JOB
1117
tarhassansa.
17. Hänen juurensa seisoo pak-
suna lähteen tykönä, ja huoneet
kivien päällä.
18. Mutta koska hän nielee sen
paikastansa, kieltää hän sen,
niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19. Katso, tämä on hänen me-
nonsa riemu; ja toiset taas kas-
vavat tuhasta.
20. Sentähden katso, ei Jumala
hyviä hylkää, eikä vahvista pa-
hain kättä,
21. Siihen asti että sinun suus
naurulla täytetään ja huules rie-
mulla.
22. Mutta ne jotka sinua vihaa-
vat, pitää häpiään tuleman; ja
jumalattomain asuinsia ei pidä
pysyväinen oleman.
9. Luku.
I. Job vastaa Jumalan olevan ai-
van vanhurskaan, viisaan ja voi-
mallisen. II. Antaa myöten, ettei
hänen vakuutensa taida Jumalan
edessä seisovainen olla. III. On
vahva siitä, että Jumala vaivaa
hyviä niinkuin pahojakin. IV. Valit-
taa taas surkeuttansa, ja toivot-
taa Jumalan ankaruuden hänes-
tä lieventyvän.
I. Job vastasi ja sanoi:
2. Minä kyllä sen tiedän, että
niin on, ettei ihminen taida
hurskas olla Jumalan edessä.
3. Jos hän tahtois riidellä hänen
kanssansa, ei hän taitais vastata
häntä yhtä tuhanteen.
4. Hän on viisas ja voimallinen:
kenenkä siitä on hyvää ollut,
kuin häntä vastaan on itsensä
asettanut?
5. Hän siirtää vuoret ennenkuin
he sen ymmärtävät, jotka hän
vihassansa kukistaa.
6. Hän liikuttaa maan siastansa,
niin että sen patsaat vapisevat.
7. Hän puhuu auringolle, niin ei
se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8. Hän yksin levittää taivaat*, ja
käy meren aaltoin päällä.
9. Hän tekee Otavan ja Kointäh-
den, Seulaiset* ja ne tähdet ete-
lään päin.
10. Hän tekee suuria töitä, joita
ei taideta tutkia, ja epälukuisia
ihmeitä.
11. Katso, hän käy minun ohit-
seni ennenkuin minä sen havait-
sen, ja menee pois ennenkuin
minä sen ymmärrän.
