P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2320
kautta,
2. Jonka kautta myös meillä oli
tykökäymys* uskossa tähän ar-
moon, jossa me seisomme ja
kerskaamme Jumalan kunnian
toivosta.
3. Mutta ei ainoasti siitä, vaan
me kerskaamme myös vaivois-
sa*; sillä me tiedämme, että vai-
va saattaa kärsivällisyyden+,
4. Mutta kärsivällisyys koettele-
muksen, koettelemus toivon.
5. Mutta toivo ei anna häpiään
tulla, että Jumalan rakkaus on
vuodatettu meidän sydämiimme
Pyhän Hengen kautta, joka meil-
le annettu on.
6. II. Sillä Kristus, kuin me vielä
heikot olimme, on ajallansa ju-
malattomain edestä kuollut.
7. Tuskalla nyt joku kuolis van-
hurskaan edestä, ehkä hyvän
edestä mitämaks joku tohtis
kuolla.
8. Mutta Jumala ylistää rakkaut-
tansa meidän kohtaamme, että
kuin me vielä syntiset olimme,
on Kristus meidän edestämme
kuollut.
9. Niin me siis paljoa enemmin
varjellaan hänen kauttansa vihan
edestä*, että me nyt hänen ve-
rensä kautta vanhurskaiksi tul-
leet olemme.
10. Sillä jos me Jumalan kanssa
olimme sovitetut* hänen Poikan-
sa kuoleman kautta, kuin me
vielä hänen vihollisensa olimme+,
paljoa ennemmin me autuaiksi
tulemme hänen elämänsä kautta,
että me sovitetut olemme.
11. Mutta ei ainoasti siitä, vaan
me kerskaamme myös Jumalas-
ta, meidän Herran Jesuksen
Kristuksen kautta, jonka kautta
me nyt olemme sovinnon saa-
neet.
12. III. Sentähden, niinkuin yhden
ihmisen kautta on synti maail-
maan tullut* ja synnin kautta
kuolema+, niin on kuolema tullut
kaikkein ihmisten päälle, että
kaikki ovat syntiä tehneet.
13. Sillä lakiin asti oli synti maa-
ilmassa; mutta missä ei lakia
ole, ei siellä syntiä lueta.
14. Vaan kuolema vallitsi Ada-
mista Mosekseen asti niitäkin,
jotka ei syntiä tehneet olleet
senkaltaisella ylitsekäymisellä
kuin Adam, joka on sen esikuva,
joka jälkeen tuleva oli.
15. Mutta ei niin lahjan kanssa
ole kuin synnin; sillä jos monta
