SALOMON SAARNAAJA
11. Luku.
Neuvo I. Anteliaisuuteen ilman viivytystä, II. Ajasta vaaria ottamaan, ja jo nuoruudessa taidolla ajattelemaan loppua ja tuomiota.
I. Anna leipäs mennä veden ylitse*, niin sinä sen pitkän ajan perästä löytävä olet+.
2. Anna osa* seitsemälle ja kahdeksalle; sillä et sinä tiedä, mikä kova onni maan päälle tulla taitaa.
3. Kuin pilvet täynnä ovat, niin ne antavat sateen maan päälle. Ja jos puu kaatuu etelään eli pohjaan: kuhunka paikkaan puu kaatuu, siinä sen oleman pitää.
4. Joka ilmaa katsoo, ei se kylvä; ja joka pilviä kurkistelee, ei se mitään leikkaa.
5. Niinkuin et sinä tiedä tuulen tietä, ja kuinka luut äidin kohdussa valmistetaan*, niin et sinä myös tiedä Jumalan töitä, joka kaikki tekee+.
6. II. Kylvä siemenes huomeneltain, ja älä pidä* kättäs ylös ehtoona; sillä et sinä tiedä, kumpi paremmin menestyy, ja jos molemmat ovat hyvät niinkuin toinen.
7. Valkeus on suloinen*, ja se on silmille otollinen nähdä aurinkoa.
8. Sillä jos joku ihminen kauvan elää, ja on kaikissa iloinen, niin hän kuitenkin ajattelee ainoastaan pahoja päiviä, että niitä niin monta on; sillä kaikki, mitä hänelle tapahtuu, on turhuus.
9. Niin iloitse nyt, nuorukainen, lapsuudessas, ja anna sydämes iloinen olla nuoruudessas: tee, mitä sydämes käskee ja silmilles on kelvollinen*, ja tiedä, että Jumala kaikkein näiden tähden sinun tuomion eteen asettaa+;
10. Ja pane pois murhe sydämestäs, ja heitä pois paha lihastas; sillä lapsellisuus ja nuoruus on turha.