P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2332
keliumille kuuliaiset; sillä Jesaias
sanoo: Herra, kuka uskoo mei-
dän saarnamme?
17. Niin tulee siis usko kuulosta,
mutta kuulo Jumalan sanan
kautta.
18. Mutta minä sanon: eikö he
sitä ole kuulleet? Heidän äänen-
sä tosin on lähtenyt kaikkeen
maailmaan ja heidän sanansa
maailman ääriin.
19. III. Vaan minä sanon: eikös
Israel tietänyt? Ensimäinen Mo-
ses sanoo: minä tahdon teitä
yllyttää kateuteen sen kansan
kautta, joka ei minun kansani
ole, ja tyhmän kansan kautta
tahdon minä teitä härsytellä.
20. Mutta Jesaias on rohkia ja
sanoo: minä olen niiltä löydetty,
jotka ei minua etsineet, ja olen
niille ilmaantunut, jotka ei minua
kysyneet.
21. Mutta Israelille hän sanoo:
koko päivän olen minä käteni
ojentanut tottelemattomalle ja
vastahakoiselle kansalle.
11. Luku.
I. Apostoli osoittaa, ettei kaikki
Juudalaiset ole hyljätyt, II. Että
Juudalaisten lankeemus oli tila
pakanain kutsumiseen, josta
Juudalaiset mahtavat kehoitettaa
kääntymykseen jälleen; III. Varoit-
taa pakanoita kerskaamisesta ja
suruttomuudesta; IV. Ihmettelee
Jumalan armoa ja tuomioita.
I. Niin minä siis sanon: onkos
Jumala kansansa hyljännyt? Pois
se*! sillä minä olen myös Israeli-
lainen, Abrahamin siemenestä,
Benjaminin suvusta+.
2. Ei Jumala ole kansaansa hyl-
jännyt, jonka hän ennen on tun-
tenut*. Ettekö te tiedä, mitä
Raamattu Eliaasta sanoo? kuinka
hän rukoilee Jumalaa Israelia
vastaan, sanoen:
3. Herra, he ovat tappaneet si-
nun prophetas ja sinun alttaris
kukistaneet, ja minä yksinäni
jäin, ja he etsivät minunkin hen-
keäni.
4. Mutta mitä Jumalan vastaus
sanoo hänelle? Minä olen itsel-
leni jättänyt seitsemäntuhatta
miestä, jotka ei ole Baalille pol-
viansa taivuttaneet.
5. Niin ovat jääneet tälläkin ajal-
la* armon valitsemisen jälkeen.
6. Mutta jos se armosta on, niin
