SALOMON SAARNAAJA
9. Luku.
Opetetaan I. Että jumalisille ja jumalattomille tapahtuu monessakin asiassa yhtäläisesti ulkonaisella muodolla. II. Se on paras, olla hyvällä mielellä ja tyytyä Jumalan tahtoon. III. Viisaus on kaikissa hyödyllinen.
I. Sillä minä olen kaikkia näitä sydämeeni pannut, tutkiakseni kaikkia näitä, että vanhurskaat ja viisaat ja heidän tekonsa ovat Jumalan kädessä: eikä ihminen tiedä kenenkään rakkautta eli vihaa kaikissa, mikä hänen edessänsä on:
2. Se kaikki tapahtuu kaikille, niin vanhurskaille niinkuin jumalattomillekin*, hyville ja puhtaille kuin saastaisillekin, niin sille, joka uhraa, niinkuin sillenkin, joka ei uhraakaan, niinkuin hyville niin myös syntisille, niin vannojalle, kuin sille, joka valaa pelkää.
3. Se on paha kaikkein seassa, jotka auringon alla tapahtuvat, että yhdelle käy niinkuin toisellekin, josta myös ihmisten lasten sydän täytetään pahuudella, ja hulluus on heidän sydämessänsä, niinkauvan kuin he elävät; sitte pitää heidän kuoleman.
4. Mitäs siis pitää jonkun valitseman? niinkauvan kuin eletään, on toivo; sillä elävä koira on parempi kuin kuollut jalopeura.
5. Sillä elävät tietävät itsensä kuoleman, mutta ei kuollut tiedä mitään, eikä he mitään enää ansaitse; sillä heidän muistonsa on unhotettu,
6. On myös heidän rakkautensa, ja heidän vihansa ja vainonsa jo kauvennut, eikä heillä ole yhtään osaa maailmassa, kaikissa mitä auringon alla tapahtuu.
7. II. Niin mene siis ja syö leipäs ilolla, ja juo viinas hyvällä mielellä*; sillä sinun työs kelpaa Jumalalle.
8. Anna vaattees aina valkiat olla, ja älä puututa voidetta pääs päältä.
9. Elä kauniisti vaimos kanssa, jota rakastat, niinkauvan kuin sinä tätä turhaa elämää saat nautita, jonka (Jumala) sinulle auringon alla antanut on, ja niinkauvan kuin sinun turha elämäs pysyy; sillä se on sinun osas elämässäs ja työssäs, minkä sinä teet auringon alla.
10. Kaikkia, mitä tulee sinun etees tehtäväksi, se tee voimas jälkeen*; sillä haudassa, johon tulet+, ei ole työtä, taitoa, ymmärrystä eli viisautta§.
11. Minä käänsin itseni ja katsoin, kuinka auringon alla käymän pitäis? ettei auta juosta, ehkä joku nopsa olis, eikä auta sotimaan, vaikka joku väkevä olis: ei auta elatukseen, ehkä joku taitava olis*, ei myös rikkauteen auta toimellisuus+, ei myös auta otollisuuteen, että joku taitava on§; mutta se on kaikki ajassa ja onnessa.
12. Ja ei ihminen tiedä aikaansa, vaan niinkuin kalat saadaan vahingollisella verkolla ja niinkuin linnut käsitetään paulalla, niin myös ihmisten lapset temmataan pois pahalla ajalla, kuin se äkisti tulee heidän päällensä.
13. III. Minä olen myös nähnyt tämän viisauden auringon alla, joka minulle suureksi näkyy:
14. Että oli vähä kaupunki, ja siinä vähä väkeä; ja voimallinen kuningas tuli ja piiritti sen, ja rakensi suuret vallit sen ympärille,
15. Ja siinä löydettiin köyhä viisas mies, joka taisi viisaudella auttaa kaupunkia; ja ei yksikään ihminen muistanut sitä köyhää miestä.
16. Silloin sanoin minä: viisaus on parempi kuin väkevyys*, vaikka köyhän viisaus katsottiin ylön, eikä kuultu hänen sanaansa.
17. Viisasten sanat kuullaan enemmän hiljaisuudessa, kuin herrain huuto tyhmäin seassa.
18. Sillä viisaus on parempi kuin sota-aseet; vaan yksi syntinen turmelee paljon hyvää.