TUOMARIEN KIRJA
580
otti sekä päällisvaatteen, pyhyy-
den ja kuvan, ja meni kansan
keskelle.
21. Ja kuin he käänsivät itsensä
ja menivät matkaansa, asettivat
he pienet lapset ja karjan ja
kaikkein kalliimmat tavaransa,
menemään edellänsä.
22. Kuin he olivat taamma jou-
tuneet Miikan huoneesta, ko-
koontuivat ne miehet, jotka niis-
sä huoneissa olivat, jotka olivat
Miikan huoneen tykönä, ja ajoi-
vat Danin lapsia takaa,
23. Ja huusivat Danin lapsille; ja
he käänsivät kasvonsa ja sanoi-
vat Miikalle: mikä sinun on, ettäs
niin huudat?
24. Hän vastasi: te olette otta-
neet minun jumalani, jotka minä
tehnyt olen, ja papin, ja men-
neet matkaanne: ja mitä minulla
nyt enää on? Ja te sanotte vielä
sitte minulle: mikä sinun on?
25. Mutta Danin lapset sanoivat
hänelle: älä anna ääntäs kuulua
meidän tykönämme, ettei vihai-
set miehet lankeaisi teidän pääl-
lenne, ja sinä hukutat sielus ja
huonees sielut.
26. Niin Danin lapset menivät
matkaansa. Ja kuin Miika näki
heidät häntä väkevämmäksi,
käänsi hän itsensä ja palasi
huoneesensa.
27. III. Mutta he ottivat sen mitä
Miika tehnyt oli ja papin, joka
hänellä oli, ja tulivat Laikseen,
levollisen ja suruttoman kansan
päälle, ja löivät heitä miekan te-
rällä, ja polttivat kaupungin.
28. Ja ei yksikään ollut, joka
heitä autti, sillä he olivat kauka-
na Zidonista, ja ei ollut heillä
kenenkään kanssa tekemistä: ja
he olivat siinä laaksossa, joka
on BetRehobin tykönä; niin ra-
kensivat he kaupungin, ja asuivat
siinä;
29. Ja kutsuivat kaupungin ni-
men Dan, isänsä Danin nimeltä,
joka Israelista oli syntynyt, vaik-
ka se kaupunki ennen muinen
kutsuttiin Lais.
30. Ja Danin lapset panivat heil-
lensä sen kuvan ylös*, ja Jona-
tan Gersomin poika, Manassen
pojan, ja hänen poikansa olivat
papit** Danilaisten sukukunnas-
sa, siihenasti että he vietiin van-
kina maalta pois+,
31. Ja he panivat keskellensä
Miikan kuvan, jonka hän tehnyt
oli, niinkauvan kuin Jumalan
