P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2329
set ovat; mutta ne, jotka lupa-
uksen lapset ovat*, ne sie-
meneksi luetaan.
9. Sillä tämä on lupauksen sana:
tällä ajalla minä tulen ja Saaral-
la pitää poika oleman.
10. Mutta ei se ainoastaan, mut-
ta myös Rebekka siitti yhdestä
Isaakista meidän isästämme.
11. Sillä ennen kuin lapset syn-
tyivätkään ja kuin ei he vielä
hyvää eikä pahaa tehneet olleet,
että Jumalan aivoitus pitäis va-
litsemisen jälkeen seisovainen
oleman, ei töiden tähden, vaan
kutsujan armosta,
12. Sanottiin hänelle: suuremman
pitää vähempää palveleman.
13. Niinkuin kirjoitettu on: Jako-
bia minä rakastin, mutta Esauta
vihasin.
14. III. Mitäs me siis sanomme?
Onko Jumalan tykönä vääryyttä?
Pois se!
15. Sillä hän sanoo Mosekselle:
jota minä armahdan, sitä minä
tahdon armahtaa, ja tahdon olla
laupias, jolle minä laupias olen.
16. Niin ei se nyt ole sen, joka
tahtoo, eikä sen, joka juoksee,
vaan sen, joka armahtaa, nimit-
täin Jumalan.
17. Sillä Raamattu sanoo Phara-
olle: juuri sentähden olen minä
sinun herättänyt, osoittaakseni
minun voimani sinussa, että mi-
nun nimeni kaikessa maassa ju-
listettaisiin.
18. Niin hän siis armahtaa, ketä
hän tahtoo, ja paaduttaa, ke-
nenkä hän tahtoo.
19. Niin sinä sanot minulle: mitä
hän siis nuhtelee? sillä kuka tai-
taa hänen tahtoansa vastaan ol-
la?
20. Ja tosin, oi ihminen, kuka
sinä olet, joka Jumalaa vastaan
riitelet? Sanooko työ tekiällensä:
miksis minut tainkaltaiseksi teh-
nyt olet?
21. Eli eikö savenvalajalla ole
saven päälle valtaa, yhdestä
kappaleesta tehdä yhtä astiaa
kunnialliseksi ja toista huonoksi?
22. Sentähden, jos Jumala tah-
too vihansa osoittaa ja voiman-
sa ilmoittaa, on hän suurella
kärsivällisyydellä kärsinyt* vihan-
sa astioita, jotka ovat kadotuk-
seen valmistetut.
23. Ja että hän tiettäväksi tekis
kunniansa rikkauden laupiutensa
astioille, jotka hän kunniaan on
valmistanut,
