JOB
1110
vuodatetaan niinkuin vesi,
25. Sillä jota minä pelkäsin, se
tuli minun päälleni, ja mitä minä
kartin, tapahtui minulle.
26. Enkö minä ollut onnellinen?
enkö minä ollut rauhassa? eikö
minulla ollut hyvä lepo? ja nyt
senkaltainen levottomuus tulee.
4. Luku.
I. Eliphas, ensimäinen Jobin ys-
tävä, nuhtelee Jobia, että hän
joka ennen taisi muita lohduttaa,
itse nyt on kärsimätöin. II. Sa-
noo, ettei Jumala vitsaa jumali-
sia, vaan jumalattomia. III. Jutte-
lee näyssä itsellensä ilmoitetuksi,
ettei enkelitkään ole nuhteetto-
mat, sitä vähemmin ihmiset.
I. Ja Eliphas Temanilainen vasta-
si ja sanoi,
2. Jos joku sinun kanssas rupeis
puhumaan: mitämaks et sinä sitä
kärsi; mutta kuka taitaa vaiti ol-
la?
3. Katso, sinä olet monta neu-
vonut, ja vahvistanut väsyneitä
käsiä.
4. Sinun puhees on ojentanut
langenneita, ja vapisevaisia pol-
via vahvistanut.
5. Mutta että se nyt tulee sinun
päälles, niin sinä väsyit, ja että
se lankesi sinun päälles, niin si-
nä peljästyit.
6. Tämäkö on sinun (Jumalan)
pelkos, sinun uskallukses, sinun
toivos ja sinun vakuutes?
7. II. Muistele nyt, kussa joku
viatoin on hukkunut? eli kussa
hurskaat ovat joskus hävinneet?
8. Niinkuin minä kyllä nähnyt
olen, ne jotka kyntävät vääryy-
den, ja onnettomuuden kylvävät,
sitä he myös niittävät.
9. He ovat Jumalan puhalluksen
kautta kadonneet, ja hänen vi-
hansa hengeltä hukatut.
10. Jalopeuran kiljumus, ja julma
jalopeuran ääni, ja nuorten jalo-
peurain hampaat ovat lovistetut.
11. Vanha jalopeura hukkuu, ett-
ei hänellä ole saalista; ja jalo-
peuran pojat hajoitetaan.
12. III. Ja minun tyköni on tullut
salainen sana; ja minun korvani
on saanut vähäisen siitä.
13. Kuin minä ajattelin yönäkyjä,
kuin uni lankee ihmisten päälle,
14. Niin pelko ja vavistus tuli
minun päälleni, ja kaikki minun
luuni peljätettiin;
