JOB
1111
15. Ja henki meni minun sivuit-
seni; kaikki minun karvani nousi-
vat ruumiissani.
16. Silloin seisoi kuva minun
silmäini edessä, jonka kasvoja
en minä tuntenut; ja minä kuulin
hiljaisen hyminän äänen:
17. Kuinka on ihminen hurs-
kaampi* kuin Jumala? eli joku
mies puhtaampi kuin se, joka
hänen tehnyt on?
18. Katso, palveliainsa seassa ei
löydä hän uskollisuutta ja enke-
leissänsä löytää hän tyhmyyden:
19. Kuinka enemmin niissä jotka
asuvat savihuoneissa, niissä jot-
ka ovat perustetut maan päälle,
jotka toukkain tavalla murentu-
vat?
20. Se pysyy aamusta ehtoosen
asti, niin he muserretaan; ja en-
nenkuin he sen havaitsevat, he
ijankaikkisesti hukkuvat.
21. Eikö heidän jälkeenjääneensä
pois oteta? he kuolevat, vaan ei
viisaudessa.
5. Luku.
I. Eliphas kokee osoittaa koetuk-
sesta ja esimerkeillä, että Juma-
la rankaisee ainoastaan jumalat-
tomia. II. Ottaa siihen vahvistuk-
sen Jumalan kaikkivaltiaisuudes-
ta ja vanhurskaudesta. III. Va-
kuuttaa Jobia, että hän kärsiväi-
syyden kautta saa Jumalalta
avun ja holhouksen.
I. Nimitä siis, jos joku on, joka
kanssas todistaa, ja kenen tykö
pyhistä sinä itses käännät?
2. Mutta tyhmän tappaa viha, ja
taitamattoman kuolettaa kiivaus.
3. Minä näin tyhmän juurtu-
neen*, ja kirosin kohta hänen
huonettansa.
4. Hänen lapsensa pitää oleman
kaukana terveydestä; ja pitää
rikki murrettaman portissa, kussa
ei yhtään auttajaa ole.
5. Hänen elonsa pitää isoovaisen
syömän, ja orjantappuroista sen
ottaman; ja hänen kalunsa pitää
ryövärien nielemän.
6. Sillä ei vaiva käy ylös tomus-
ta; ja onnettomuus ei kasva
maasta.
7. Vaan ihminen syntyy onnet-
tomuuteen; niinkuin kuumain hiil-
ten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
8. II. Kuitenkin tahdon minä Ju-
malasta tutkistella: Jumalasta
minä tahdon puhua,
