P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2330
24. Jotka hän myös kutsunut
on, nimittäin meitä, ei ainoasti
Juudalaisista, vaan myös paka-
noista,
25. Niinkuin hän myös Hosean
kautta sanoo: minä tahdon kut-
sua sen minun kansakseni, joka
ei ollut minun kansani*, ja mi-
nun rakkaakseni, joka ei minun
rakkaani ollut.
26. Ja pitää tapahtuman, että
siinä paikassa, missä heille sa-
nottiin: ette ole minun kansani,
siellä pitää heitä elävän Jumalan
lapsiksi kutsuttaman.
27. Mutta Jesaias huutaa Israelin
edestä: jos Israelin lasten luku
olis niinkuin santa meressä, niin
kuitenkin tähteet autuaaksi tule-
vat.
28. Sillä kuluttamus ja lyhentä-
mys pitää tapahtuman vanhurs-
kaudeksi, että Herra tekee hävi-
tyksen maan päällä,
29. Ja niinkuin Jesaias ennen
sanoi: ellei Herra Zebaot olisi
meille siementä jättänyt, niin me
olisimme olleet kuin Sodoma ja
senkaltaiset kuin Gomorra.
30. Mitäs me siis sanomme? (Me
sanomme:) pakanat, jotka ei ole
vanhurskautta etsineet, ovat
saaneet vanhurskauden, mutta
sen vanhurskauden, joka uskosta
on:
31. Mutta Israel, joka vanhurs-
kauden lakia on etsinyt, ei ole
vanhurskauden lakia saanut.
32. Minkätähden? Ettei he sitä
uskosta, mutta niinkuin lain töis-
tä etsivät. Sillä he ovat loukan-
neet itsensä loukkauskiveen.
33. Niinkuin kirjoitettu on: katso,
minä panen Zioniin loukkauski-
ven ja pahennuksen kallion*, ja
jokainen, joka hänen päällensä
uskoo, ei pidä häpiään tule-
man+.
10. Luku.
I. Edespäin on Juudalaisten hyl-
käys siitä, että he etsivät van-
hurskautta laista, joka ainoasti
uskon kautta Jesuksessa löyde-
tään. II. Yhteinen kutsuminen us-
koon tapahtuu evankeliumin
saarnan kautta. III. Luetellaan
ennustukset Juudalaisten hyl-
käämisestä ja pakanain kutsumi-
sesta.
I. Veljet, minun sydämeni halu ja
rukous on Jumalan tykö Israelin
