JOB
1124
ne pitää oleman niinkuin savi-
roukkio.
13. Olkaat ääneti minun edessä-
ni, minä puhun, tapahtukoon mi-
nulle mitä hyvänsä.
14. Miksi minun pitää pureman
lihaani hampaillani, ja asettaman
sieluni minun käsiini?
15. II. Katso, vaikka hän minun
tappais, enkö minä vielä sitten-
kin toivoisi? kuitenkin minä nuh-
telen teitäni hänen edessänsä.
16. Hän on kuitenkin minun au-
tuuteni; sillä ei yksikään ulkokul-
lattu* tule hänen eteensä.
17. Kuulkaat juuri visusti minun
puhettani, ja minun selitystäni
teidän korvainne edessä.
18. Katso, jo minä olen tuomion
sanonut: minä tiedän, että minä
olen hurskas.
19. Kuka tahtoo käydä oikeudel-
le minun kanssani? Mutta minun
täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20. III. Ainoastaan älä tee minul-
le kahta, niin en minä kätke it-
siäni sinun edestäs.
21. Anna kätes olla kaukana mi-
nusta, ja sinun kauhistukses äl-
köön minua peljättäkö.
22. Kutsu minua, ja minä vas-
taan: eli minä puhun, ja vastaa
sinä minua.
23. Kuinka usiat ovat minun
vääryyteni ja pahat tekoni? anna
minun saada tietää minun synti-
ni ja rikokseni.
24. Miksi sinä peität kasvos, ja
pidät minua vihollisena?
25. Tahdotkos niin kova olla
lentävää lehteä vastaan, ja vai-
nota kuivaa oljen kortta?
26. Sillä sinä kirjoitat minulle
murhetta, ja annat minun periä
nuoruuteni syntejä.
27. Sinä olet pannut minun jal-
kani jalkapuuhun, ja otat kaikista
minun poluistani vaarin*, ja kat-
sot kaikkia minun askeleitani;
28. Joka kuitenkin hukun niin-
kuin mädännyt raato, ja niinkuin
koilta syöty vaate.
14. Luku.
I. Job surkuttelee ihmisten vihe-
liäisyyttä nykyisen elämän puo-
lesta. II. Rukoilee Jumalaa tuke-
maan ihmisen heikkoutta ennen
kuolemaa; sillä kuoltuansa ei
hän tämän elämän menosta
enää mitään tiedä.
I. Ihminen, vaimosta syntynyt,
