TUOMARIEN KIRJA
583
he pesivät jalkansa, söivät ja joi-
vat.
22. Ja kuin he rupesivat sydä-
mestä iloitsemaan, ja katso,
kaupungista tulivat ilkiät miehet*,
ja piirittivät huoneen, ja löivät
oven päälle, ja sanoivat sille
vanhalle miehelle perheen isän-
nälle: anna se mies tänne ulos,
joka sinun huoneeses on tullut,
että me hänen tuntisimme+.
23. Mutta perheen isäntä meni
heidän tykönsä ja sanoi heille:
ei niin, hyvät veljeni, älkäät teh-
kö tätä pahaa tekoa, että tämä
mies on tullut minun huoneese-
ni, älkäät tehkö niin suurta tyh-
myyttä.
24. Katso, minulla on tytär, joka
vielä neitsy on, ja tällä on yksi
jalkavaimo, nämät minä tuon
teille, vaivataksenne heitä ja
tehdäksenne heille, mitä te tah-
dotte*; mutta tätä miestä vas-
taan älkäät osoittako niin kau-
heaa pahaa tekoa.
25. Mutta miehet ei tahtoneet
häntä kuulla; niin otti mies jal-
kavaimonsa ja talutti hänen ulos
heidän tykönsä, jonka he tunsi-
vat, ja käyttivät itsensä häpiälli-
sesti hänen kanssansa kaiken
yötä aina huomeneen asti; ja
päivän koittaissa päästivät he
hänen menemään.
26. Silloin tuli vaimo vähää en-
nen auringon nousemaa sen
huoneen oven eteen, jossa hä-
nen isäntänsä makasi, lankesi
maahan ja makasi siinä valkiaan
päivään asti.
27. III. Kuin hänen isäntänsä
huomeneltain nousi, avasi hän
huoneen oven ja meni ulos läh-
tien matkallensa; ja katso, hänen
jalkavaimonsa oli kaatunut maa-
han oven eteen, ja hänen käten-
sä oli kynnyksellä.
28. Ja hän sanoi hänelle: nouse
ja käykäämme; mutta ei hän mi-
tään vastannut; niin otti hän hä-
nen aasinsa päälle, valmisti it-
sensä ja matkusti kotiansa.
29. Kuin hän kotiansa tuli, otti
hän veitsen ja jakoi jalkavaimon-
sa kahteentoistakymmeneen
kappaleeseen kaikki lihoinensa ja
luinensa, ja lähetti ne kaikkiin
Israelin maan rajoihin.
30. Ja kaikki jotka sen näkivät,
sanoivat: ei ole senkaltaista ikä-
nä ennen tapahtunut eikä nähty,
siitä päivästä kuin Israelin lapset
tulivat Egyptin maalta niin tähän
