P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2333
ei se ole enään töistä*, sillä ei
armo muutoin armo olisikaan.
Mutta jos se on töistä, niin ei
se silleen armo ole; muutoin ei
työ enään ole työ.
7. Kuinkas siis? Jota Israel etsii,
sitä ei hän ole saanut*; mutta
valitut sen ovat saaneet ja ne
muut ovat paatuneet,
8. (Niinkuin kirjoitettu on: Jumala
on antanut heille uppiniskaisen
hengen, silmät, ettei he näkisi, ja
korvat, ettei he kuulisi) tähän
päivään asti.
9. Ja David sanoo: heidän pöy-
tänsä tulkoon heille paulaksi, ja
satimeksi, ja pahennukseksi*, ja
kostoksi.
10. Heidän silmänsä soetkoon,
ettei he näkisi, ja taita aina hei-
dän selkänsä!
11. II. Niin minä siis sanon:
ovatko he sentähden itsensä
loukanneet, että heidän piti lan-
keeman? Pois se! vaan heidän
lankeemisestansa tapahtui pa-
kanoille autuus*, että hän sais
heitä kiivaaksi heidän tähtensä.
12. Mutta jos heidän lankeemi-
sensa on maailman rikkaus ja
heidän vähennöksensä on pa-
kanain rikkaus; kuinka paljoa
enemmin heidän täydellisyyten-
sä?
13. Sillä teille pakanoille minä
puhun: että minä pakanain apos-
toli olen*, ylistän minä minun
virkaani.
14. Jos minä taitaisin jollakin
tavalla niitä, jotka minun lihani
ovat, kiivaaksi saada ja muuta-
matkin heistä autuaaksi saattaa.
15. Sillä jos heidän hylkäämisen-
sä on maailman sovinto, mitäs
heidän korjaamisensa muuta on
kuin elämä kuolleista?
16. Sillä jos alku on pyhä, niin
on myös koko taikina, ja jos
juuri on pyhä, niin ovat myös
oksat.
17. III. Mutta jos muutamat ok-
sista ovat murtuneet*, ja sinä,
joka metsä-öljypuu olit, olet nii-
hin jälleen istutettu, ja olet siitä
juuresta ja sen öljypuun lihavuu-
desta osalliseksi tullut,
18. Niin älä ylpeile oksia vas-
taan; mutta jos sinä heitä vas-
taan ylpeilet, niin tiedä, ettet si-
nä juurta kanna, vaan juuri kan-
taa sinua.
19. Niin sanot; oksat ovat mur-
tuneet, että minun piti siihen jäl-
leen istutettaman.
