P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2319
16. Sentähden tulee se uskosta,
että sen pitää armosta oleman:
että se lupaus pitää vahva ole-
man kaikelle siemenelle, ei sille
ainoastaan, joka lain alla on,
mutta myös sille, joka Abraha-
min uskosta on, joka on meidän
kaikkein isämme,
17. III. (Niinkuin kirjoitettu on:
minä asetin sinun monen paka-
nan isäksi*) Jumalan edessä,
jonka hän uskonut on, joka
kuolleet eläväksi tekee ja kutsuu
ne, jotka ei ole, niinkuin ne oli-
sivat.
18. Ja hän uskoo sen toivon,
jossa ei toivoa ollut, että hänen
piti oleman monen pakanan
isän, sen jälkeen kuin hänelle
sanottu oli: niin pitää sinun sie-
menes oleman.
19. Ja ei hän tullut heikoksi us-
kossa eikä katsonut kuollutta
ruumistansa, ehkä hän jo lähes
sadan ajastajan vanha oli, eikä
Saaran kuollutta kohtua.
20. Mutta ei hän epäillyt ensin-
kään Jumalan lupauksesta epä-
uskolla, vaan oli vahva* uskossa
ja antoi Jumalalle kunnian,
21. Ja oli täydellisesti vahva sii-
tä, että mitä Jumala lupaa, sen
hän myös voi tehdä.
22. Sentähden se on myös hä-
nelle vanhurskaudeksi luettu.
23. Niin ei se ole ainoastaan
hänen tähtensä kirjoitettu*, että
se hänelle luettu oli,
24. Vaan myös meidän tähtem-
me, joille se myös pitää luetta-
man, kuin me sen päälle us-
komme, joka meidän Herran Je-
suksen kuolleista herätti,
25. Joka meidän synteimme
tähden on annettu ulos*, ja
meidän vanhurskauttamisemme
tähden herätetty ylös+.
5. Luku.
I. Julistetaan vanhurskauttamisen
hyöty ja hedelmä, II. Jumalan
rakkaus Kristuksen sovinnon
tähden meitä kohtaan. III. Osoi-
tetaan, että niinkuin Adam saatti
synnin ja kuoleman kaikkein ih-
misten päälle, niin tuotti Kristus
vanhurskauden ja elämän kaikil-
le.
I. Että me siis olemme uskosta
vanhurskaiksi tulleet, niin meillä
on rauha Jumalan kanssa mei-
dän Herran Jesuksen Kristuksen
