TUOMARIEN KIRJA
570
vat silloin Israelia.
5. Niin Simson meni isänsä ja
äitinsä kanssa alas Timnatiin, ja
he tulivat Timnatin viinamäkein
tykö, ja katso, nuori jalopeura
tuli kiljuin häntä vastaan.
6. Ja Herran henki tuli voimalli-
seksi hänessä, ja hän repäisi
sen kappaleiksi*, niinkuin hän
olis vohlan reväissyt, ja ei ollut
mitään hänen kädessänsä; ja ei
hän sanonut isällensä eikä äidil-
lensä, mitä hän tehnyt oli.
7. Kuin hän sinne alas tuli, pu-
hutteli hän vaimoa, ja hän kel-
pasi Simsonille.
8. II. Ja muutamain päiväin pe-
rästä tuli hän jälleen ottamaan
häntä, ja poikkesi tieltä katso-
maan jalopeuran raatoa, ja kat-
so, kimalaispesä oli jalopeuran
raadossa ja hunajaa.
9. Ja hän otti sen käteensä tiel-
lä käydessänsä syödäksensä,
meni isänsä ja äitinsä tykö ja
antoi heidän myös sitä syödä;
mutta ei hän ilmoittanut hunajaa
ottaneensa jalopeuran raadosta.
10. Ja kuin hänen isänsä tuli
alas vaimon tykö, valmisti Sim-
son siellä häät, niinkuin nuoren
väen tapa oli.
11. Ja kuin he näkivät hänen,
antoivat he hänelle kolmekym-
mentä kansalaista, hänen ty-
könänsä olemaan.
12. Mutta Simson sanoi heille:
minä panen teidän eteenne ar-
voituksen, jos sen minulle seit-
semänä hääpäivänä oikein seli-
tätte ja arvaatte, niin minä an-
nan teille kolmekymmentä paitaa
ja kolmekymmentä vaatekertaa.
13. Mutta jollette taida sitä selit-
tää minulle, niin teidän pitää an-
taman minulle kolmekymmentä
paitaa ja kolmekymmentä vaate-
kertaa. Ja he sanoivat hänelle:
annas meidän kuulla arvoitukses.
14. Ja hän sanoi heille: ruoka
läksi syömäristä ja makeus vä-
kevästä. Ja ei he taitaneet kol-
mena päivänä arvoitusta selittää.
15. III. Ja seitsemäntenä päivänä
puhuivat he Simsonin emännälle:
houkuttele miestäs ilmoittamaan
meille arvoitusta, taikka me pol-
tamme sinun ja sinun isäs huo-
neen tulella. Sentähdenkö me
olemme tänne kutsutut, että hän
meidän hyvyytemme omistais,
elikkä ei?
16. Niin Simsonin emäntä itki
hänen edessänsä ja sanoi: sinä
