APOSTOLITTEN TEOT, P. LUUKKAALTA KIRJOITETUT
2268
sekaseuraisin, ja enin osa ei tie-
tänyt, minkätähden he olivat tul-
leet kokoon.
33. Niin väkijoukosta vedettiin
edes Aleksanteri, jonka Juudalai-
set eteen syöksivät. Ja Aleksan-
teri viittasi kädellänsä*, ja tahtoi
edestänsä vastata kansan edes-
sä.
34. Kuin he siis ymmärsivät, että
hän Juudalainen oli, huusivat he
kaikki yhteen suuhun, lähes kak-
si hetkeä, ja sanoivat: suuri on
Ephesiläisten Diana!
35. Mutta kuin kansleri oli hillin-
nyt kansan, sanoi hän: Epheson
miehet! kuka on se ihminen, jo-
ka ei tiedä, että Epheson kau-
punki palvelee suurta Dianaa ja
sitä taivaallista kuvaa?
36. Koska ei siis taideta sanoa
sitä vastaan, niin asettakaat tei-
tänne ja älkäät mitään tyhmiä
tehkö.
37. Sillä te olette nämät miehet
vetäneet edes, jotka ei ole kir-
kon varkaita eikä teidän naisju-
malanne pilkkaajia.
38. Jos siis Demetriuksella ja
niillä, jotka hänen kanssansa
työkumppanit ovat, on jonkun
kanssa asiaa, niin pidetään laki
ja oikeus; ovat myös maanvan-
himmat: kantakaan toinen toi-
sensa päälle.
39. Mutta jos teillä on muuta
kantamista, niin ratkaistakoon
asia laillisessa kokouksessa.
40. Sillä vaara on, että me nuh-
teeseen tulemme tämänpäiväisen
kapinan tähden, koska ei yhtään
syytä ole, josta me taitaisimme
tämän metelin tähden tilin teh-
dä. Ja kuin hän nämät sanonut
oli, laski hän kansan menemään.
20. Luku.
I. Sitte vaeltaa Paavali muuta-
main maakuntain lävitse ja tulee
Troadaan. II. Herättää siellä Eu-
tykuksen kuolleista. III. Senjäl-
keen tultuansa Miletoon kutsut-
taa Epheson seurakunnan van-
himmat eli papit sinne, neuvoo
heitä kiivauteen, ja jättää heidät
ystävällisyydessä hyvästi.
I. Sittekuin kapina lakkasi, kutsui
Paavali opetuslapset tykönsä ja
tervehti heitä, ja läksi matkaansa
Makedoniaan.
2. Ja kuin hän ne maakunnat
vaelsi, ja oli heitä monilla sanoil-
