SANANLASKUT
30. Luku.
Agur puhuu Jumalan tunnosta, rukoilee kahtalaista, sanelee muutamista ihmisten vioista, kirjoittaa viisi kertaa neljästä perään-ajateltavasta asiasta, lopettaa luvun neuvomalla.
Agurin Jakenin pojan sanat ja opetus, jonka se mies puhui Itielille, Itielille ja Ukkalille.
2. Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.
3. En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.
4. Kuka taivaasen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteesen? kuka on asettanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?
5. Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut*, ja ovat kilpi+ niille, jotka uskovat hänen päällensä.
6. Älä lisää hänen sanoihinsa*, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.
7. Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:
8. Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani* ravinnosta.
9. Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin*, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.
10. Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteesen tulet.
11. On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.
12. On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.
13. Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;
14. Ja ovat, joilla on miekka* hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.
15. Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:
16. Helvetti*, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on.
17. Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.
18. Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
19. Kotkan tiet taivaan alla, kärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä*, ja miehen jäljet piian tykö.
20. Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.
21. Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää ei hän voi kärsiä:
22. Kuin palvelia rupee hallitsemaan*, kuin hullu ylen ravituksi tulee+,
23. Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.
24. Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita:
25. Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;
26. Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;
27. Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;
28. Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.
29. Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:
30. Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;
31. Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään olla tohdi.
32. Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.
33. Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja joka nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.