JOB
1128
tuksensa.
34. Sillä ulkokullattuin kokous
pitää oleman yksinäinen, ja tulen
pitää polttaman lahjain ottajan
huoneen,
35. Hän siittää onnettomuuden,
ja synnyttää vaivaisuuden*; ja
heidän vatsansa valmistaa pe-
toksen.
16. Luku.
I. Job osoittaa ystävänsä väärin-
puhujaksi. II. Valittaa taas tus-
kaansa. III. Rohkaisee itsiänsä
omantuntonsa vakuudella, ja toi-
vottaa sen ennen kuolemaansa
julki tulevan.
I. Sitte vastasi Job ja sanoi:
2. Minä olen usein senkaltaista
kuullut: te olette kaikki häijyt
lohduttajat.
3. Koska siis nämät tyhjät pu-
heet loppuvat? eli mikä sinun
niin rohkaisee puhumaan?
4. Minä taitaisin myös puhua
niinkuin tekin. Minä soisin teidän
sielunne olevan minun sieluni
siassa, niin minä löytäisin myös
sanoja teitä vastaan, ja taitaisin
vääntää päätäni teitä vastaan.
5. Minä tahtoisin vahvistaa teitä
suullani, ja lohduttaa huulillani.
6. II. Mutta ehkä minä puhuisin,
niin ei kuitenkaan minun vaivani
lakkaa: jos minä vaikenen, niin
ei se kuitenkaan mene minusta
pois.
7. Mutta nyt hän saattaa minulle
vaivaisuuden: sinä hävität koko
minun seurani.
8. Sinä olet tehnyt minun ryp-
pyiseksi*, että olis todistus mi-
nua vastaan: minun laihuuteni
nousee minua vastaan+, ja sa-
noo minua vastaan.
9. Hänen vihansa repäisee mi-
nun, ja joka minua vihaa, kiriste-
lee hampaitansa minun päälleni;
ja minun viholliseni silmät kiilu-
vat minun päälleni.
10. He ammottivat suunsa minua
vastaan*, ja ovat minua häpiälli-
sesti poskelle piesseet+: he ovat
sammuttaneet vihansa minun
päälleni.
11. Jumala on minun hyljännyt
väärille, ja antanut minun tulla
jumalattomain käsiin.
12. Minä olin rauhassa, vaan
hän on minun murentanut, hän
on tarttunut minun kaulaani, ja
särkenyt minun, ja pannut minun
