JOB
1119
lumivedessä ja puhdistaisin kä-
teni saippualla,
31. Niin sinä kuitenkin pistäisit
minun lokaan; ja minun vaattee-
ni olisivat minulle kauhistukseksi.
32. Sillä ei hän ole minun ver-
taiseni, jota minä vastata taidan,
että me ynnä tulisimme oikeu-
den eteen.
33. Ei ole joka meitä eroittaa,
joka laskis kätensä meidän kah-
den välillemme.
34. Hän ottakoon vitsansa pois
minusta, ja älköön hänen hir-
muisuutensa peljättäkö minua;
35. Että minä puhuisin ja en
pelkäisi häntä*; sillä en minä mi-
tään kanssani tiedä.
10. Luku.
I. Job rukoilee Jumalaa, ettei
hän häntä surettaisi niinkuin ju-
malatointa; sillä hän tietää hä-
nen viattomaksi, ja luoduksi lap-
seksensa. II. Valittaa Jumalan
ankaruutta, ja pyytää jotakin vir-
voitusta ennen kuolemaansa.
I. Minun sieluni suuttuu elämäs-
tä; minun valitukseni minusta
annan minä olla ja puhun sieluni
murheessa.
2. Sanon Jumalalle: älä minua
tuomitse: anna minun tietää,
minkätähden sinä riitelet minun
kanssani.
3. Onko sinulla ilo siitä, ettäs
väkivaltaa teet, ja hylkäät minun,
joka käsialas olen, ja annat ju-
malattomain aivoitukset kunniaan
tulla?
4. Onko sinulla lihalliset silmät?
eli katsotkos niinkuin ihminen
katsoo?
5. Onko sinun päiväs niinkuin
ihmisen päivät? eli vuotes niin-
kuin ihmisen vuodet?
6. Ettäs kysyt minun vääryyttäni,
ja tutkit pahaa tekoani,
7. Vaikka tiedät, etten minä ole
jumalatoin; ehkei yhtään ole, jo-
ka taitaa sinun kädestäs vapaut-
taa.
8. Sinun kätes ovat minun val-
mistaneet ja tehneet minun kaik-
ki ympäri, ja sinä tahdot hukut-
taa minun?
9. Muista siis, että olet minun
tehnyt niinkuin saven, ja annat
minun tulla maaksi jälleen.
10. Etkös minua ole lypsänyt
kuin rieskaa, ja antanut minun
juosta niinkuin juustoa?
