JOB
1129
hänellensä maaliksi.
13. Hänen ampujansa ovat piirit-
täneet minun*: hän on reväissyt
minun munaskuuni, eikä säästä-
nyt: hän on vuodattanut minun
sappeni maan päälle:
14. Hän on haavoittanut minun
yhdellä haavalla toisen perään:
hän karkasi minun päälleni niin-
kuin joku väkevä.
15. Minä ompelin säkin minun
nahkani päälle, ja laskin sarveni
multaan.
16. Minun kasvoni ovat soaistut
itkusta, ja silmälautani päällä on
kuoleman varjo,
17. III. Ehkei kuitenkaan minun
kädessäni ole vääryys, ja minun
rukoukseni on puhdas.
18. Maa, älä peitä minun vertani,
ja älkään olko minun huudolleni
siaa.
19. Ja katso, minun todistajani
on taivaassa, ja joka minun tun-
tee, on korkeudessa.
20. Minun ystäväni ovat minun
pilkkaajani*; mutta minun silmäni
vuodattavat kyyneliä Jumalan ty-
kö,
21. Joka ihmisen puolesta vas-
taa Jumalan tykönä, niinkuin ih-
misen lapsi lähimmäisensä puo-
lesta.
22. Mutta määrätyt* vuodet ovat
tulleet, ja minä menen sitä tietä
pois, jota en minä jälleen palaja.
17. Luku.
I. Edespäin lohduttaa Job itsiän-
sä vaivan ja pilkan alla vapahta-
jansa takauksella; II. Vanhurskas-
ten edesvastaamisella; III. Hänen,
niinkuin Jumalan lapsen, vaivan-
sa loppumisella vihdoin kuole-
massa.
I. Minun henkeni on heikko, mi-
nun päiväni ovat lyhetyt, ja hau-
ta on käsissä.
2. En minä ketäkään pettänyt, ja
kuitenkin minun silmäni täytyy
olla murheessa.
3. Nyt siis taivuta sinus, ja ole
itse minun takaukseni! kukas
muu olis, joka minua takais?
4. Ymmärryksen olet sinä heidän
sydämistänsä kätkenyt, sentäh-
den et sinä korota heitä.
5. Hän kerskaa ystävillensä saa-
liistansa, mutta hänen lastensa
silmät pitää vaipuman.
6. Hän on minun pannut sanan-
laskuksi kansain sekaan, ja ää-
