P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2318
I. Mitäs me siis sanomme mei-
dän isämme* Abrahamin lihan
puolesta löytäneen?
2. Sillä jos Abraham on töiden
kautta vanhurskaaksi tullut, niin
hänellä on kerskaamista, vaan ei
Jumalan edessä.
3. Mutta mitä Raamattu sanoo:
Abraham uskoi Jumalan, ja se
luettiin hänelle vanhurskaudeksi.
4. Mutta sille, joka työtä tekee,
ei lueta palkkaa armosta, vaan
ansiosta.
5. Mutta joka ei työtä tee, vaan
uskoo sen päälle, joka jumalat-
toman vanhurskaaksi tekee, hä-
nen uskonsa luetaan hänelle
vanhurskaudeksi.
6. Niinkuin myös David sanoo:
autuus on sen ihmisen, jolle
Jumala vanhurskauden lukee il-
man töitä:
7. Autuaat ovat ne, joidenka
vääryydet ovat anteeksi annetut,
ja joidenka synnit peitetyt ovat.
8. Autuas on se mies, jolle Ju-
mala ei syntiä lue.
9. II. Lieneekö siis tämä autuus
ainoastaan ympärileikkaukselle
tullut, elikkä myös esinahalle?
Niinpä me sanomme: Abrahamille
luettiin usko vanhurskaudeksi.
10. Kuinkas se hänelle luettiin:
koska hän oli ympärileikkaukses-
sa, eli esinahassa? Ei ympärileik-
kauksessa, vaan esinahassa,
11. Ja hän sai ympärileikkauksen
merkin* vahvistukseksi, että hän
oli uskon kautta vanhurskaaksi
tehty, joka hänellä esinahassa
oli, että hänen piti oleman kaik-
kein uskovaisten isä esinahas-
sa+, että se niillekin vanhurs-
kaudeksi luettaisiin,
12. Ja hän tulis myös ympäri-
leikkauksen isäksi, ei ainoasti
niiden, jotka ympärileikatuista
syntyneet ovat, mutta myös nii-
den, jotka sen uskon jälkiä vael-
tavat, joka meidän isän Abraha-
min esinahassa oli.
13. Sillä se lupaus, että hänen
piti maailman perilliseksi tule-
man*, ei ole Abrahamille eikä
hänen siemenellensä lain kautta
tapahtunut, vaan uskon vanhurs-
kauden kautta+.
14. Sillä jos ne, jotka laista
ovat, ovat perilliset, niin usko on
turha ja lupaus on hukkaan tul-
lut.
15. Sillä laki kehoittaa vihan*;
sillä missä ei lakia ole, ei siellä
ole myös ylitsekäymistä+.
