TUOMARIEN KIRJA
578
dän Herran minulle hyvää teke-
vän, että minulla on Leviläinen
pappina.
18. Luku.
I. Danin lapset etsivät perintöä,
vakoovat maan ja löytävät Laik-
sen suruttomaksi. II. Menevät
sinne, ja tiellä mennessänsä ot-
tavat pois Miikan pyhyydet ja
papin. III. Voittavat Laiksen, asu-
vat siinä ja palvelevat epäjuma-
lia.
I. Siihen aikaan ei ollut kunin-
gasta Israelissa*, ja silloin Danin
sukukunta etsi itsellensä perin-
töä asuaksensa; sillä siihen päi-
vään asti ei ollut yhtään perin-
töarpaa hänelle langennut Israe-
lin sukukuntain seassa+.
2. Ja Danin lapset lähettivät su-
kukunnastansa ja ääristänsä viisi
urhoollista sotamiestä Zorasta ja
Estaolista*, vakoomaan maata ja
tutkistelemaan sitä, ja sanoivat
heille: menkäät ja vaotkaat maa-
ta. Ja he tulivat Ephraimin vuo-
relle Miikan huoneesen ja yötyi-
vät sinne.
3. Ja kuin he olivat Miikan per-
heen tykönä, tunsivat he sen
nuoren miehen Leviläisen äänen;
ja he menivät hänen tykönsä ja
sanoivat hänelle: kuka sinun on
tänne tuonut? mitäs täällä teet?
ja mitä sinun on täällä?
4. Hän vastasi heitä: niin ja niin
on Miika minulle tehnyt, ja hän
on palkannut minun papiksensa.
5. He sanoivat hänelle: kysy Ju-
malalta, että me saisimme tie-
tää, onko tiemme, jota me vael-
lamme, meille onnellinen.
6. Pappi vastasi heitä: menkäät
rauhassa: Herran edessä on tei-
dän tienne, jota te vaellatte.
7. Niin menivät ne viisi miestä
matkaansa ja tulivat Laikseen, ja
näkivät kansan, joka siellä oli,
asuvan surutoinna Zidonilaisten
tavan jälkeen, levollisesti ja suru-
toinna: ja ei yksikään ollut, joka
heitä vaivasi sillä maalla, eikä
myös heillä ollut yhtäkään isän-
tää; ja olivat kaukana Zidonilai-
sista, ja ei heillä ollut mitäkään
yhdenkään ihmisen kanssa te-
kemistä.
8. Ja he tulivat veljeinsä tykö
Zoraan ja Estaoliin. Ja heidän
veljensä sanoivat heille: kuinka
teidän asianne on?
