TUOMARIEN KIRJA
582
yö, että sydämes tulis iloiseksi.
Nouskaat aamulla varhain mat-
kallenne ja matkustakaat majoil-
lenne.
10. Mutta ei mies ollut yötä,
vaan nousi ja meni matkaansa,
ja lähestyi Jebusta, se on Jeru-
salem, ja kaksi hänen aasiansa
kannattaen kuormaa, ja hänen
jalkavaimonsa hänen kanssansa.
11. Kuin he tulivat Jebukseen
asti, oli päivä paljo kulunut, ja
palvelia sanoi isännällensä: poi-
ketkaamme Jebusilaisten kau-
punkiin ja olkaamme yötä siinä.
12. Mutta hänen isäntänsä sanoi
hänelle: en minä mene outoon
kaupunkiin, jotka ei ole Israelin
lapsia; vaan käykäämme edes-
päin Gibeaan asti.
13. Ja sanoi palveliallensa: käy
vahvasti, että me johonkuhun
paikkaan tulisimme yötä pitä-
mään, Gibeaan taikka Ramaan.
14. Ja he menivät ja vaelsivat,
ja aurinko joutui heiltä kovin
alas läsnä Gibeaa, joka on Ben-
Jaminissa.
15. II. Ja he menivät Gibeaan
olemaan yötä. Kuin hän sinne
tuli, istui hän kaupungin kujalle;
sillä ei siellä ollut yksikään, joka
heidät otti yöksi huoneesensa.
16. Ja katso, vanha mies tuli
pellolta ehtoona töistänsä, joka
myös itse oli Ephraimin vuorelta
ja oli Gibeassa muukalainen.
Mutta sen paikan kansa olivat
BenJaminilaisia.
17. Ja kuin hän nosti silmänsä,
näki hän oudon miehen kaupun-
gin kujalla; ja sanoi vanha mies
hänelle: kuhunka sinä tahdot? ja
mistä sinä tulet?
18. Hän vastasi häntä, sanoen:
me olemme tulleet Juudan Bet-
lehemistä ja menemme Eph-
raimin vuoren reunalle, josta mi-
nä olen kotoisin, ja vaelsin Juu-
dan Betlehemiin, vaan nyt minä
menen Herran huoneesen: ja ei
yksikään minua huoneesen kor-
jaa.
19. Meillä on olkia ja heiniä aa-
seillemme, ja leipää ja viinaa
minulle ja piialles, ja palvelialle
joka sinun palvelias kanssa on;
niin ettei meiltä mitään puutu.
20. Vanha mies sanoi: rauha ol-
koon sinulle! kaikkea mitä sinulta
puuttuu, on minulla; ainoasti älä
ole tässä kujalla yötä.
21. Ja hän vei hänen huonee-
sensa, ja antoi aaseille heiniä; ja
