TUOMARIEN KIRJA
581
huone oli Silossa.
19. Luku.
I. Yhden Leviläisen jalkavaimon
pako ja palauttaminen. II. Sen
jalkavaimon kauhia häväistys Gi-
bealaisilta ja kuolema. III. Kuinka
Leviläinen ilmoittaa sen kauhian
työn Israelin sukukunnille.
I. Siihen aikaan ei ollut kunin-
gasta Israelissa*, ja yksi Leviläi-
nen oli muukalaisena Ephraimin
vuoren reunalla, ja otti itsellensä
jalkavaimon Juudan Betlehemis-
tä.
2. Ja hänen jalkavaimonsa teki
huorin hänen tykönänsä, ja
juoksi hänen tyköänsä isänsä
majaan Juudan Betlehemiin, ja
oli siellä neljä kuukautta.
3. Ja hänen miehensä matkusti
hänen peräänsä, puhuttelemaan
häntä ystävällisesti ja palautta-
maan tykönsä. Ja hänellä oli
palvelia ja kaksi aasia myötänsä.
Ja hän vei hänen isänsä huo-
neesen. Ja kuin vaimon isä näki
hänen, tuli hän iloiseksi ja meni
häntä vastaan.
4. Ja hänen appensa, vaimon
isä, pidätti hänen, että hän viipyi
hänen tykönänsä kolme päivää;
he söivät ja joivat, ja olivat siinä
yötä.
5. Neljäntenä päivänä olivat he
varhain ylhäällä, ja hän nousi ja
tahtoi matkaan lähteä, niin sanoi
vaimon isä vävyllensä: vahvista
sydämes leivän palalla, ja men-
käät sitte.
6. Ja he istuivat, söivät ja joivat
toinen toisensa kanssa. Niin sa-
noi vaimon isä hänelle: ole täs-
sä yötä, ja iloita sydämes.
7. Mutta hän nousi vaeltamaan,
vaan hänen appensa vaati hän-
tä, että hän oli siinä sen yön.
8. Viidentenä päivänä oli hän
aamulla varhain ylhäällä vaelta-
maan, ja vaimon isä sanoi: vir-
voita sydämes, ja hän viivytti
hänen siihenasti että päivä kului,
ja he söivät toinen toisensa
kanssa.
9. Ja mies nousi lähtemään
matkaan jalkavaimonsa ja palve-
liansa kanssa, mutta hänen ap-
pensa, vaimon isä, sanoi hänelle:
katsos, päivä on kulunut ja eh-
too on käsissä, olkaat tässä yö-
tä; katso, tässä on sinulla oltava
vielä nyt tämä päivä, ole tässä
