P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2321
ovat sen yhden synnin tähden
kuolleet, niin on paljoa enemmin
Jumalan armo ja lahja sen yh-
den ihmisen Jesuksen Kristuksen
armossa monen päälle runsaasti
tullut.
16. Ja ei niinkuin (se tuli) yhden
kautta, joka syntiä teki, niin
myös lahja; sillä tuomio on tosin
yhdestä kadotukseen, mutta lah-
ja monesta synnistä vanhurskau-
teen.
17. Sillä jos kuolema on yhden
synnin tähden vallinnut sen yh-
den kautta, paljoa enemmin ne,
jotka saavat armon ja vanhurs-
kauden lahjan yltäkylläisyyden,
pitää vallitseman elämässä yh-
den Jesuksen Kristuksen kautta.
18. Niinkuin siis yhden synnin
kautta on kadotus tullut kaikkein
ihmisten päälle, niin on myös
yhden vanhurskauden kautta
elämän vanhurskaus tullut kaik-
kein ihmisten päälle.
19. Sillä niinkuin yhden ihmisen
kuulemattomuuden tähden mon-
ta ovat syntisiksi tulleet, niin
myös monta tulevat yhden kuu-
liaisuuden tähden vanhurskaiksi.
20. Mutta laki on myös tähän
tullut*, että synti suuremmaksi
tuttaisiin; mutta kussa synti on
suureksi tuttu, siinä on armo
ylönpalttiseksi tuttu+:
21. Että niinkuin synti on vallin-
nut kuolemaan, niin myös armo
on vallitseva vanhurskauden
kautta ijankaikkiseen elämään,
Jesuksen Kristuksen meidän Her-
ramme kautta.
6. Luku.
Opetetaan I. Kuinka vanhurskau-
tettuin pitää, Kristuksen kuole-
man voimalla, synnille kuoleman,
ja Kristuksen ylösnousemisen
voimalla elämän uudistuksessa
vaeltaman, II. Synnin valtaa
hämmentämän ja, niinkuin synnin
orjuudesta vapahdetut, vanhurs-
kauden palveluksessa pysymän.
I. Mitäs siis meidän pitää sano-
man? Pitääkö meidän vielä syn-
nissä oleman, että armo suu-
remmaksi tulis?
2. Pois se! Me, jotka synnille
kuolleet olemme, kuinkas meidän
vielä pitäis siinä elämän?
3. Ettekö te tiedä, että me kaik-
ki, jotka olemme Jesuksessa
Kristuksessa kastetut*, me
