JOB
1109
5. Pimeys ja kuolon varjo peittä-
köön hänen, olkoon pilvi hänen
päällänsä; ja musta päivän sumu
tehkään hänen kauhiaksi.
6. Sen yön käsittäköön pimeys,
ja älkään iloitko vuosikausien
päiväin seassa, ja älkään tulko
kuukausien lukuun.
7. Katso, olkoon se yö yksinäi-
nen ja älköön yhtäkään iloa tul-
ko siihen.
8. Ne jotka päivää kiroovat, he
kirotkoot sitä, ne jotka ovat
valmiit herättämään Leviatania.
9. Sen tähdet olkoot pimiät hä-
märässänsä, odottakoot valkeut-
ta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö
aamuruskon silmäripsiä,
10. Ettei se sulkenut minun koh-
tuni ovea, ja ei kätkenyt onnet-
tomuutta silmäini edestä.
11. II. Miksi en minä kuollut äiti-
ni kohdussa? Miksi en minä lä-
kähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12. Miksi he ovat ottaneet minun
helmaansa? Miksi minä olen ni-
siä imenyt?
13. Niin minä nyt makaisin, oli-
sin alallani, lepäisin, ja minulla
olis lepo.
14. Maan kuningasten ja neuvo-
jain kanssa, jotka heillensä ra-
kentavat sitä mikä kylmillä on;
15. Eli päämiesten kanssa, joilla
kultaa on, ja joiden huoneet
ovat täynnä hopiaa;
16. Eli niinkuin keskensyntyneet
kätketyt, ja en oliskaan: niinkuin
nuoret lapset, jotka ei koskaan
valkeutta nähneet.
17. Siellä täytyy jumalattomain
lakata väkivallastansa; siellä ovat
ne levossa*, jotka paljon vaivaa
nähneet ovat;
18. Siellä on vangeilla rauha
muiden kanssa, ja ei kuule vaa-
tian ääntä;
19. Siellä ovat sekä pienet että
suuret, ja palveliat vapaat isän-
nistänsä:
20. III. Miksi valkeus on annettu
vaivaisille, ja elämä murheellisille
sydämille?
21. Niille, jotka odottavat kuole-
maa, ja ei se tule, ja kaivaisivat
sitä ennen kuin aarnihautaa?
22. Niille, jotka kovin iloitsevat ja
riemuitsevat, että he saisivat
haudan?
23. Ja sille miehelle, jonka tie
kätketty on, ja hänen edestänsä
Jumalalta peitetty?
24. Sillä minun leipäni tykönä
minä huokaan, ja minun parkuni
