tavo tarnai’‘.

7. Sie sprachen zu ihm: Wirst du heute diesem Volk einen Dienst tun und ihnen zu Willen sein und sie erhören und ihnen gute Worte geben, so werden sie dir untertänig sein dein Leben lang.

7. Et ils lui parlèrent en ces termes: Si aujourd'hui tu rends ce service à ce peuple, si tu leur cèdes, et leur réponds par de bonnes paroles, ils seront tes serviteurs à toujours.

7. Y ellos le hablaron, diciendo: Si tú fueres hoy siervo de este pueblo y le sirvieres, y respondiéndole buenas palabras les hablares, ellos te servirán para siempre.

7 En zij spraken tot hem, zeggende: Indien gij heden knecht van dit volk wezen zult, en hen dienen, en hun antwoorden, en tot hen goede woorden spreken zult, zo zullen zij te allen dage uw knechten zijn.

7. Którzy mu odpowiedzieli, mówiąc: Jeźli dziś powolny będziesz ludowi temu, a posłuchasz ich, i dasz im odpowiedź, a będziesz mówił do nich słowa łagodne, będą sługami twymi po wszystkie dni.

7. És szólának azok, mondván: Ha e mai napon szolgája lész e népnek, és nékik szolgálsz, és választ adsz nékik, és jó szót adsz nékik: mind éltig szolgálnak néked.

7 Они говорили ему и сказали: если ты на сей день будешь слугою народу сему и услужишь ему, и удовлетворишь им и будешь говорить им ласково, то они будут твоими рабами на все дни.

7. І промовили вони йому: Коли ти сьогоднї вволиш волю сього народу й до їх нахилишся та послухаєш їх і приязну відповідь їм даси, так вони повсячасно слухати муть тебе.

8. Mutta hän hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä.

8. Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he hänelle antaneet olivat, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja hänen edessänsä seisoivat.

8. Mutta hän hyljäis wanhimbain neuwon jonga he hänelle andanet olit ja piti neuwo nuorucaisten cansa jotca hänen cansans caswanet olit ja hänen edesäns seisoit.

8 But he forsook the counsel of the old men, which they had given him and took counsel with the young men that grew up with him, who stood before him.

8. But he forsook the counsel of the old men, which they had given him, and consulted with the young men that were grown up with him, and which stood before him:

8. Men han forlod de ældstes Raad, som de raadede ham, og raadførte sig med de unge, som vare opvoksede med ham, dem som stode for hans Ansigt.

8. Men han öfvergaf de äldstas råd, som de honom gifvit hade; och höll ett råd med de unga, som med honom uppväxte voro, och för honom stodo.

8. Agga ta jättis wañematte nou mahha, mis nemmad temmale andsid, ja piddas nou nende noremattega, mis temmaga ülleskasnud, kes temma ees seisid.

8. Bet jis atmetė senesniųjų duotą patarimą ir tarėsi su jaunesniaisiais, kurie užaugo kartu su juo ir stovėjo priešais jį.

8. Aber er ließ außer acht der Ältesten Rat, den sie ihm gegeben hatten, und hielt einen Rat mit den Jungen, die mit ihm aufgewachsen waren und vor ihm standen.

8. Mais il ne suivit pas le conseil que les vieillards lui avaient donné; et il consulta les jeunes gens qui avaient grandi avec lui et qui se tenaient devant lui;

8. Mas él dejado el consejo de los viejos que le habían dado, tomó consejo con los mancebos, que se habían criado con él, y estaban delante de él.

8 Maar hij verliet den raad der oudsten, dien zij hem geraden hadden; en hij hield raad met de jongelingen, die met hem opgewassen waren, die voor zijn aangezicht stonden.

8. Ale on opuściwszy radę starszych, którą mu podali, wszedł w radę z młodzieócami, którzy z nim wzrośli, a którzy stawali przed nim;

8. De ő megveté a vének tanácsát, a melyet néki adtak, és tanácsot tarta az ifjakkal, a kik ő vele együtt nevekedtek volt fel, és a kik ő előtte udvarlottak.

8 Но он пренебрег совет старцев, что они советовали ему, и советовался с молодыми людьми, которые выросли вместе с ним и которые предстояли предним,

8. Він же знехтував раду, що раяли старцї громадські, та радивсь із молодими, що виросли вкупі з ним і тепер служили йому,

9. Hän kysyi heiltä: Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna se ies, jonka sinun isäsi on pannut meidän niskaamme'?

9. Ja hän sanoi niille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minulle on puhunut sanoen: Huojenna se ijes, jonka isäs meidän päällemme pannut on?

9. Ja hän sanoi nijlle: mitä te neuwotte wastaman tätä Canssa joca minulle on sanonut: huojenna se ijes jonga Isäs meidän päällem pannut on?

9 And he said to them, What counsel give you*, that we may return an answer to this people who have spoken to me, saying, Make the yoke that your father put upon us lighter?

9. And he said unto them, What counsel give ye that we may answer this people, who have spoken to me, saying, Make the yoke which thy father did put upon us lighter?

9. Og han sagde til dem: Hvad raade I, at vi skulle give dette Folk for Svar tilbage, som talte til mig, sigende: Gør du os dette Aag lettere, som din Fader lagde paa os?

9. Och han sade till dem: Hvad råden I, det vi desso folkena svara skole, som till mig sagt hafva: Gör det oket lättare, som din fader uppå oss lagt hafver?

9. Ja ta ütles nende wasto: Mis nou teie peate, et meie middagi woime wastada selle rahwale, mis mo wasto räkinud ja üttelnud: Te se ikke kergemaks, mis so issa meie peäle pañud.

9. Jis jiems tarė: ‘‘Ką jūs patariate man atsakyti šitiems žmonėms, kurie man kalbėjo: ‘Palengvink jungą, kurį mums uždėjo tavo tėvas’?’‘

9. Und er sprach zu Ihnen: Was ratet ihr, daß wir antworten diesem Volk, die zu mir gesagt haben: Mache das Joch leichter, das dein Vater auf uns gelegt hat?

9. Et il leur dit: Que me conseillez-vous de répondre à ce peuple qui m'a parlé et m'a dit: Allège le joug que ton père a mis sur nous?

9. Y díjoles: ¿Cómo aconsejáis vosotros que respondamos a este pueblo, que me han hablado, diciendo: Disminuye algo del yugo que tu padre puso sobre nosotros?

9 En hij zeide tot hen: Wat raadt gijlieden, dat wij dit volk antwoorden zullen, die tot mij gesproken hebben, zeggende: Maak het juk, dat uw vader ons opgelegd heeft, lichter.

9. I rzekł do nich: A wy co radzicie, abyśmy odpowiedzieli ludowi temu, który rzekł do mnie, mówiąc: Ulżyj jarzma, które włożył ojciec twój na nas?

9. És monda azoknak: Micsoda tanácsot adtok ti, hogy választ adjunk e népnek, a mely nékem szólván, azt mondja: Könnyebbítsd meg az igát, a melyet reánk vetett a te atyád?

9 и сказал им: что вы посоветуете мне отвечать народу сему, которыйговорил мне и сказал: „облегчи иго, которое наложил на нас отец твой"?

9. І питав їх: Як ви порадите менї відповісти народові сьому, що менї ось що промовили: Полегчи ярмо, яке наложив на нас твій батько?

10. Niin nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä sitä meiltä' — puhu heille näin: 'Minun pikkusormeni on paksumpi kuin minun isäni lantio.

10. Ja nuorukaiset, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat, puhuivat hänelle sanoen: näin pitää sinun sanoman kansalle, joka sinulle sanoo: sinun isäs on meidän ikeemme raskauttanut, huojenna se meiltä! sille pitää sinun sanoman: minun pienin sormeni on paksumpi kuin minun isäni kupeet.

10. Ja nuorucaiset jotca hänen cansans caswanet olit sanoit hänelle: sille Canssalle joca sinulle sano: sinun Isäs on meidän ikem rascauttanut huojenna se meildä pitä sinun sanoman: minun pienin sormen on paxumbi cuin minun Isäni cupet.

10 And the young men that grew up with him spoke to him, saying, Thus you will say to this people that spoke to you, saying, Your father made our yoke heavy, but make you it lighter to us; thus will you speak to them, My little finger is thicker than my father's loins.

10. And the young men that were grown up with him spake unto him, saying, Thus shalt thou speak unto this people that spake unto thee, saying, Thy father made our yoke heavy, but make thou it lighter unto us; thus shalt thou say unto them, My little finger shall be thicker than my father's loins.

10. Og de unge, som vare opvoksede med ham, talte til ham; sigende: Saa skal du sige til det Folk, som talte til dig og sagde: Din Fader gjorde vort Aag svart, men gør du os det lettere, saa skal du tale til dem: Min Lillefinger skal være tykkere end min Faders Lænder.

10. Och de unge, som med honom uppväxte voro, sade till honom: Till folket, som till dig säger: Din fader hafver gjort vårt ok för svart, gör du oss det lättare; skall du säga: Mitt minsta finger skall tjockare vara än mins faders länder.

10. Ja need noremad, kes temmaga ülleskasnud, räkisid ja ütlesid ta wasto: Nenda pead sa selle rahwale ütlema, kes so wasto räkinud ja öölnud: So issa on raske ikke meie peäle pannud, ja sinna te meile sedda kergemaks; nenda pead sa nende wasto räkima: mo wähhem sörm on jämmedam, kui mo issa reied.

10. Jaunieji, kurie užaugo kartu su juo, jam kalbėjo: ‘‘Šitiems žmonėms, kurie tau sakė: ‘Tavo tėvas padarė mūsų jungą sunkų, o tu jį mums palengvink’, taip atsakyk: ‘Mano mažasis pirštas storesnis už mano tėvo strėnas.

10. Und die Jungen, die mit ihm aufgewachsen waren, sprachen zu ihm: Du sollst zu dem Volk, das zu dir sagt: "Dein Vater hat unser Joch zu schwer gemacht; mache du es uns leichter", also sagen: Mein kleinster Finger soll dicker sein denn meines Vaters Lenden.

10. Alors les jeunes gens qui avaient grandi avec lui, lui parlèrent et lui dirent: Tu parleras ainsi à ce peuple qui t'est venu dire: Ton père a mis sur nous un joug pesant, mais toi, allège-le; tu leur parleras ainsi: Mon petit doigt est plus gros que les reins de mon père.

10. Entónces los mancebos que se habían criado con él, le respondieron, diciendo: Así hablarás a este pueblo que te ha dicho estas palabras: Tu padre agravó nuestro yugo: mas tú disminúyenos algo: así les hablarás: El menor dedo de los míos, es más grueso que los lomos de mi padre.

10 En de jongelingen, die met hem opgewassen waren, spraken tot hem, zeggende: Alzo zult gij zeggen tot dat volk, die tot u gesproken hebben, zeggende: Uw vader heeft ons juk zwaar gemaakt, maar maak gij het over ons lichter; alzo zult gij tot hen spreken: Mijn kleinste vinger zal dikker zijn dan mijns vaders lenden.

10. Tedy mu odpowiedzieli oni młodzieócy, którzy z nim wzrośli, mówiąc:Tak odpowiesz temu ludowi, którzy mówili do ciebie, a rzekli: Ojciec twój włożył na nas jarzmo ciężkie, ale nam go ty ulżyj; tak rzeczesz do nich: Najmniejszy palec mój mięższy jest niż biodra ojca mego.

10. És mondának néki az ifjak, a kik együtt nevekedtek volt fel ő vele: Így szólj ennek a népnek, a mely szólván néked, ezt mondja: A te atyád megnehezítette a mi igánkat, te pedig könnyebbítsd meg nékünk; e képen szólj nékik: Az én kis ujjam vastagabb az én atyám derekánál.

10 И говорили ему молодые люди, которые выросли вместе с ним, и сказали: так скажи народу сему, который говорил тебе и сказал: „отец твой наложил на нас тяжкое иго, ты же облегчи нас"; так скажи им: „мой мизинец толще чресл отца моего;

10. І відказали йому молодики, що повиростали вкупі з ним, так: Ось як відкажеш сим людям, що промовили до тебе: Батько твій наложив на нас важенне ярмо, ти ж полегчи нам його; ось як маєш їм сказати: Мізинець мій товще чересел батька мого,

11. Jos siis isäni on sälyttänyt teidän selkäänne raskaan ikeen, niin minä teen teidän ikeenne vielä raskaammaksi; jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, niin minä kuritan teitä piikkiruoskilla.'

11. Minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään vielä nyt teidän ikeesenne: minun isäni on kurittanut teitä ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.

11. Minun Isän on teidän iken rascauttanut mutta minä lisän sijhen wielä nyt teille minun Isän on teitä curittanut ruoskilla waan minä curitan teitä Scorpioilla.

11 And now in what my father burdened you* with a heavy yoke, I will add to your* yoke. My father disciplined you* with whips, but I will chastise you* with scorpions.

11. And now whereas my father did lade you with a heavy yoke, I will add to your yoke: my father hath chastised you with whips, but I will chastise you with scorpions.

11. Nu da, min Fader lagde eder et svart Aag paa, men jeg, jeg vil gøre eders Aag svarere; min Fader tugtede eder med Svøber, men jeg, jeg vil tugte eder med Skorpioner.

11. Min fader hafver lagt på eder ett svårt ok; men jag skall ännu föröka det öfver eder. Min fader hafver tuktat eder med gisslar; jag skall tukta eder med scorpioner.

11. Ja nüüd, mo issa on teie peäle pannud raske ikke, agga minna tahhan weel teie ikke peäle lissada; mo issa karristas teid nahk-piitsadega, agga minna tahhan teid karristada okkaliste piitsadega.

11. Mano tėvas jums uždėjo sunkų jungą, bet aš jį jums dar pasunkinsiu. Mano tėvas jus plakė botagais, o aš jus plaksiu dygliuotais rimbais’ ‘‘.

11. Nun, mein Vater hat auf euch ein schweres Joch geladen; ich aber will des noch mehr über euch machen: Mein Vater hat euch mit Peitschen gezüchtigt; ich will euch mit Skorpionen züchtigen.

11. Or, mon père vous a imposé un joug pesant; mais moi, je rendrai votre joug plus pesant encore. Mon père vous a châtiés avec des fouets; mais moi, je vous châtierai avec des fouets garnis de pointes.

11. Ahora pues, mi padre os cargó de pesado yugo, mas yo añadiré a vuestro yugo. Mi padre os hirió con azotes, mas yo os heriré con escorpiones.

11 Indien nu mijn vader een zwaar juk op u heeft doen laden, zo zal ik boven uw juk nog daartoe doen; mijn vader heeft u met geselen gekastijd, maar ik zal u met schorpioenen kastijden.

11. Przetoż teraz ojciec mój kładł na was jarzmo ciężkie, ale ja przydam do jarzma waszego; ojciec mój karał was biczykami, ale ja was będę karał korbaczami.

11. Most azért, ha az én atyám reátok nehéz igát vetett, én még nehezebbé teszem a ti igátokat: ha az én atyám ostorral fékezett titeket, én skorpiókkal ostorozlak benneteket.

11 итак, если отец мой обременял вас тяжким игом, то я увеличу иго ваше;отец мой наказывал вас бичами, а я буду наказывать васскорпионами".

11. Оце ж, коли мій батько накладав на вас важке ярмо, так я зроблю його ще більш важенним; коли мій батько карав вас бичами, то я карати му скорпіонами.

12. Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas oli käskenyt sanoen: Tulkaa takaisin minun tyköni kolmantena päivänä.

12. Niin Jerobeam ja kaikki kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas puhunut ja sanonut oli: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä.

12. NIin Jerobeam ja caicki Canssa tulit Rehabeamin tygö colmandena päiwänä nijncuin Cuningas puhunut ja sanonut oli tulcat minun tygöni jällens colmandena päiwänä.

12 So Jeroboam and all the people came to Rehoboam the third day, as the king commanded, saying, Come to me again the third day.

12. So Jeroboam and all the people came to Rehoboam the third day, as the king had appointed, saying, Come to me again the third day.

12. Saa som Jeroboam og alt Folket til Roboam paa den tredje Dag, som Kongen havde talt og sagt: Kommer igen til mig paa den tredje Dag!

12. Alltså kom Jerobeam med allo folkena till Rehabeam på tredje dagen, såsom Konungen talat hade, och sagt: Kommer igen till mig på tredje dagen.

12. Ja Jarobeam tulli keige rahwaga Reabeami jure kolmandal päwal, nenda kui kunningas olli käsknud ja üttelnud: Tulge jälle mo jure kolmandal päwal.

12. Kai Jeroboamas ir visa tauta trečią dieną atėjo pas Roboamą, kaip karalius buvo paskyręs, sakydamas: ‘‘Sugrįžkite pas mane trečią dieną’‘,

12. Also kam Jerobeam samt dem ganzen Volk zu Rehabeam am dritten Tage, wie der König gesagt hatte und gesprochen: Kommt wieder zu mir am dritten Tage.

12. Trois jours après, Jéroboam, avec tout le peuple, vint vers Roboam, suivant ce que le roi leur avait dit: Revenez vers moi dans trois jours.

12. Y la tercero día vino Jeroboam y todo el pueblo a Roboam, como el rey no había mandado, diciendo: Volvéd a mí al tercero día.

12 Zo kwam Jerobeam en het ganse volk tot Rehabeam op den derden dag, gelijk als de koning gesproken had, zeggende: Komt weder tot mij op den derden dag.

12. Przyszedł tedy Jeroboam, i wszystek lud do Roboama dnia trzeciego, jako był rozkazał król, mówiąc: Wróćcie się do mnie dnia trzeciego.

12. És elméne [4†] Jeroboám és mind az egész nép Roboámhoz harmadnap, a mint meghagyta volt a király, ezt mondván: Jőjjetek hozzám harmadnapon.

12 Иеровоам и весь народ пришли к Ровоаму на третий день, как приказал царь, сказав: придите ко мне на третий день.

12. Як же Еробоам і ввесь нарід прийшли до Робоама на третий день, як був повелїв царь словами: Прийдїть на третий день ізнов до мене,

13. Ja kuningas antoi kansalle kovan vastauksen, hyljäten sen neuvon, jonka vanhat olivat hänelle antaneet.

13. Ja kuningas vastasi kovin kansaa, ja hylkäsi sen neuvon, jonka vanhimmat olivat hänelle antaneet,

13. Ja Cuningas wastais cowan Canssa ja hyljäis sen neuwon cuin wanhimmat olit hänelle andanet.

13 And the king answered the people roughly and forsook the counsel of the old men which they had given him,

13. And the king answered the people roughly, and forsook the old men's counsel that they gave him;

13. Og Kongen svarede Folket haardt og forlod de ældstes Raad, som de havde raadet ham.

13. Och Konungen gaf folkena ett hårdt svar, och öfvergaf det råd, som de äldste honom gifvit hade;

13. Ja kunningas wastas rahwale waljuste, ja jättis nende wannematte nou mahha, mis nemmad temmale ollid annud.

13. karalius, atmetęs senesniųjų patarimą, kalbėjo tautai griežtai,

13. Und der König gab dem Volk eine harte Antwort und ließ außer acht den Rat, den ihm die Ältesten gegeben hatten,

13. Mais le roi répondit durement au peuple, délaissant le conseil que les vieillards lui avaient donné.

13. Y el rey respondió al pueblo duramente, dejado el consejo de los ancianos, que le habían dado.

13 En de koning antwoordde het volk hardelijk; want hij verliet den raad der oudsten, dien zij hem geraden hadden.

13. I dał srogą odpowiedź król ludowi, opuściwszy radę starszych, którą mu byli dali,

13. És a király kemény választ adott a népnek, megvetve a vének [5†] tanácsát, a melyet adtak vala néki;

13 И отвечал царь народу сурово и пренебрег совет старцев, что они советовали ему;

13. Дав царь народові жорстку відповідь, бо не прихиливсь до ради, що старцї дали йому.

14. Ja hän puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan, sanoen: Jos minun isäni on tehnyt teidän ikeenne raskaaksi, niin minä teen ikeenne vielä raskaammaksi; jos minun isäni on kurittanut teitä raipoilla, niin minä kuritan teitä piikkiruoskilla.

14. Ja puhui heille niinkuin nuoret olivat neuvoneet, ja sanoi: minun isäni on teidän ikeenne raskauttanut, mutta minä lisään teidän ikeesenne vielä: minun isäni on teitä kurittanut ruoskilla, vaan minä kuritan teitä skorpioneilla.

14. Ja puhui heille nijncuin ne nuoret olit neuwonet ja sanoi: minun Isän on teidän iken rascauttanut mutta minä lisän sijhen minun Isän on teitä curittanut ruoskilla mutta minä curitan teitä Scorpioilla.

14 and spoke to them after the counsel of the young men, saying, My father made your* yoke heavy, but I will add to your* yoke. My father disciplined you* with whips, but I will chastise you* with scorpions.

14. And spake to them after the counsel of the young men, saying, My father made your yoke heavy, and I will add to your yoke: my father also chastised you with whips, but I will chastise you with scorpions.

14. Og han talte til dem efter de unges Raad og sagde: Min Fader gjorde eders. Aag svart, men jeg, jeg vil gøre eders Aag svarere; min Fader tugtede eder med Svøper, men jeg, jeg vil tugte eder med Skorpioner.

14. Och talade med dem efter de ungas råd, och sade: Min fader hafver gjort edart ok svårt; men jag vill ännu mer föröka det öfver eder. Min fader hafver tuktat eder med gisslar; men jag skall tukta eder med scorpioner.

14. Ja räkis nende wasto nende norematte nou järrele ja ütles: Mo issa on raske ikke teie peäle pannud, agga minna tahhan weel teie ikke peäle lissada; mo issa on teid karristanud nahk-piitsadega, agga minna tahhan teid karristada okkaliste piitsadega.

14. kaip patarė jaunieji: ‘‘Mano tėvas uždėjo jums sunkų jungą, o aš jį jums dar pasunkinsiu. Mano tėvas jus plakė botagais, o aš jus plaksiu dygliuotais rimbais’‘.

14. und redete mit ihnen nach dem Rat der Jungen und sprach: Mein Vater hat euer Joch schwer gemacht; ich aber will des noch mehr über euch machen: Mein Vater hat euch mit Peitschen gezüchtigt; ich aber will euch mit Skorpionen züchtigen.

14. Et il leur parla suivant le conseil des jeunes gens, et leur dit: Mon père a mis sur vous un joug pesant; mais moi, je rendrai votre joug plus pesant encore. Mon père vous a châtiés avec des fouets; mais moi, je vous châtierai avec des fouets garnis de pointes.

14. Y hablóles conforme al consejo de los mancebos, diciendo: Mi padre agravó vuestro yugo, mas yo añadiré a vuestro yugo; mi padre os hirió con azotes, mas yo os heriré con escorpiones.

14 En hij sprak tot hen naar den raad der jongelingen, zeggende: Mijn vader heeft uw juk zwaar gemaakt, maar ik zal boven uw juk nog daartoe doen; mijn vader heeft u met geselen gekastijd, maar ik zal u met schorpioenen kastijden.

14. A rzekł do nich według rady młodzieóców, mówiąc: Ojciec mój obciążał was jarzmem ciężkiem, ale ja przydam do jarzma waszego; ojciec mój karał was biczykami, ale ja was będę karał korbaczami.

14. És szóla nékik az ifjak tanácsa szerint, mondván: Ha az én atyám megnehezítette a ti igátokat, én még nehezebbé teszem azt; ha az én atyám ostorral fékezett titeket, én skorpiókkal ostorozlak benneteket.

14 и говорил он по совету молодых людей и сказал: отец мой наложил на вас тяжкое иго, а я увеличу иго ваше; отец мой наказывал вас бичами, а я буду наказывать вас скорпионами.

14. І промовив до них, так як пораяли молоді: Коли батько мій накладував на вас важке ярмо, так я наложу важенне; коли батько мій карав вас палками, то я карати му скорпіонами.

15. Kuningas ei siis kuullut kansaa; sillä Herra sen niin salli täyttääkseen sanansa, jonka Herra oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta.

15. Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä Herra oli sen niin kääntänyt, vahvistaaksensa sanansa jonka Herra puhui Jerobeamille Nebatin pojalle Ahian kautta Silosta.

15. Ja ei Cuningas cuullut Canssa sillä HERra oli sen nijn käändänyt wahwistaxens sanans cuin hän puhui Jerobeamille Nebathin pojalle Ahian cautta Silost.

15 So the king did not listen to the people, for it was a thing brought about by Jehovah, that he might establish his word, which Jehovah spoke by Ahijah the Shilonite to Jeroboam the son of Nebat.

15. Wherefore the king hearkened not unto the people; for the cause was from the LORD, that he might perform his saying, which the LORD spake by Ahijah the Shilonite unto Jeroboam the son of Nebat.

15. Og Kongen hørte ikke Folket; thi Aarsagen var fra Herren, for at han kunde stadfæste sit Ord, som Herren havde talt ved Siloniteren Ahia til Jeroboam, Nebats Søn.

15. Alltså hörde Konungen intet folket; ty Herren vände det så, på det han skulle stadfästa sitt ord, som Herren genom Ahia af Silo sagt hade till Jerobeam, Nebats son.

15. Ja kunningas ei wötnud mitte rahwast kuulda, sest se luggu tulli Jehowa käest, et ta omma sanna piddi töeks teggema, mis Jehowa olli räkinud Ahia Silomehhe läbbi Nebati poia Jarobeami wasto.

15. Karalius nepaklausė tautos, nes tai buvo nuo Viešpaties, kad Viešpats ištesėtų savo žodį, kurį Jis kalbėjo per Ahiją iš Šilojo Nebato sūnui Jeroboamui.

15. Also gehorchte der König dem Volk nicht; denn es war also abgewandt von dem HERRN, auf daß er sein Wort bekräftigte, das er durch Ahia von Silo geredet hatte zu Jerobeam, dem Sohn Nebats.

15. Le roi n'écouta donc point le peuple; car cela était ainsi dispensé par l'Éternel, pour ratifier la parole qu'il avait adressée par le ministère d'Achija, le Silonite, à Jéroboam fils de Nébat.

15. Y no oyó el rey al pueblo; porque era ordenación de Jehová para confirmar su palabra, que Jehová había hablado por mano de Ahías, Silonita, a Jeroboam, hijo de Nabat.

15 Alzo hoorde de koning naar het volk niet; want deze omwending was van den HEERE, opdat Hij Zijn woord bevestigde, hetwelk de HEERE door den dienst van Ahia, den Siloniet, gesproken had tot Jerobeam, den zoon van Nebat.

15. I nie usłuchał król ludu; bo była przyczyna od Pana, aby dosyć uczynił słowu swemu, które był powiedział Pan przez Achyjasza Sylonitczyka do Jeroboama, syna Nabatowego.

15. És nem hallgatá meg a király a népet; mert ezt az Úr fordította ekként, hogy megerősítse az ő beszédét, a melyet szólott volt az Úr a Silóbeli Ahija által Jeroboámnak, [6†] a Nébát fiának.

15 И не послушал царь народа, ибо так суждено было Господом, чтобы исполнилось слово Его, которое изрек Господь чрез Ахию Силомлянина Иеровоаму, сыну Наватову.

15. От і не послухав царь народу, бо так судив Господь, щоб увійшло в силу слово його, що висказав Господь через Ахію з Силома Еробоамові Небатенкові.

16. Kun koko Israel huomasi, ettei kuningas heitä kuullut, vastasi kansa kuninkaalle näin: Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Majoillesi, Israel! Valvo nyt huonettasi, Daavid! Ja Israel meni majoillensa.

16. Kuin koko Israel sen näki, ettei kuningas kuullut heitä, vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? eli perimys Isain pojassa? Israel, mene majoilles! katso siis sinä, David huonettas! Ja Israel meni majoillensa,

16. COsca coco Israel sen näki ettei Cuningas cuullut heitä wastais Canssa Cuningalle ja sanoi: mikä osa on meillä Dawidis? eli perimys Isain pojas? Israel mene majois cadzo sijs sinä Dawid huonettas. Ja Israel meni majoins.

16 And when all Israel saw that the king did not listen to them, the people answered the king, saying, What portion have we in David? Neither have we inheritance in the son of Jesse. To your* tents, O Israel. Now see to your own house, David. So Israel departed to their tents.

16. So when all Israel saw that the king hearkened not unto them, the people answered the king, saying, What portion have we in David? neither have we inheritance in the son of Jesse: to your tents, O Israel: now see to thine own house, David. So Israel departed unto their tents.

16. Der al Israel saa, at Kongen ikke vilde høre dem, da gav Folket Kongen et Svar tilbage og sagde: Hvad Del have vi da i David? vi have ingen Lod i Isajs Søn; Israel! drag til dine Telte; se nu til dit Hus, o David! Saa gik Israel til sine Telte.

16. Då nu hele Israel såg, att Konungen intet ville höra dem, gaf folket Konungenom ett svar, och sade: Hvad del hafve vi i David, eller arf i Isai son? Israel, gack i dina hyddor; så se nu du till ditt hus, David. Alltså gick Israel i sina hyddor;

16. Ja kui keik Israel näggi, et kunningas ei wötnud neid kuulda, siis wastasid rahwas kunningale se sanna ja ütlesid: Mis jaggo on meil Tawetist? ei ollege meil pärris-ossa Isai poiast; Israel minne omma telkide sisse! nüüd katsu sinna Tawet omma sou pärrast! ja Israel läks omma telkide sisse.

16. Izraelitai, pamatę, kad karalius nenori jų išklausyti, atsakė jam: ‘‘Mes neturime dalies Dovyde nei paveldėjimo Jesės sūnuje. Izraeli, į savo palapines! Dovydai, rūpinkis savo namais’‘. Ir Izraelis išsiskirstė į savo palapines.

16. Da aber das ganze Israel sah, daß der König nicht auf sie hören wollte, gab das Volk dem König eine Antwort und sprach: Was haben wir für Teil an David oder Erbe am Sohn Isais? Israel, hebe dich zu deinen Hütten! So, siehe nun du zu deinem Hause, David! Also ging Israel in seine Hütten,

16. Et, quand tout Israël vit que le roi ne les écoutait pas, le peuple fit cette réponse au roi: Quelle part avons-nous avec David? Nous n'avons point d'héritage avec le fils d'Isaï. A tes tentes, Israël! Maintenant, David, pourvois à ta maison! Ainsi Israël s'en alla dans ses tentes.

16. Y cuando todo el pueblo vió, que el rey no los había oido, respondióle estas palabras, diciendo: ¿Qué parte tenemos nosotros con David? No hay heredad en el hijo de Isaí. Israel, a tus estancias. Provee ahora en tu casa, David. Entónces Israel se fué a sus estancias.

16 Toen gans Israel zag, dat de koning naar hen niet hoorde, zo gaf het volk den koning weder antwoord, zeggende: Wat deel hebben wij aan David? Ja, geen erve hebben wij aan den zoon van Isai; naar uw tenten, o Israel! Voorzie nu uw huis, o David! Zo ging Israel naar zijn tenten.

16. A gdy widział wszystek Izrael, że ich nie usłuchał król, odpowiedział lud królowi, tak mówiąc: Cóż my mamy za dział w Dawidzie? a co za dziedzictwo w synu Isajowym? Idź do namiotów swych, o Izraelu, a ty Dawidzie opatrz teraz dom twój. I rozeszli się Izraelczycy do namiotów swoich.

16. Mikor pedig látta az egész Izráel, hogy meg nem hallgatta őket a király, felele az egész nép a királynak ekképen: Micsoda [7†] részünk van nékünk Dávidban? Nincsen nékünk örökségünk [8†] az Isai fiában: menj el a te hajlékidba, óh Izráel! Most viseld gondját immár a te házadnak, óh Dávid! Elméne azért az Izráel az ő hajlékiba;

16 И увидели все Израильтяне, что царь не послушал их. И отвечал народ царю и сказал: какая нам часть в Давиде? нет нам доли в сынеИессеевом; по шатрам своим, Израиль! теперь знай свой дом, Давид! И разошелся Израиль по шатрам своим.

16. Як побачив же ввесь Ізраїль, що царь не послухав їх, дав нарід цареві таку відповідь: Що за часть нам у Давидї? яке наслїддє в синові Ессейовому? Гей, Ізраїлю, додому! Дивись на свій дом, Давиде! І розійшлись Ізрайлитяне в свої домівки.

17. Niin Rehabeam tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuninkaaksi, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

17. Niin että Rehabeam ainoastansa vallitsi ne Israelin lapset, jotka Juudan kaupungeissa asuivat.

17. Nijn että Rehabeam ainoastans wallidzi ne Israelin lapset jotca Judan Caupungeis asuit.

17 But as for the sons of Israel who dwelt in the cities of Judah, Rehoboam reigned over them.

17. But as for the children of Israel which dwelt in the cities of Judah, Rehoboam reigned over them.

17. Dog Israels Børn, som boede i Judas Stæder, over dem regerede Roboam.

17. Så att Rehabeam rådde allenast öfver de Israels barn, som bodde i Juda städer.

17. Ja Israeli laste ülle, kes Juda liñnade sees ellasid, nende ülle olli Reabeam kunningas.

17. Izraelitams, gyvenantiems Judo miestuose, karaliavo Roboamas.

17. daß Rehabeam regierte nur über die Kinder Israel, die in den Städten Juda's wohnten.

17. Mais quant aux enfants d'Israël qui habitaient les villes de Juda, Roboam régna sur eux.

17. Y reinó Roboam sobre los hijos de Israel, que moraban en las ciudades de Judá.

17 Doch aangaande de kinderen van Israel, die in de steden van Juda woonden, over die regeerde Rehabeam ook.

17. A tak tylko nad synami Izraelskimi, którzy mieszkali w mieściech Judzkich, królował Roboam.

17. Úgy hogy Roboám csak azokon az Izráel fiain uralkodék, a kik [9†] Júda városaiban laktak.

17 Только над сынами Израилевыми, жившими в городах Иудиных, царствовал Ровоам.

17. І царював Робоам тільки над тими Ізрайлитянами, що були в городах Юдиних.

18. Ja kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan verotöiden valvojan Adoramin, kivitti koko Israel hänet kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi nopeasti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin.

18. Ja kuin kuningas Rehabeam lähetti Adoramin verorahan haltian matkaan, niin koko Israel kivitti hänen, niin että hän kuoli. Mutta kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuihin ja pakeni Jerusalemiin.

18. Ja cosca Cuningas Rehabeam lähetti Adoramin werorahan haldian matcaan nijn coco Israel kiwitti hänen. Mutta Cuningas Rehabeam astui nopiast waunuin ja pakeni Jerusalemijn.

18 Then king Rehoboam sent Adoram who was over the men subject to forced-labor. And all Israel stoned him to death with stones. And king Rehoboam made speed to get up to his chariot, to flee to Jerusalem.

18. Then king Rehoboam sent Adoram, who was over the tribute; and all Israel stoned him with stones, that he died. Therefore king Rehoboam made speed to get him up to his chariot, to flee to Jerusalem.

18. Da sendte Kong Roboam Adoram, som var Rentemester, til dem, og al Israel stenede ham med Stene, saa at han døde; men Kong Roboam brugte al sin Styrke til at komme op i Vognen for at fly til Jerusalem.

18. Och då Konung Rehabeam sände åstad Adoram räntomästaren, kastade hele Israel honom ihjäl med stenar; men Konungen Rehabeam steg med hast på en vagn, och flydde till Jerusalem.

18. Ja kunningas Reabeam läkkitas Adorami, kes makso ülle olli, ja keik Israel wiskasid tedda kiwwidega, et ta surri; ja kunningas Reabeam astus kermeste tölda ja pöggenes Jerusalemma.

18. Jis pasiuntė Adoramą, mokesčių rinkėją, pas izraelitus, bet jie užmušė jį akmenimis. Karalius Roboamas skubiai įšoko į vežimą ir pabėgo į Jeruzalę.

18. Und da der König Rehabeam hinsandte Adoram, den Rentmeister, warf ihn ganz Israel mit Steinen zu Tode. Aber der König Rehabeam stieg stracks auf einen Wagen, daß er flöhe gen Jerusalem.

18. Cependant le roi Roboam envoya Adoram qui était préposé aux impôts; mais tout Israël le lapida, et il mourut. Et le roi Roboam se hâta de monter sur son char pour s'enfuir à Jérusalem.

18. Y el rey Roboam envió a Aduram que estaba sobre los tributos; y todo Israel le apedreó a piedra, y murió. Entónces el rey Roboam se esforzó a subir en un carro, y huir a Jerusalem.

18 Toen zond de koning Rehabeam Adoram, die over de schatting was; en het ganse Israel stenigde hem met stenen, dat hij stierf; maar de koning Rehabeam verkloekte zich om op een wagen te klimmen, dat hij naar Jeruzalem vluchtte.

18. I posłał król Roboam Adorama, który był poborcą, i ukamionował go wszystek Izrael, aż umarł; przetoż król Roboam, wsiadłszy co rychlej na wóz, uciekł do Jeruzalemu.

18. És a mikor elküldé Roboám király Adorámot, [10†] az adószedőt, megkövezé őt az egész Izráel, és meghala, és maga Roboám király is hamarsággal szekerébe üle, hogy elmeneküljön Jeruzsálembe.

18 И послал царь Ровоам Адонирама, начальника над податью; но все Израильтяне забросали его каменьями, и он умер; царь же Ровоам поспешно взошел на колесницу, чтоб убежать в Иерусалим.

18. Як же послав царь Робоам начальника Адонирама стягати податки, то всї Ізрайлитяне вбили його каміннєм на смерть; царь же Робоам вскочив на свою колесницю та й утїк у Ерусалим.

19. Näin Israel luopui Daavidin suvusta, aina tähän päivään asti.

19. Ja niin erkani Israel Davidin huoneesta, hamaan tähän päivään asti.

19. Ja nijn ercani Israel Dawidin huonest haman tähän päiwän asti.

19 So Israel rebelled against the house of David to this day.

19. So Israel rebelled against the house of David unto this day.

19. Saa faldt Israel af fra Davids Hus indtil denne Dag.

19. Alltså föll Israel ifrå Davids hus, allt intill denna dag.

19. Nenda tagganes Israel Taweti soust ärra tännapäni.

19. Taip Izraelis atsiskyrė nuo Dovydo namų iki šios dienos.

19. Also fiel Israel ab vom Hause David bis auf diesen Tag.

19. C'est ainsi qu'Israël s'est rebellé contre la maison de David jusqu'à ce jour.

19. Así se separó Israel de la casa de David hasta hoy.

19 Alzo vielen de Israelieten van het huis Davids af, tot op dezen dag.

19. A tak odstąpili Izraelczycy od domu Dawidowego, aż do dnia tego.

19. Így szakada el az Izráel népe Dávidnak házától mind e mai napig.

19 И отложился Израиль от дома Давидова до сего дня.

19. Так відпав Ізраїль од дому Давидового по сей день.

20. Mutta kun koko Israel kuuli, että Jerobeam oli tullut takaisin, lähettivät he kutsumaan hänet kansankokoukseen ja tekivät hänet koko Israelin kuninkaaksi. Daavidin sukua ei seurannut kukaan muu kuin Juudan sukukunta yksin.

20. Kuin koko Israel kuuli Jerobeamin tulleeksi jälleen, lähettivät he ja käskivät kutsua hänen kansan eteen, ja tekivät hänen kaiken Israelin kuninkaaksi; ja ei yksikään seurannut Davidin huonetta, vaan Juudan suku ainoastansa.

20. COsca coco Israel cuuli Jerobeamin tullexi jällens lähetit he ja käskit hänen cudzua Canssan eteen ja teit hänen caiken Israelin Cuningaxi ja ei yxikän seurannut Dawidin huonetta waan Judan sucu ainoastans.

20 And it happened, when all Israel heard that Jeroboam was returned, that they sent and called him to the congregation and made him king over all Israel. There was none that followed the house of David, but only the tribe of Judah.

20. And it came to pass, when all Israel heard that Jeroboam was come again, that they sent and called him unto the congregation, and made him king over all Israel: there was none that followed the house of David, but the tribe of Judah only.

20. Og det skete, der al Israel hørte, at Jeroboam var kommen tilbage, da sendte de hen og kaldte ham til Menigheden og gjorde ham til Konge over al Israel; der var ingen, som fulgte efter Davids Hus, undtagen Judas Stamme alene.

20. Då nu hele Israel hörde, att Jerobeam var igenkommen, sände de bort, och läto kalla honom till alla menighetena, och gjorde honom till Konung öfver hela Israel; och ingen följde Davids hus, utan Juda slägt allena.

20. Ja se sündis, kui keik Israel kulis, et Jarobeam taggasi tulnud, siis läkkitasid nemmad ja hüüdsid tedda koggodusse jure, ja töstsid tedda kunningaks ülle keige Israeli: Taweti sou järrel ei olnud muud, kui Juda sugguarro üksi.

20. Visas Izraelis, išgirdęs, kad Jeroboamas grįžęs, pasikvietė jį į susirinkimą ir paskelbė jį viso Izraelio karaliumi. Niekas nebesekė Dovydo namais, išskyrus Judo giminę.

20. Da nun ganz Israel hörte, daß Jerobeam war wiedergekommen, sandten sie hin und ließen ihn rufen zu der ganzen Gemeinde und machten ihn zum König über das ganze Israel. Und folgte niemand dem Hause David als der Stamm Juda allein.

20. Aussitôt que tout Israël eut appris que Jéroboam était de retour, ils l'envoyèrent appeler dans l'assemblée, et ils l'établirent roi sur tout Israël. Aucune tribu ne suivit la maison de David, que la seule tribu de Juda.

20. Y aconteció que oyendo todo Israel que Jeroboam era vuelto, enviaron y le llamaron a la congregación, e hiciéronle rey sobre todo Israel, sin quedar tribu alguna que siguiese la casa de David, sino solo la tribu de Judá.

20 En het geschiedde, als gans Israel hoorde, dat Jerobeam wedergekomen was, dat zij henen zonden, en hem in de vergadering riepen, en hem over gans Israel koning maakten; niemand volgde het huis Davids, dan de stam van Juda alleen.

20. I stało się, gdy usłyszał wszystek Izrael, że się wrócił Jeroboam, posławszy przyzwali go do zgromadzenia, i postanowili go królem nad wszystkim Izraelem. Nie zostało przy domu Dawidowym jedno samo pokolenie Judowe.

20. És lőn, mikor meghallotta az egész Izráel, hogy megjött Jeroboám, érette küldvén, hivaták őt a gyülekezetbe, és királylyá [11†] tevék őt az egész Izráelen; senki pedig nem követé Dávidnak házát, hanem csak egyedül a Júda nemzetsége.

20 Когда услышали все Израильтяне, что Иеровоам возвратился, то послали и призвали его в собрание, и воцарили его над всеми Израильтянами. За домом Давидовым не осталось никого, кроме колена Иудина и Вениаминова .

20. Як же довідались усї Ізрайлитяне, що Еробоам вернувся, послали й покликали його в народні збори, та й зробили його царем над усїм Ізраїлем. До Давидового дому не пристав нїхто крім одного поколїння Юдиного.

21. Ja kun Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän koko Juudan heimon ja Benjaminin sukukunnan, satakahdeksankymmentä tuhatta sotakuntoista valiomiestä, sotimaan Israelin heimoa vastaan ja palauttamaan kuninkuutta Rehabeamille, Salomon pojalle.

21. Ja kuin Rehabeam tuli Jerusalemiin, kokosi hän koko Juudan huoneen ja BenJaminin suvun, sata ja kahdeksankymmentä tuhatta valittua sotamiestä, sotimaan Israelin huonetta vastaan ja omistamaan valtakuntaa Rehabeamille Salomon pojalle jälleen.

21. Ja cosca Rehabeam tuli Jerusalemijn cocois hän coco Judan huonen ja BenJaminin sugun sata ja cahdexankymmendä tuhatta nuorta ja walittua sotamiestä sotiman Israelin huonetta wastan ja omistaman waldacunda Rehabeamille Salomon pojalle jällens.

21 And when Rehoboam came to Jerusalem, he assembled all the house of Judah and the tribe of Benjamin, a hundred and eighty thousand chosen men, who were warriors, to fight against the house of Israel, to bring the kingdom again to Rehoboam the son of Solomon.

21. And when Rehoboam was come to Jerusalem, he assembled all the house of Judah, with the tribe of Benjamin, an hundred and fourscore thousand chosen men, which were warriors, to fight against the house of Israel, to bring the kingdom again to Rehoboam the son of Solomon.

21. Der Roboam kom til Jerusalem da samlede han alt Judas Hus og Benjamins Stamme, hundrede og firsindstyve Tusinde udvalgte Krigsmænd, for at stride imod Israels Hus, at føre Riget tilbage til Roboam, Salomos Søn.

21. Och då Rehabeam kom till Jerusalem, församlade han hela Juda hus, och BenJamins slägt, hundrade och åttatio tusend unga stridsamma män, till att strida emot Israels hus, och draga riket igen till Rehabeam, Salomos son.

21. Ja Reabeam tulli Jerusalemma, ja koggus keik Juda suggu ja Penjamini sugguarro kokko, sadda ja kahheksakümmend tuhhat, mis ärrawallitsetud, mis sötta kölbasid, et ta piddi söddima Israeli souga, et nemmad se kunningrigi piddid jälle saatma Salomoni poia Reabeami kätte.

21. Roboamas, sugrįžęs į Jeruzalę, surinko visus Judo ir Benjamino giminių vyrus, šimtą aštuoniasdešimt tūkstančių rinktinių karių, karui su Izraeliu, kad sugrąžintų karalystę Roboamui, Saliamono sūnui.

21. Und da Rehabeam gen Jerusalem kam, sammelte er das ganze Haus Juda und den Stamm Benjamin, hundertundachtzigtausend junge, streitbare Mannschaft, wider das Haus Israel zu streiten und das Königreich wieder an Rehabeam, den Sohn Salomos, zu bringen.

21. Roboam, étant arrivé à Jérusalem, assembla toute la maison de Juda et la tribu de Benjamin, cent quatre-vingt mille hommes de guerre choisis, pour combattre contre la maison d'Israël, pour ramener le royaume à Roboam, fils de Salomon.

21. Y como Roboam vino a Jerusalem, juntó toda la casa de Judá, y la tribu de Benjamín, ciento y ochenta mil hombres escogidos de guerra, para hacer guerra a la casa de Israel, y reducir el reino a Roboam, hijo de Salomón.

21 Toen nu Rehabeam te Jeruzalem gekomen was, vergaderde hij het ganse huis van Juda en den stam van Benjamin, honderd en tachtig duizend uitgelezenen, geoefend ten oorlog, om tegen het huis Israels te strijden, opdat hij het koninkrijk weder aan Rehabeam, den zoon van Salomo, bracht.

21. A przyjechawszy Roboam do Jeruzalemu, zebrał wszystek dom Judowy, i pokolenie Benjaminowe, sto i ośmdziesiąt tysięcy mężów przebranych ku bojowi, aby walczyli z domem Izraelskim, ażeby przywrócone było królestwo Roboamowi, synowi Salomonowemu.

21. És mikor megérkezett Roboám Jeruzsálembe, összegyűjté Júda egész házát és Benjámin nemzetségét, száznyolczvanezer válogatott hadra való férfiút, hogy hadakozzanak az Izráel házával, és visszanyerjék az országot Roboámnak, a Salamon fiának.

21 Ровоам, прибыв в Иерусалим, собрал из всего дома Иудина и из колена Вениаминова сто восемьдесят тысяч отборных воинов,дабы воевать с домом Израилевым для того, чтобы возвратить царство Ровоаму, сыну Соломонову.

21. Прибувши ж Робоам у Ерусалим, скликав із усього дому Юдиного й з поколїння Беняминового сто й вісїмдесять тисяч вибранцїв мужів до походу проти дому Ізрайлевого, щоб вернути царство Робоамові, синові Соломоновому.

22. Mutta Jumalan miehelle Semajalle tuli tämä Jumalan sana:

22. Mutta Jumalan sana tuli sen Jumalan miehen Semajan tykö, sanoen:

22. Mutta Jumalan sana tuli sen Jumalan miehen Semajan tygö sanoden:

22 But the word of God came to Shemaiah the man of God, saying,

22. But the word of God came unto Shemaiah the man of God, saying,

22. Men Guds Ord skete til Semaja, den Guds Mand, og sagde:

22. Men Guds ord kom till den Guds mannen Semaja, och sade:

22. Ja Jummala sanna sai Jummala mehhe Semaja kätte ja ütles:

22. Bet Dievo žodis atėjo Dievo vyrui Šemajai:

22. Es kam aber Gottes Wort zu Semaja, dem Mann Gottes, und sprach:

22. Mais la parole de Dieu fut adressée à Shémaeja, homme de Dieu, en ces termes:

22. Mas fué palabra de Jehová a Semeías, varón de Dios, diciendo:

22 Doch het woord van God geschiedde tot Semaja, den man Gods, zeggende:

22. I stało się słowo Boże do Semejasza, męża Bożego, mówiąc:

22. De az Isten beszéde lőn Sémajához, [12†] az Isten emberéhez, mondván:

22 И было слово Божие к Самею, человеку Божию, и сказано:

22. Та прийшло до Божого чоловіка Самея Господнє слово, таке:

23. Sano Rehabeamille, Salomon pojalle, Juudan kuninkaalle, ja koko Juudan ja Benjaminin heimoille sekä muulle kansalle näin:

23. Puhu Rehabeamille Salomon pojalle Juudan kuninkaalle ja koko Juudan huoneelle, ja BenJaminille ja jääneelle kansalle, ja sano:

23. Puhu Rehabeamille Salomon pojalle Judan Cuningalle ja coco Judan huonelle ja BenJaminille ja muulle Canssalle ja sano:

23 Speak to Rehoboam the son of Solomon, king of Judah and to all the house of Judah and Benjamin and to the rest of the people, saying,

23. Speak unto Rehoboam, the son of Solomon, king of Judah, and unto all the house of Judah and Benjamin, and to the remnant of the people, saying,

23. Tal til Roboam Salomos Søn, Judas Konge, og til al Judas Hus og Benjamin og til det øvrige Folk, og sig:

23. Tala till Rehabeam, Salomos son, Juda Konung, och till hela Juda hus, och BenJamin, och till det andra folket, och säg:

23. Ütle Salomoni poia Reabeami Juda kunninga wasto, ja keige Juda ja Penjamini sou ja teise rahwa wasto, ja ütle:

23. ‘‘Kalbėk Saliamono sūnui Roboamui, Judo karaliui, visiems Judo ir Benjamino namams ir likusiai tautai, sakydamas:

23. Sage Rehabeam, dem Sohn Salomos, dem König Juda's, und zum ganzen Hause Juda und Benjamin und dem andern Volk und sprich:

23. Parle à Roboam, fils de Salomon, roi de Juda, et à toute la maison de Juda et de Benjamin, et au reste du peuple, et dis-leur:

23. Habla a Roboam, hijo de Salomón, rey de Judá, y a toda la casa de Judá, y de Benjamín, y a los demás del pueblo, diciendo:

23 Zeg tot Rehabeam, den zoon van Salomo, den koning van Juda, en tot het ganse huis van Juda en Benjamin, en overige des volks, zeggende:

23. Powiedz Roboamowi, synowi Salomonowemu, królowi Judzkiemu i wszystkiemu domowi Judowemu i Benjaminowemu, i innemu ludowi, mówiąc:

23. Ezt mondjad Roboámnak, a Salamon fiának, a Júda királyának, és az egész Júda és Benjámin házának, és a többi népnek, mondván:

23 скажи Ровоаму, сыну Соломонову, царю Иудейскому, и всему домуИудину и Вениаминову и прочему народу:

23. Скажи Робоамові Соломоненкові, цареві Юдиному, й всьому домові Юдиному й Беняминовому так:

24. Näin sanoo Herra: Älkää menkö sotimaan veljiänne, israelilaisia, vastaan. Palatkaa kukin kotiinne, sillä minä olen sallinut tämän tapahtua.' Niin he kuulivat Herran sanaa, kääntyivät takaisin ja menivät pois Herran sanan mukaan.

24. Näin sanoo Herra: älkäät menkö sotimaan teidän veljiänne Israelin lapsia vastaan. Palatkaan jokainen kotiansa; sillä se on minulta tapahtunut. Ja he kuulivat Herran sanan ja palasivat menemään Herran sanan jälkeen.

24. Näitä sano HERra: älkät mengö sotiman teidän weljejän Israelin lapsia wastan palaitcan jocainen cotians: sillä se on minulda tapahtunut. Ja he cuulit HERran sanan ja palaisit menemän HERran sanan jälken.

24 Jehovah says thus, You* will not go up, nor fight against your* brothers the sons of Israel. Return every man to his house, for this thing is of me. So they listened to the word of Jehovah and returned and went their way according to the word of Jehovah.

24. Thus saith the LORD, Ye shall not go up, nor fight against your brethren the children of Israel: return every man to his house; for this thing is from me. They hearkened therefore to the word of the LORD, and returned to depart, according to the word of the LORD.

24. Saaledes sagde Herren: I skulle ikke drage op og ej stride imod eders Brødre? Israels Børn, vender tilbage hver til sit Hus, thi denne Handel er sket af mig; og de adløde Herrens Ord og vendte tilbage for at gaa bort efter Herrens Ord.

24. Detta säger Herren: I skolen icke draga upp, och strida emot edra bröder Israels barn; hvar och en gånge åter hem; ty detta är skedt af mig. Och de lydde Herrans ord, och vände om, och gingo sin väg, såsom Herren sagt hade.

24. Nenda ütleb Jehowa: Teie ei pea mitte üllesminnema egga söddima omma wendade Israeli laste wasto; minge taggasi iggamees omma koio, sest sesinnane assi on minno käest sündinud: ja nemmad wötsid Jehowa sanna kuulda ja läksid taggasi Jehowa sanna järrele.

24. ‘Taip sako Viešpats: ‘Neikite ir nekariaukite su savo broliais izraelitais. Kiekvienas grįžkite į savo namus, nes tai atėjo iš manęs’ ‘‘. Jie pakluso Viešpaties žodžiui ir grįžo, kaip Viešpats liepė.

24. So spricht der HERR: Ihr sollt nicht hinaufziehen und streiten wider eure Brüder, die Kinder Israel; jedermann gehe wieder heim; denn solches ist von mir geschehen. Und sie gehorchten dem Wort des HERRN und kehrten um, daß sie hingingen, wie der Herr gesagt hatte.

24. Ainsi a dit l'Éternel: Vous ne monterez point et vous ne combattrez point contre vos frères, les enfants d'Israël. Retournez-vous-en, chacun dans sa maison, car ceci vient de moi. Et ils obéirent à la parole de l'Éternel, et ils s'en retournèrent, selon la parole de l'Éternel.

24. Así dijo Jehová: No vayáis, ni peléeis contra vuestros hermanos los hijos de Israel: volvéos cada uno a su casa; porque este negocio yo lo he hecho. Y ellos oyeron la palabra de Dios, y volviéronse, y fuéronse, conforme a la palabra de Jehová.

24 Zo zegt de HEERE: Gij zult niet optrekken, noch strijden tegen uw broederen, de kinderen Israels; een ieder kere weder tot zijn huis, want deze zaak is van Mij geschied. En zij hoorden het woord des HEEREN, en keerden weder, om weg te trekken naar het woord des HEEREN.

24. Tak mówi Pan: Nie wychodźcie, ani walczcie z bracią swoją, synmi Izraelskimi; wróćcie się każdy do domu swego: albowiem odemnie się ta rzecz stała. I usłuchali rozkazania Paóskiego, a wrócili się, aby odeszli według słowa Paóskiego.

24. Azt mondja az Úr: Fel ne menjetek, és ne hadakozzatok a ti atyátokfiai ellen, az Izráel ellen; térjetek meg kiki a maga házába, mert [13†] én tőlem lett e dolog. És ők engedének az Úr beszédének, és visszatérvén, elmenének az Úr beszéde szerint.

24 так говорит Господь: не ходите и не начинайте войны с братьями вашими, сынами Израилевыми; возвратитесь каждый в дом свой,ибо от Меня это было. И послушались они слова Господня и пошли назад по слову Господню.

24. Тако глаголе Господь: Не виступайте на війну проти ваших братів, синів Ізрайлевих; вертайся кожен додому: від мене бо так сталося. І послухали вони слова Господнього, й вернулись з дороги, по слову Господньому.

25. Mutta Jerobeam linnoitti Sikemin Efraimin vuoristossa ja asettui sinne. Sitten hän lähti sieltä ja linnoitti Penuelin.

25. Ja Jerobeam rakensi Sikemin Ephraimin vuorelle ja asui siinä, ja läksi sieltä ja rakensi Pnuelin.

25. JA Jerobeam rakensi Sichemin Ephraimin wuorelle ja asui siellä ja käwi sieldä ja rakensi Penuelin.

25 Then Jeroboam built Shechem in the hill-country of Ephraim and dwelt in it. And he went out from there and built Penuel.

25. Then Jeroboam built Shechem in mount Ephraim, and dwelt therein; and went out from thence, and built Penuel.

25. Og Jeroboam byggede Sikem paa Efraims Bjerg og boede derudi, og han drog ud derfra og byggede Pnuel.

25. Men Jerobeam byggde Sichem på Ephraims berg, och bodde deruti, och drog dädan ut, och byggde Pnuel.

25. Ja Jarobeam ehhitas Sekemi ülles Ewraimi mäe peäle ja ellas seäl, ja läks seält wälja ja ehhitas Penueli ülles.

25. Jeroboamas pastatydino Sichemą Efraimo kalnyne ir ten apsigyveno. Iš ten išėjęs jis pastatė Penuelio miestą.

25. Jerobeam aber baute Sichem auf dem Gebirge Ephraim und wohnte darin, und zog von da heraus und baute Pnuel.

25. Or Jéroboam bâtit Sichem en la montagne d'Éphraïm et y habita; puis il sortit de là et bâtit Pénuël.

25. Y reedificó Jeroboam a Siquem en el monte de Efraim, y habitó en ella: y saliendo de allí reedificó a Fanuel.

25 Jerobeam nu bouwde Sichem op het gebergte van Efraim, en woonde daarin, en toog van daar uit, en bouwde Penuel.

25. Potem zbudował Jeroboam Sychem na górze Efraim, i mieszkał w nim, a stamtąd wyszedłszy pobudował Fanuel.

25. Jeroboám pedig megépíté Síkemet az Efraim hegyén, és abban lakék; és onnét kimenvén, építé [14†] Pénuelt.

25 И обстроил Иеровоам Сихем на горе Ефремовой и поселился в нем;оттуда пошел и построил Пенуил.

25. І укріпив Еробоам Сихем на Ефраїм-горах та й осївся там; потім вийшов звідти й укріпив Пенуїл.

26. Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle.

26. Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: nyt valtakunta tulee Davidin huoneelle jälleen:

26. JA Jerobeam ajatteli sydämesäns nyt waldacunda tule Dawidin huonelle jällens.

26 And Jeroboam said in his heart, Now the kingdom will return to the house of David.

26. And Jeroboam said in his heart, Now shall the kingdom return to the house of David:

26. Og Jeroboam tænkte i sit Hjerte: Nu maatte Riget vende tilbage til Davids Hus.

26. Men Jerobeam tänkte i sitt hjerta: Nu varder riket fallandes till Davids hus igen;

26. Ja Jarobeam mötles ommas süddames: se kunningriik saab nüüd Taweti suggu kätte taggasi:

26. Jeroboamas sakė savo širdyje: ‘‘Karalystė gali sugrįžti Dovydo namams.

26. Jerobeam aber gedachte in seinem Herzen: Das Königreich wird nun wieder zum Hause David fallen.

26. Et Jéroboam dit en son cœur: Le royaume pourrait bien maintenant retourner à la maison de David.

26. Y dijo Jeroboam en su corazon: Ahora se volverá el reino a la casa de David,

26 En Jerobeam zeide in zijn hart: Nu zal het koninkrijk weder tot het huis van David keren.

26. I rzekł Jeroboam w sercu swem: Wnetby się wróciło królestwo do domu Dawidowego.

26. És monda Jeroboám az ő szívében: Majd visszatér ez ország a Dávid házához;

26 И говорил Иеровоам в сердце своем: царство может опять перейти к дому Давидову;

26. Еробоам же думав сам собі: Царство може відпасти назад до дому Давидового;

27. Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puolelle; ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo.

27. Jos tämä kansa menee Jerusalemiin uhraamaan Herran huoneesen, ja tämän kansan sydän kääntyy jälleen herransa Rehabeamin Juudan kuninkaan puoleen; niin he tappavat minun ja palajavat jälleen Rehabeamin Juudan kuninkaan tykö.

27. Jos tämä Canssa mene Jerusalemijn uhraman HERran huoneseen ja tämän Canssan sydän käändy jällens heidän Herrans Rehabeamin Judan Cuningan puoleen nijn he tappawat minun ja palajawat jällens Rehabeamin Judan Cuningan tygö.

27 If this people go up to offer sacrifices in the house of Jehovah at Jerusalem, then the heart of this people will turn again to their lord, even to Rehoboam king of Judah. And they will kill me and return to Rehoboam king of Judah.

27. If this people go up to do sacrifice in the house of the LORD at Jerusalem, then shall the heart of this people turn again unto their lord, even unto Rehoboam king of Judah, and they shall kill me, and go again to Rehoboam king of Judah.

27. Dersom dette Folk skal gaa op at gøre Offer i Herrens Hus i Jerusalem, saa maatte dette Folks Hjerte vende tilbage til deres Herre, til Roboam, Judas, Konge, ja de maatte slaa mig ihjel og vende tilbage til Roboam, Judas Konge.

27. Om detta folk skall gå ditupp, till att offra i Herrans hus i Jerusalem, och detta folkets hjerta varder sig vändandes till deras herra Rehabeam, Juda Konung, och slå mig ihjäl, och falla igen till Rehabeam, Juda Konung.

27. Kui rahwas ülleslähhäb ohwrid ohwerdama Jehowa koias Jerusalemmas, ja sellesinnatse rahwa südda pörab omma issanda pole, Juda kunninga Reabeami pole: siis tapwad nemmad mind ärra ja pöörwad Juda kunninga Reabeami pole.

27. Jei šita tauta eis aukoti į Viešpaties namus Jeruzalėje, tai žmonių širdys atsigręš į jų valdovą, į Judo karalių Roboamą, ir jie, nužudę mane, sugrįš pas Judo karalių Roboamą’‘.

27. Wenn dies Volk soll hinaufgehen, Opfer zu tun in des HERRN Hause zu Jerusalem, so wird sich das Herz dieses Volkes wenden zu ihrem Herrn Rehabeam, dem König Juda's, und sie werden mich erwürgen und wieder zu Rehabeam, dem König Juda's, fallen.

27. Si ce peuple monte pour faire des sacrifices dans la maison de l'Éternel à Jérusalem, le cœur de ce peuple se tournera vers son seigneur Roboam, roi de Juda; ils me tueront, et ils retourneront à Roboam, roi de Juda.

27. Si este pueblo subiere a sacrificar a la casa de Jehová en Jerusalem; porque el corazón de este pueblo se convertirá a su señor Roboam, rey de Judá, y matarme han, y tornarse han a Roboam rey de Judá.

27 Zo dit volk opgaan zal om offeranden te doen in het huis des HEEREN te Jeruzalem, zo zal het hart dezes volks tot hun heer, tot Rehabeam, den koning van Juda, wederkeren; ja, zij zullen mij doden, en tot Rehabeam, den koning van Juda, wederkeren.

27. Gdyby chadzał ten lud sprawować ofiary do domu Paóskiego do Jeruzalemu, i obróciłoby się serce ludu tego do pana swego, do Roboama, króla Judzkiego, a zabiwszy mię, wróciliby się do Roboama, króla Judzkiego.

27. Ha felmegy a nép, hogy áldozatot tegyen Jeruzsálemben az Úrnak házában; e népnek szíve az ő urához, Roboámhoz, a Júda királyához hajol, és engem megölnek, [15†] és visszatérnek Roboámhoz, a Júda királyához.

27 если народ сей будет ходить в Иерусалим для жертвоприношения в доме Господнем, то сердце народа сего обратится к государю своему, к Ровоаму, царю Иудейскому, и убьют они меня и возвратятся к Ровоаму, царю Иудейскому.

27. Як сей нарід ходити ме в Ерусалим приносити жертви в Господньому храму, так серця сього народу стануть прихилятись знов до свого пана Робоама, царя Юдиного, і вони вбють мене, та й вернуть ся знов до Робоама, царя Юдиного.

28. Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta.

28. Ja kuningas piti neuvon ja teki kaksi kultaista vasikkaa; ja hän sanoi heille: teidän on työläs mennä Jerusalemiin, katso, tässä on sinun Jumalas, Israel, joka sinun on johdattanut Egyptin maalta.

28. Ja Cuningas piti neuwon ja teki caxi cullaista wasickata ja sanoi heille: teidän on työläs mennä Jerusalemijn cadzo täsä on sinun Jumalas Israel joca sinun on johdattanut Egyptin maalda.

28 Upon it the king took counsel and made two calves of gold. And he said to them, It is too much for you* to go up to Jerusalem. Behold your gods, O Israel, which brought you up out of the land of Egypt.

28. Whereupon the king took counsel, and made two calves of gold, and said unto them, It is too much for you to go up to Jerusalem: behold thy gods, O Israel, which brought thee up out of the land of Egypt.

28. Derfor holdt Kongen et Raad og gjorde to Guldkalve; og han sagde til dem: Det er eder for meget at gaa op til Jerusalem; se dine Guder, Israel! som førte dig op af Ægyptens Land.

28. Och Konungen höll ett råd, och gjorde två gyldene kalfvar, och sade till dem: Det är eder för tungt gå upp till Jerusalem; si, der är din gud, Israel, som dig utur Egypti land fört hafver;

28. Ja kunningas piddas nou ja teggi kaks kuld-wassikast, ja ütles nende rahwa wasto: Sest saab teile kül, et ei olle tarwis üllesmiñna Jerusalemma; wata Israel, siin on sinno Jummal , kes sind Egiptusse-maalt on ärratonud.

28. Karalius pasitaręs padirbdino du auksinius veršius ir tarė tautai: ‘‘Per toli jums eiti į Jeruzalę. Izraeli, štai tavo dievai, kurie tave išvedė iš Egipto žemės’‘.

28. Und der König hielt einen Rat und machte zwei goldenen Kälber und sprach zu ihnen: es ist euch zuviel, hinauf gen Jerusalem zu gehen; siehe, da sind deine Götter, Israel, die dich aus Ägyptenland geführt haben.

28. Et le roi, ayant pris conseil, fit deux veaux d'or et dit au peuple: C'est trop pour vous de monter à Jérusalem. Voici tes dieux, ô Israël, qui t'ont fait monter hors du pays d'Égypte!

28. Y habido consejo, el rey hizo dos becerros de oro, y díjoles: Harto habéis subido a Jerusalem, he aquí tus dioses, oh Israel, que te hicieron subir de la tierra de Egipto.

28 Daarom hield de koning een raad, en maakte twee gouden kalveren; en hij zeide tot hen: Het is ulieden te veel om op te gaan naar Jeruzalem; zie uw goden, o Israel, die u uit Egypteland opgebracht hebben.

28. Przetoż naradziwszy się król, uczynił dwóch cielców złotych, i mówił do ludu: Dosycieście się nachodzili do Jeruzalemu; oto bogowie twoi, o Izraelu, którzy cię wywiedli z ziemi Egipskiej.

28. Tanácsot tartván azért a király, csináltata két arany borjút, és monda nékik: Sok néktek Jeruzsálembe felmennetek: Ímhol vannak a te isteneid, [16†] óh Izráel, a kik téged kihoztak Égyiptomnak földéből.

28 И посоветовавшись царь сделал двух золотых тельцов и сказал народу : не нужно вам ходить в Иерусалим; вот боги твои, Израиль, которые вывели тебя из земли Египетской.

28. І порадившись, виготовив два золоті бички й промовив до народу: Не треба вам ходити в Ерусалим; ось тобі власні боги, Ізраїлю, що вивели тебе з Египту.

29. Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin.

29. Ja pani niistä yhden Beteliin, ja toisen pani hän Daniin.

29. Ja pani nijstä yhden BethElijn ja sen toisen Danijn.

29 And he set the one in Bethel and the other he put in Dan.

29. And he set the one in Bethel, and the other put he in Dan.

29. Og han satte den ene i Bethel, og den anden satte han i Dan.

29. Och satte endera i BethEl, och den andra i Dan.

29. Ja ta panni teist Peteli, ja teist panni ta Tani liñna.

29. Jis pastatė vieną Betelyje, o kitą­ Dane.

29. Und er setzte eins zu Beth-El, und das andere tat er gen Dan.

29. Et il en mit un à Béthel, et plaça l'autre à Dan.

29. Y puso el uno en Betel, y el otro puso en Dan.

29 En hij zette het ene te Beth-el, en het andere stelde hij te Dan.

29. I postawił jednego w Betel, a drugiego postawił w Dan.

29. És az egyiket helyhezteté [17†] Béthelbe, a másikat pedig Dánba.

29 И поставил одного в Вефиле, а другого в Дане.

29. І поставив одно в Бетелї, друге ж у Данї.

30. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka.

30. Ja se asia joutui synniksi; sillä kansa meni sen yhden eteen hamaan Daniin.

30. Ja se asia joudui synnixi: sillä Canssa meni sen yhden eteen haman Danijn.

30 And this thing became a sin, for the people went (to worship) before the one, even to Dan.

30. And this thing became a sin: for the people went to worship before the one, even unto Dan.

30. Og denne Gerning blev til Synd; og Folket lige til Dan gik hen til en af dem.

30. Och det vardt till synd; ty folket gick bort för dem ena, allt intill Dan.

30. Ja se assi sai pattuks, et rahwas läksid ühhe wassika ette Tanist sadik.

30. Tai tapo nuodėme, nes tauta eidavo net į Daną jų garbinti.

30. Und das geriet zur Sünde; denn das Volk ging hin vor das eine bis gen Dan.

30. Et ce fut une occasion de péché; car le peuple alla même, devant l'un des veaux, jusqu'à Dan.

30. Y esto fué ocasión de pecado: porque el pueblo iba delante del uno hasta Dan.

30 En deze zaak werd tot zonde; want het volk ging heen voor het ene, tot Dan toe.

30. I było to pobudką do grzechu, bo chadzał lud do jednego z tych bogów aż do Dan,

30. És e dolog nagy [18†] bűnnek lett az okozója, mert a nép felment az egyik elé egészen Dánig.

30 И повело это ко греху, ибо народ стал ходить к одному из них , даже в Дан.

30. Та се довело до гріха, бо народ почав ходити до одного з тих, навіть аж у Дан.

31. Hän rakensi myös uhrikukkulatemppeleitä ja teki kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä.

31. Niin teki hän myös huoneen kukkulalle ja teki papit halvimmista kansan seasta, jotka ei Levin lapsia olleet.

31. Nijn teki hän myös huonen cuckulalle ja teki Papit halwimmist Canssan seast jotca ei Lewin lapsist ollet.

31 And he made houses of high places and made priests from among all the people who were not of the sons of Levi.

31. And he made an house of high places, and made priests of the lowest of the people, which were not of the sons of Levi.

31. Han gjorde Huset paa Højene og gjorde Præster af Folket i Flæng, som ikke vare af Levi Børn.

31. Han gjorde också ett höjdars hus, och gjorde Prester utaf de ringesta i folket, de icke af Levi barnom voro.

31. Ja ta teggi ühhe körge paikade koia, ja teggi preestrid alwa rahwa seast, kes ei olnud Lewi lastest.

31. Jeroboamas pastatydino šventyklą aukštumose ir paskyrė kunigų iš žmonių, kurie nebuvo Levio sūnūs.

31. Er machte auch ein Haus der Höhen und machte Priester aus allem Volk, die nicht von den Kindern Levi waren.

31. Il fit aussi des maisons dans les hauts lieux; et il établit des sacrificateurs pris de tout le peuple et qui n'étaient pas des enfants de Lévi.

31. Hizo también casa de altos, e hizo sacerdotes parte del pueblo que no eran de los hijos de Leví.

31 Hij maakte ook een huis der hoogten; en maakte priesteren van de geringsten des volks, die niet waren uit de zonen van Levi.

31. Uczynił też dom na wyżynach, i postanowił kapłany niektóre z pospólstwa, którzy nie byli z synów Lewiego.

31. Azután felállítá a magas helyek templomát, és papokat [19†] szerze a nép aljából, a kik nem voltak a Lévi fiai közül.

31 И построил он капище на высоте и поставил из народа священников, которые не были из сынов Левииных.

31. І побудував він божницї на горах, і приставив жерцями яких небудь людей, що не були з синів Левіїних.

32. Ja Jerobeam laittoi juhlan kahdeksannessa kuussa, kuukauden viidentenätoista päivänä, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille; niin hän teki Beetelissä ja uhrasi niille vasikoille, jotka hän oli teettänyt. Ja tekemiänsä uhrikukkulapappeja hän asetti virkaan Beeteliin.

32. Ja Jerobeam teki juhlan viidentenätoistakymmenentenä päivänä, kahdeksantena kuukautena, niin kuin Juudan juhlapäivän, ja uhrasi alttarilla. Niin hän myös teki Betelissä, uhraten vasikoille, jotka hän tehnyt oli. Ja hän toimitti Betelin papit kukkuloille, jotka hän tehnyt oli.

32. Ja hän teki juhlan wijdendenätoistakymmendenä päiwänä cahdexandena Cuucautena nijncuin Judan juhlapäiwän ja uhrais Altarilla. Nijn hän myös teki BethElis uhraten wasicoille jotca hän tehnyt oli. Ja hän toimitti BethElin Papit cuckuloille jotca hän tehnyt oli.

32 And Jeroboam made a feast in the eighth month, on the fifteenth day of the month, like the feast that is in Judah and he went up to the altar. So he did in Bethel, sacrificing to the calves that he had made. And he placed in Bethel the priests of the high places that he had made.

32. And Jeroboam ordained a feast in the eighth month, on the fifteenth day of the month, like unto the feast that is in Judah, and he offered upon the altar. So did he in Bethel, sacrificing unto the calves that he had made: and he placed in Bethel the priests of the high places which he had made.

32. Og Jeroboam gjorde en Højtid i den ottende Maaned paa den femtende Dag i Maaneden ligesom Højtiden, som var i Juda, og ofrede paa Alteret; saaledes gjorde han i Bethel for at ofre til Kalvene, som han havde gjort; og han beskikkede Præster i Bethel til Høj ene, som han havde gjort.

32. Och han gjorde en högtid, på femtonde dagen i åttonde månadenom, såsom den högtiden i Juda, och offrade på altarena. Så gjorde han i BethEl, att man offrade kalfvomen, som han gjort hade; och skickade i BethEl Prester till höjderna, som han gjort hade;

32. Ja Jarobeam seädis Pühha wieteistkümnemal kahheksama ku päwal, otsekui se Pühha, mis Juda maal olli, ja ohwerdas altari peäl: nisammoti teggi ta Petelis, et ta ohwerdas wassikattele, mis ta teinud, ja seädis Petelis preestrid körge paikade tarwis, mis ta teinud.

32. Aštuntojo mėnesio penkioliktą dieną Jeroboamas paskelbė šventę, panašią į tą, kurią švęsdavo Jude, ir aukojo ant aukuro. Taip jis darė Betelyje aukodamas veršiams, kuriuos padirbdino, ir Betelio aukštumoms, kurias įrengė, paskyrė kunigus.

32. Und er machte ein Fest am fünfzehnten Tage des achten Monats wie das Fest in Juda und opferte auf dem Altar. So tat er zu Beth-El, daß man den Kälbern opferte, die er gemacht hatte, und stiftete zu Beth-El die Priester der Höhen, die er gemacht hatte,

32. Et Jéroboam fit une fête au huitième mois, le quinzième jour du mois, comme la fête qu'on célébrait en Juda, et il offrit des sacrifices sur l'autel. Il fit ainsi à Béthel, sacrifiant aux veaux qu'il avait faits; et il établit à Béthel les sacrificateurs des hauts lieux qu'il avait faits.

32. E instituyó Jeroboam solemnidad en el mes octavo, a los quince del mes, conforme a la solemnidad que se celebraba en Judá: y sacrificó sobre altar, así hizo en Betel sacrificando a los becerros que hizo. Y ordenó en Betel sacerdotes de los altos que él había hecho.

32 En Jerobeam maakte een feest in de achtste maand, op den vijftienden dag der maand, gelijk het feest, dat in Juda was, en offerde op het altaar; van gelijken deed hij te Beth-el, offerende den kalveren, die hij gemaakt had; hij stelde ook te Beth-el priesteren der hoogten, die hij gemaakt had.

32. Nadto ustanowił Jeroboam święto uroczyste miesiąca ósmego, piętnastego dnia tegoż miesiąca, nakształt święta, które obchodzono w Judzie, i ofiarował na ołtarzu. Toż uczynił w Betel, ofiarując cielcom, które był uczynił; postanowił też kapłany w Betel na wyżynach, które był poczynił.

32. És szerze Jeroboám egy ünnepet is a nyolczadik hónapban, a hónap tizenötödik napján, a Júdabeli ünnep módja szerint, és áldozék az oltáron. Hasonlóképen cselekedék Béthelben is, áldozván a borjúknak, a melyeket csinált vala, és szerze Béthelben papokat a magaslatokhoz, a melyeket csinált vala.

32 И установил Иеровоам праздник в восьмой месяц, в пятнадцатый день месяца, подобный тому празднику, какой был в Иудее, и приносил жертвы на жертвеннике; то же сделал он в Вефиле, чтобы приносить жертву тельцам, которых сделал. И поставил в Вефиле священников высот, которые устроил,

32. І постановив Еробоам сьвято на пятнайцятий день восьмого місяця, похоже на те сьвято, що справляли в Юдеї, й приносив жертви сам на жертівнику. Так само чинив в Бетелї, щоб приносити жертву бикам, що їх поробив, і понастановляв у Бетелї жерцїв для божниць, що їх построїв.

33. Hän nousi sille alttarille, jonka oli teettänyt Beeteliin, viidentenätoista päivänä kahdeksatta kuuta, jonka kuukauden hän oli omasta päästään keksinyt. Hän laittoi silloin juhlan israelilaisille ja nousi alttarille polttamaan uhreja.

33. Ja hän uhrasi alttarilla, (jonka hän Beteliin tehnyt oli) viidentenätoistakymmenentenä päivänä kahdeksantena kuukautena, jonka hän sydämessänsä ajatellut oli. Ja teki Israelin lapsille juhlan, ja uhrasi alttarilla suitsutukseksi.

33. Ja hän uhrais sillä Altarilla (jonga hän BethElijn tehnyt oli) sinä wijdendenätoistakymmendenä päiwänä cahdexandena Cuucautena jonga hän sydämesäns ajatellut oli. Ja teki Israelin lapsille juhlia ja uhrais Altarilla suidzutuxexi.

33 And he went up to the altar which he had made in Bethel on the fifteenth day in the eighth month, even in the month which he had devised of his own heart. And he made a feast for the sons of Israel and went up to the altar to burn incense.

33. So he offered upon the altar which he had made in Bethel the fifteenth day of the eighth month, even in the month which he had devised of his own heart; and ordained a feast unto the children of Israel: and he offered upon the altar, and burnt incense.

33. Og han ofrede paa Alteret, som han havde gjort i Bethel, paa den femtende Dag i den ottende Maaned, i Maaneden, som han havde optænkt af sit eget Hjerte, og gjorde en Højtid for Israels Børn og ofrede paa Alteret til at gøre Røgelse.

33. Och offrade på altaret, som han gjort hade i BethEl, på femtonde dagen i åttonde månadenom, hvilken han utu sitt hjerta upptänkt hade; och gjorde Israels barnom högtider, och offrade på altaret, det man röka skulle.

33. Ja ta ohwerdas se altari peäl, mis ta Peteli olli teinud, wieteistkümnemal kahheksama ku päwal, sel kuul, mis ta ommast peast olli töstnud, ja seädis Israeli lastele Pühha, ja ohwerdas ja suitsetas seäl altari peäl.

33. Jis aukojo ant aukuro, kurį pastatė Betelyje, aštunto mėnesio penkioliktą dieną­dieną, kurią jis sumanė savo širdyje, ir paskelbė šventę izraelitams. Ir jis aukojo ant aukuro bei degino smilkalus.

33. und opferte auf dem Altar, den er gemacht hatte zu Beth-El, am fünfzehnten Tage des achten Monats, welchen er aus seinem Herzen erdacht hatte, und machte den Kindern Israel ein Fest und opferte auf dem Altar und räucherte.

33. Et le quinzième jour du huitième mois, du mois qu'il avait imaginé de lui-même, il offrit des sacrifices sur l'autel qu'il avait fait à Béthel, et il fit une fête pour les enfants d'Israël, et monta sur l'autel pour offrir le parfum.

33. Y sacrificó sobre el altar que él había hecho en Betel a los quince del mes octavo, el mes que él había inventado de su corazon; e hizo fiesta a los hijos de Israel, y subió al altar para quemar olores.

33 En hij offerde op het altaar, dat hij te Beth-el gemaakt had, op den vijftienden dag der achtste maand, der maand, dewelke hij uit zijn hart verdacht had; zo maakte hij den kinderen Israels een feest, en offerde op dat altaar, rokende.

33. I sprawował też ofiary na ołtarzu, który był uczynił w Betel, piętnastego dnia miesiąca ósmego, onegoż miesiąca, który był wymyślił w sercu swojem; i uczynił święto uroczyste synom Izraelskim, a przystąpił do ołtarza, aby kadził.

33. És áldozék azon az oltáron is, a melyet Béthelben állított fel, a nyolczadik hónap tizenötödik napján, abban a hónapban, a melyet az ő szívében gondolt vala; és ünnepet szerze az Izráel fiainak, és felméne az oltárra, hogy jóillatot szerezzen.

33 и принес жертвы на жертвеннике, который он сделал в Вефиле, в пятнадцатый день восьмого месяца, месяца, который он произвольно назначил; и установил праздник для сынов Израилевых, и подошел к жертвеннику, чтобы совершить курение.

33. І принїс жертви на жертівнику, що построїв у Бетелї, в пятнайцятий день восьмого місяця, місяця, що його по своїй волї назначив, і встановив сьвято для синів Ізрайлевих, і підійшов ід жертівникові, щоб запалити кадило.