JOB
1113
vaivain kovuudesta, joista hän
toivottaa kuoleman kautta itsen-
sä pelastettavan. II. Valittaa ys-
täväinsä tavattomuutta ja petolli-
suutta. III. Neuvoo heitä ymmär-
tämään, että jumalisellakin on
vitsaus.
I. Niin Job vastasi ja sanoi:
2. Jos minun surkeuteni punnit-
taisiin, ja minun kärsimiseni yhtä
haavaa laskettaisiin vaa'an pääl-
le,
3. Niin se olis raskaampi kuin
santa meressä; sentähden ovat
minun sanani nielletyt ylös.
4. Sillä Kaikkivaltiaan nuolet*
ovat minussa, joiden myrkky
särpää minun henkeni; ja Juma-
lan kauhistus tarkoittaa minua.
5. Huutaako metsä-aasi, kuin
hänellä ruohoja on? ammuuko
härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6. Syödäänkö mautointa ilman
suolaa? eli maistaako valkuainen
munan ruskuaisen ympäriltä?
7. Jota minun sieluni ennen kuo-
itti, se on nyt minun ruokani
minun kipuni tähden.
8. Jospa minun rukoukseni ta-
pahtuis, ja Jumala antais minul-
le, mitä minä toivon!
9. Että Jumala tahtois ja löis
minun rikki, ja päästäis kätensä
särkemään minua;
10. Niin olis minulla vielä sitte
lohdutus, ja minä vahvistuisin
sairaudessani, ellei hän säästäisi
minua: en ole mitään kuitenkaan
kieltänyt pyhän puhetta.
11. Mikä on minun väkeni, että
minä voisin toivoa? ja mikä on
minun loppuni, että minun sielu-
ni vois kärsiväinen olla?
12. Onko minun väkeni kivinen?
eli minun lihani vaskinen?
13. Ei ole minulla missään apua;
ja minun saatuni on pois ajettu
minulta.
14. Joka ei osoita lähimmäisel-
lensä laupiutta, hän hylkää Kaik-
kivaltiaan pelvon.
15. II. Minun veljeni ovat rikko-
neet minua vastaan*, niinkuin
oja ja niinkuin väkevä virta ohit-
se menneet,
16. Jotka ovat kauhiat jäästä, ja
jotka lumi peittää.
17. Kuin helle heitä ahdistaa, pi-
tää heidän nääntymän, ja kuin
palava on, pitää heidän katoo-
man paikastansa.
18. Heidän polkunsa poikkeevat
pois; he raukeevat tyhjään ja
