P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2326
laa vastaan, ettei se ole Juma-
lan laille kuuliainen, sillä ei se
voikaan.
8. Mutta jotka lihassa ovat, ei
ne taida olla Jumalalle otolliset.
9. Mutta ette ole lihassa, vaan
hengessä, jos muutoin Jumalan
Henki asuu teissä*; mutta jolla
ei ole Kristuksen Henkeä, ei se
ole hänen omansa.
10. Jos siis Kristus teissä on,
niin ruumis tosin on kuollut syn-
nin tähden, mutta henki on elä-
mä vanhurskauden tähden.
11. Jos nyt sen Henki, joka Je-
suksen kuolleista herätti, asuu
teissä, niin myös se, joka Kris-
tuksen kuolleista herätti*, on
teidän kuolevaiset ruumiinne elä-
väksi tekevä+, sen teissä asuvai-
sen hengen kautta.
12. Niin emme nyt ole, rakkaat
veljet, velkapäät lihalle, lihan jäl-
keen elämään.
13. Sillä jos te lihan jälkeen
elätte, niin teidän pitää kuole-
man; mutta jos te lihan työt
hengen kautta kuoletatte*, niin
te saatte elää.
14. II. Sillä kaikki, jotka Jumalan
Hengeltä vaikutetaan, ne ovat
Jumalan lapset.
15. Sillä ette ole saaneet orjuu-
den henkeä, että teidän vielä pi-
täis pelkäämän*, mutta te olette
saaneet valittuin lasten hengen+,
jossa me huudamme: Abba, ra-
kas Isä§.
16. Se Henki todistaa* meidän
henkemme kanssa, että me
olemme Jumalan lapset.
17. Jos me olemme lapset, niin
me olemme myös perilliset, ni-
mittäin Jumalan perilliset ja Kris-
tuksen kanssaperilliset: jos me
muutoin ynnä kärsimme, että me
ynnä hänen kanssansa kunniaan
tulisimme.
18. Sillä siksi minä sen pidän,
ettei tämän nykyisen ajan vaivat
ole sen kunnian vertaa, joka
meille ilmoitetaan.
19. Sillä ikävä luontokappaleen
ikävöitsemys odottaa Jumalan
lasten ilmoitusta,
20. Että luontokappale on tur-
meluksen alle annettu, ei mielel-
länsä, vaan sentähden, joka ne
alle antanut on,
21. Toivossa, että myös itse
luontokappale pitää turmeluksen
orjuudesta vapaaksi tuleman,
Jumalan lasten kunnian vapau-
teen.
