TUOMARIEN KIRJA
575
yhteen päärihmaan.
14. Ja kuin hän oli kiinnittänyt
ne naulaan, sanoi hän hänelle:
Philistealaiset sinun päälles, Sim-
son! Niin hän heräsi unestansa
ja veti ulos palmikkonauhan ja
päärihman.
15. III. Hän sanoi hänelle jällen-
sä: kuinka sinä sanot rakastavas
minua, koska sinun sydämes ei
ole minun kanssani? Kolmasti
sinä jo vääristelit minun edessä-
ni ja et ilmoittanut minulle, mis-
sä sinun suuri väkevyytes on.
16. Kuin hän päivä päivältä vaati
häntä sanoillansa ja vaivasi hän-
tä, että hänen sielunsa väsyi
kuolemaan asti,
17. Ilmoitti hän hänelle kaiken
sydämensä, sanoen hänelle: mi-
nun päähäni ei ole ikänä parta-
veitsi tullut, sillä minä olen Ju-
malan natsir hamasta äitini koh-
dusta*. Jos hiukset ajellaan mi-
nun päästäni, niin minun väke-
vyyteni menee minusta pois, ja
tulen heikoksi niinkuin kaikki
muutkin ihmiset.
18. Ja Delila näki, että hän il-
moitti hänelle kaiken sydämensä,
lähetti ja kutsui Philistealaisten
päämiehet, sanoen: tulkaat vielä
erä, sillä hän ilmoitti minulle
kaiken sydämensä. Ja Philis-
tealaisten päämiehet tulivat hä-
nen tykönsä ja toivat rahan kä-
sissänsä.
19. Niin hän antoi hänen maata
polveinsa päällä, kutsui yhden,
joka ajeli seitsemän hiussuortua
hänen päästänsä, ja rupesi hän-
tä vaatimaan, ja hänen väkensä
meni hänestä pois.
20. Ja hän sanoi: Philistealaiset
sinun päälles, Simson! Kuin hän
unestansa heräsi, ajatteli hän it-
seksensä: minä menen ulos niin-
kuin usein ennenkin ja kirvotan
itseni; ja ei hän tietänyt Herran
menneen hänen tyköänsä pois.
21. IV. Vaan Philistealaiset ottivat
hänen kiinni, ja puhkasivat hä-
nen silmänsä, ja veivät hänen
alas Gasaan, ja sitoivat hänen
kaksilla vaskikahleilla, jauhamaan
vankihuoneessa.
22. V. Ja hänen hiuksensa rupe-
sivat taas kasvamaan, sittekuin
hän paljaaksi ajettiin.
23. Ja Philistealaisten päämiehet
kokoontuivat suurta uhria teke-
mään jumalallensa Dagonille ja
iloitsemaan, ja sanoivat: meidän
jumalamme on antanut meille
