SANANLASKUT
9. Luku.
I. Ijankaikkinen viisaus kutsuu, vieraspidon vertauksella, kaikkia armonsa osallisuuteen. II. Osoitetaan, hullun vaimon kuvalla, väärän opin viettelys pahuuteen.
I. Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
2. Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
3. Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
4. Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
5. Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
6. Hyljätkäät hullu meno, niin te saatte elää, ja käykäät ymmärryksen tiellä.
7. Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
8. Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi*: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua+.
9. Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissa enenee.
10. Viisauden alku on Herran pelko*, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
11. Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
12. Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
13. II. Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
14. Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
15. Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
16. Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
17. Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä on suloinen;
18. Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet (a) ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.