SANANLASKUT
13. Luku.
Osoitetaan, mikä onni hyviä avuja, ja mikä vahinko pahoja elkiä seuraa.
Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
2. Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
3. Joka suunsa hallitsee*, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
4. Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäisesti.
5. Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
6. Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
7. Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni on rikas köyhyydessänsä.
8. Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
9. Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi*, vaan jumalattomain kynttilä sammuu+.
10. Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
11. Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
12. Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
13. Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä*; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
14. Viisaan oppi on elämän lähde*, välttämään kuoleman paulaa.
15. Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
16. Viisas tekee kaikki toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
17. Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
18. Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
19. Kuin toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää, on hulluille kauhistukseksi.
20. Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
21. Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
22. Hyvällä ovat perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
23. Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
24. Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
25. Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.