P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2331
edestä, että he autuaaksi tulisi-
vat.
2. Sillä minä annan heille todis-
tuksen, että heillä on kiivaus*
Jumalan puoleen, mutta ei tai-
don jälkeen.
3. Sillä ei he ymmärrä Jumalan
vanhurskautta, vaan pyytävät
omaa vanhurskauttansa vahvis-
taa, eikä ole Jumalan vanhurs-
kaudelle kuuliaiset:
4. Sillä Kristus on lain loppu*,
jokaiselle uskovaiselle vanhurs-
kaudeksi.
5. Sillä Moses kirjoittaa siitä
vanhurskaudesta, joka laista on,
että kuka ihminen ne tekee, hä-
nen pitää niissä elämän.
6. Mutta se vanhurskaus, joka
uskosta on, sanoo näin: älä sa-
no sydämessäs: kuka tahtoo as-
tua ylös taivaaseen? se on Kris-
tusta tänne tuoda alas.
7. Eli kuka tahtoo astua alas sy-
vyyteen: se on: Kristusta kuol-
leista jälleen tuoda?
8. Vaan mitä hän sanoo? Se
sana on juuri sinun tykönäs, ni-
mittäin sinun suussas ja sydä-
messäs*. Tämä on se sana us-
kosta, jota me saarnaamme.
9. Sillä, jos sinä suullas tunnus-
tat Herran Jesuksen* ja uskot
sydämessäs, että Jumala on hä-
net kuolleista herättänyt, niin si-
nä tulet autuaaksi;
10. Sillä sydämen uskolla me
vanhurskaaksi tulemme, ja suun
tunnustuksella me autuaaksi tu-
lemme.
11. Sillä Raamattu sanoo: jokai-
nen, joka uskoo hänen päällen-
sä, ei pidä häpiään tuleman.
12. Ei ole yhtään eroitusta*
Juudalaisen ja Grekiläisen välillä;
sillä yksi on kaikkein Herra, ri-
kas+ kaikkein kohtaan, jotka
häntä rukoilevat.
13. Sillä jokainen, joka Herran
nimeä avuksensa huutaa, tulee
autuaaksi.
14. II. Mutta kuinka he sitä
avuksensa huutavat, jonka päälle
ei he uskoneet? Ja kuinka he
sen uskovat, josta ei he ole
kuulleet? Mutta kuinka he kuule-
vat ilman saarnaajaa?
15. Ja kuinka he saarnaavat,
ellei heitä lähetetä? Niinkuin kir-
joitettu on: oi kuinka suloiset
ovat niiden jalat, jotka rauhaa
julistavat, niiden jotka hyvää ju-
listavat.
16. Mutta ei he ole kaikki evan-
