JOB
1125
elää vähän aikaa, ja on täynnä
levottomuutta,
2. Kasvaa niinkuin kukkanen, ja
kaatuu; pakenee niinkuin varjo,
ja ei pysy.
3. Ja senkaltaisen päälle sinä
avaat silmäs, ja vedät minun
kanssasi oikeuden eteen.
4. Kuka löytää puhtaan niiden
seassa, kussa ei puhdasta ole?
5. Hänellä on määrätty aika, hä-
nen kuukauttensa luku on sinun
tykönäs: sinä olet määrän aset-
tanut hänen eteensä, jota ei hän
taida käydä ylitse.
6. Luovu hänestä, että hän sais
levätä, niinkauvan kuin hänen
aikansa tulee, jota hän odottaa
niinkuin palkollinen.
7. Puulla on toivo, ehkä se ha-
kattaisiin, että se uudistetaan, ja
sen vesat kasvavat jälleen:
8. Ehkä sen juuret vanhenevat
maassa, ja kanto mätänee mul-
lassa,
9. Kuitenkin se vesoo jälleen ve-
den märkyydestä, ja kasvaa
niinkuin se istutettu olis.
10. Mutta kussa ihminen on,
koska hän kuollut, hukkunut ja
pois on?
11. Niinkuin vesi juoksee ulos
merestä, ja oja kureentuu ja kui-
vettuu,
12. Niin on ihminen, kuin hän
kuollut on, ei hän nouse: niin-
kauvan kuin taivas pysyy, ei he
virkoo eikä herää unestansa.
13. II. O jospa sinä minun hau-
taan kätkisit ja peittäisit minun,
niinkauvan kuin vihas menis
pois*, ja asettaisit minulle mää-
rän muistaakses minua.
14. Luuletkos kuolleen ihmisen
tulevan eläväksi jälleen? Minä
odotan joka päivä niinkauvan
kuin minä sodin, siihenasti että
minun muutteeni tulee,
15. Että sinä kutsuisit minua, ja
minä vastaisin sinua, ja ettes
hylkäisi käsialaas;
16. Sillä sinä olet jo lukenut
kaikki minun askeleeni*: etkös
ota vaaria minun synneistäni?
17. Minun rikokseni olet sinä lu-
kinnut lyhteesen, ja pannut ko-
koon minun vääryyteni.
18. Jos tosin vuori kaatuu ja ka-
too, ja vaha siirtyy sialtansa,
19. Vesi kuluttaa kivet, ja virta
vie maan pois, ja mitä sen pääl-
lä itse kasvaa: niin sinä myös
ihmisen toivon kadotat.
20. Sinä olet häntä voimallisempi
