P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2324
on noussut kuolleista, että me
Jumalalle hedelmän kantaisimme.
5. Sillä kuin me lihassa olimme,
niin ne syntein himot, jotka lain
kautta olivat meidän jäsenis-
sämme, vaikuttivat kuolemalle
hedelmää saattamaan.
6. Mutta nyt me olemme laista
vapahdetut ja hänelle kuolleet,
jossa me pidettiin kiinni: että me
palvelisimme hengen uudistuk-
sessa ja ei puustavin vanhuu-
dessa.
7. II. Mitäs me siis sanomme?
Onko laki synti? Pois se! Mutta
en minä muutoin syntiä olisi
tuntenut, ellei lain kautta*; sillä
en minä olisi himoistakaan mi-
tään tiennyt, ellei laki olisi sa-
nonut: ei sinun pidä himoitse-
man+.
8. Mutta synti otti tilan käskystä
ja kehoitti minussa kaikkinaisen
himon; sillä ilman lakia oli synti
kuollut.
9. Mutta minä elin muinen ilman
lakia. Kuin siis käsky tuli, niin
synti taas virkosi,
10. Ja minä kuolin: ja niin löy-
dettiin, että käsky, joka minulle
oli elämäksi*, tuli minulle kuole-
maksi.
11. Sillä synti, joka otti tilan
käskystä, petti minun ja tappoi
sen kautta.
12. Laki on kuitenkin itsestänsä
pyhä ja käsky on myös pyhä,
oikia ja hyvä.
13. Onko siis se, mikä hyvä on,
minulle kuolemaksi tullut? Pois
se! Mutta että synti synniksi
nähtäisiin, on hän minulle hyvän
kautta kuoleman saattanut, että
synti ylitse määrän synniksi tulis,
käskyn kautta.
14. III. Sillä me tiedämme, että
laki on hengellinen: vaan minä
olen lihallinen, synnin alle myyty.
15. Sillä en minä tiedä, mitä mi-
nä teen, etten minä tee sitä, mi-
tä minä tahdon, vaan sitä, mitä
minä vihaan, teen minä.
16. Mutta jos minä teen, jota en
minä tahdo, niin minä suostun
lakiin, että se on hyvä.
17. Niin en minä sitä enää tee,
vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei mi-
nussa (se on: minun lihassani)
mitään hyvää asu*. Sillä tahto
minulla on, vaan täyttää hyvää,
en minä sitä löydä.
19. Sillä hyvää, jota minä tah-
don, en minä tee, vaan pahaa,
