TUOMARIEN KIRJA
579
9. He sanoivat: nouskaat, käy-
käämme ylös heidän tykönsä;
sillä me olemme katselleet
maan, ja katso, se on sangen
hyvä: sentähden rientäkäät, äl-
käät olko hitaat menemään ja
omistamaan maata.
10. Kuin te tulette, niin te löy-
dätte suruttoman kansan, ja
maa on itsestänsä lavia: sillä
Jumala on antanut sen teidän
käsiinne, sen paikan, jossa ei
mitään puutu, mitä maan päällä
on.
11. II. Niin meni Danin sukukun-
nasta, Zorasta ja Estaolista, kuu-
sisataa miestä hyvin varustettui-
na sota-aseilla,
12. Ja menivät sinne ylös, ja
sioittivat itsensä Juudan Kirjat-
Jearimiin: siitä kutsutaan se
paikka Danin leiriksi* tähän päi-
vään asti; katso, se on Kirjat-
Jearimin takana.
13. Ja sieltä menivät he Eph-
raimin vuorelle ja tulivat Miikan
huoneen tykö.
14. Niin puhuivat ne viisi miestä,
jotka läksivät Laikseen maata
vakoomaan, ja sanoivat veljillen-
sä: ettekö te tiedä, että näissä
huoneissa on päällisvaate, py-
hyys, kuvat ja epäjumalat? Nyt
ajatelkaat, mitä te teette.
15. Ja he poikkesivat sinne ja
tulivat nuoren miehen Leviläisen
huoneesen, joka oli Miikan huo-
neessa, ja tervehtivät häntä ys-
tävällisesti.
16. Mutta ne kuusisataa sota-
aseilla varustettua miestä, jotka
olivat Danin lapsista, seisoivat
portilla.
17. Ja ne viisi miestä, jotka oli-
vat menneet vakoomaan maata,
menivät ylös ja tulivat sinne si-
sälle, ja ottivat kuvan, päällis-
vaatteen, pyhyyden ja epäjuma-
lan. Ja pappi seisoi portilla kuu-
densadan sota-aseilla varustet-
tuin miesten tykönä.
18. Kuin ne olivat tulleet Miikan
huoneesen ja ottivat kuvan,
päällisvaatteen, pyhyyden ja epä-
jumalat, sanoi pappi heille: mitä
te teette?
19. He vastasivat häntä: ole vaiti
ja pidä suus kiinni, ja tule mei-
dän kanssamme, ja ole meidän
isämme ja pappimme: onko se
parempi, ettäs olet pappi yhden
miehen huoneessa, kuin koko
sukukunnassa Israelissa?
20. Ja papin mieli oli hyvä, ja
