TUOMARIEN KIRJA
577
I. Ja yksi mies oli Ephraimin
vuorelta, nimeltä Miika.
2. Hän sanoi äidillensä: ne tu-
hannen ja sata hopiapenninkiä,
jotka sinulta otettiin, joiden täh-
den sinä kirosit ja puhuit minun
korvaini kuullen: katso, ne ovat
minun tykönäni, minä ne otin.
Silloin sanoi hänen äitinsä: siu-
nattu olet sinä, minun poikani,
Herralle.
3. Niin antoi hän äidillensä ne
tuhannen ja sata hopiapenninkiä
jälleen. Ja hänen äitinsä sanoi:
minä pyhitin kokonansa sen ra-
han Herralle minun kädestäni
poikani edestä, tehdä kaivettua
ja valettua kuvaa; ja nyt annan
minä sinulle sen jällensä.
4. Mutta hän antoi sen rahan
äidillensä jälleen. Ja hänen äitin-
sä otti kaksisataa hopiapenninkiä
ja antoi ne hopiasepälle; hän te-
ki kaivetun ja valetun kuvan, jo-
ka sitte oli Miikan huoneessa.
5. II. Ja Miikalla oli Jumalan
huone, ja hän teki päällisvaat-
teen ja epäjumalan kuvat, ja
täytti yhden poikansa kädet, ja
hän oli hänen pappinsa.
6. Silloin ei ollut kuningasta Is-
raelissa, ja itsekukin teki niinkuin
heille näkyi hyväksi.
7. Mutta nuorukainen oli Juudan
Betlehemistä, Juudan sukukun-
nasta, ja se oli Leviläinen, joka
oli siellä muukalaisena.
8. Hän meni Betlehemistä Juu-
dan kaupungista vaeltamaan,
kuhunka hän joutuis. Ja kuin
hän tuli Ephraimin vuorelle Mii-
kan huoneesen, vaeltain,
9. Kysyi Miika häneltä: mistäs
tulet? Leviläinen vastasi: minä
olen Leviläinen Betlehemistä
Juudan maalta, ja vaellan, ku-
hunka minä parhain taidan.
10. Miika sanoi hänelle: ole mi-
nun tykönäni. Sinun pitää ole-
man minun isäni ja pappini, ja
minä annan sinulle vuosi vuodel-
ta kymmenen hopiapenninkiä ja
määrätyt vaatteet ja elatukses;
ja Leviläinen meni hänen kans-
sansa.
11. Ja Leviläinen rupesi olemaan
sen miehen tykönä, ja hän piti
sen nuorukaisen niinkuin yhden
pojistansa.
12. Ja Miika täytti Leviläisen kä-
den, että hän oli hänen pappin-
sa, ja hän asui Miikan huonees-
sa.
13. Ja Miika sanoi: nyt minä tie-
