APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2271
temiseni jälkeen tulevan teidän
sekaanne hirmuiset sudet*, jotka
ei laumaa säästä.
30. Ja itse teistänne* nousevat
miehet, jotka vääryyttä puhuvat,
vetääksensä pois opetuslapsia
peräänsä.
31. Sentähden valvokaat, muis-
tain etten minä kolmena ajastai-
kana* ole lakannut yöllä ja päi-
vällä teitä kyyneleillä neuvomas-
ta itsekutakin.
32. Ja nyt, rakkaat veljet, minä
annan teidät Jumalan ja hänen
armonsa sanan haltuun, joka
väkevä on teitä rakentamaan ja
antamaan teille perinnön kaik-
kein pyhitettyin seassa.
33. En minä ole yhdenkään ho-
piaa eikä kultaa eikä vaatteita
pyytänyt.
34. Vaan te itse tiedätte, että
nämät kädet ovat minua tarpeis-
sani* ja niitä, jotka minun kans-
sani olivat, palvelleet.
35. Kaikki olen minä teille osoit-
tanut, että niin pitää työtä teh-
tämän: heikkoja korjattaman ja
muistettaman Herran Jesuksen
sanoja, jotka hän sanoi: autu-
aampi on antaa kuin ottaa.
36. Ja kuin hän nämät sanonut
oli, lankesi hän polvillensa ja ru-
koili kaikkein heidän kanssansa.
37. Ja suuri itku tuli heille kaikil-
le ja lankesivat Paavalin kaulaan
ja suuta antoivat hänen,
38. Murehtien suuresti sen sanan
tähden, jonka hän oli sanonut,
ettei heidän pitänyt enempi hä-
nen kasvojansa näkemän. Ja he
saattivat häntä haahteen.
21. Luku.
I. Paavali vaeltaa Miletosta mo-
nikahtain paikkakuntain lävitse,
vastoin varoituksia, Jerusalemiin;
II. Jossa hän, veljien neuvosta,
puhdistaa itsiänsä templissä. III.
Juudalaiset tahtoivat hänen tap-
paa, mutta sodanpäämies pelas-
taa hänen.
I. Kuin siis tapahtui, että me las-
kimme ulos ja heistä luovuimme,
menimme me kohdastansa Koon
saareen, ja toisena päivänä Ro-
doon, ja sieltä Pataraan.
2. Ja kuin me sieltä haahden
löysimme, joka Phenikiaan han-
kitsi, siihen me astuimme, ja
läksimme matkaan.
3. Ja kuin Kypros rupesi näky-
