JOB
1126
ijankaikkisesti, ja hänen täytyy
mennä pois. Sinä muutat hänen
kasvonsa, ja annat hänen men-
nä.
21. Ovatko hänen lapsensa kun-
niassa, sitä ei hän tiedä, taikka
ovatko he ylönkatseessa, sitä ei
hän ymmärrä.
22. Kuitenkin niinkauvan kuin
hän kantaa lihaa, täytyy hänen
olla vaivassa, ja niinkauvan kuin
hänen sielunsa on hänessä, täy-
tyy hänen murhetta kärsiä.
15. Luku.
I. Eliphas syyttää Jobia sopimat-
tomaan öykkäykseen ja röyhkey-
teen vikapääksi. II. Luulee perus-
tavansa, jumalattomain martauk-
sista, Jobin kerskaamisen tur-
haan lankeevan.
I. Niin vastasi Eliphas Temanilai-
nen ja sanoi:
2. Pitääkö taitavan niin tuuleen
puhuman, ja täyttämän vatsansa
tuulella?
3. Sinä nuhtelet kelvottomilla
sanoilla ja puheilla, joista ei ole
hyödytystä.
4. Sinä olet hyljännyt pelvon, ja
puhut ylönkatseella Jumalan
edessä.
5. Sillä sinun pahuutes opettaa
niin sinun suus; ja sinä olet va-
linnut viekasten kielen.
6. Sinun suus pitää tuomitseman
sinun, ja en minä: sinun huules
pitää todistaman sinua vastaan:
7. Oletkos ensimäinen ihminen,
joka syntynyt on? eli ennen
(kaikkia) vuoria luotu?
8. Oletko sinä kuullut Jumalan
salaisen neuvon*? ja onko taito
halvempi sinua?
9. Mitä sinä tiedät, jota emme
tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei
ole meidän tykönämme?
10. Harmaapäät ja vanhat* ovat
meidän tykönämme, jotka ennen
ovat eläneet kuin sinun isäs.
11. Pitäiskö Jumalan lohdutukset
oleman halvat sinulle? Eli onko
jotakin salaista tykönäs?
12. Mitä sinun sydämes aikoi? ja
mitäs vilkutat silmiäs?
13. Kuinka sinä asetat mieles
Jumalaa vastaan? että sinä sen-
kaltaiset sanat suustas päästät.
14. Mikä on ihminen, että hän
olis puhdas? ja että hän olis
hurskas, joka vaimosta syntynyt
on?
