SALOMON SAARNAAJA
6. Luku.
I. Rikkaan ahneen tila on viheliäinen. II. Olla tyytymätöin tilaansa ja onneensa on vahingollinen turhuus.
I. Se on paha, jonka minä näin auringon alla, ja on yhteinen ihmisissä.
2. Jolle Jumala on antanut rikkautta, tavaraa ja kunniaa, ja ei häneltä mitään puutu kaikista, mitä hän himoitsee, ja ei Jumala anna hänelle kuitenkaan sitä voimaa, että hän sitä nautita taitaa, mutta toinen ne nautitsee; se on turhuus ja paha vaiva.
3. Jos hän sata lasta siittäis, ja hänellä olis niin pitkä ikä, että hän monta vuotta eläis, ja ei hänen sielunsa taitaisi tulla tavarasta täytetyksi, ja olis ilman hautaa, hänestä sanon minä: kesken syntynyt on parempi häntä:
4. Sillä hän tulee turhaan menoon, ja menee pois pimeyteen*, ja hänen nimensä pimeydellä peitetään.
5. Joka ei ole aurinkoa nähnyt eikä tuntenut, sillä on parempi lepo kuin tällä.
6. Jos hän eläis kaksituhatta ajastaikaa, niin ei hän sittenkään siihen tyytyisi: eikö kaikki tule yhteen paikkaan?
7. II. Jokaisella ihmisellä on määrätty työ*; mutta sydän ei taida tyytyä siihen+.
8. Sillä mikä viisaalla on enempi etu kuin tyhmälläkään? mikä hyödytys on toimellisella köyhällä, että hän eläväin edessä itsensä käyttää taitaa?
9. Parempi on nautita tavaroita, jotka käsillä ovat, kuin pyrkiä toisten perään; se on myös turhuus ja viheliäisyys.
10. Mikäs on, vaikka joku korkiasti ylistetty on? niin hän kuitenkin tiedetään ihmiseksi, ja ei hän taida voimallisemman kanssa riidellä;
11. Sillä monta asiaa on, jotka turhuuden enentävät: mitä siis ihmisen siitä enempi on?